...
PS:
Jos tekstiä lukiessasi sivulle ilmestyy musta laatikko tekstin päälle, se on kuvituksena käyttämäni ja poistamani hometalomme kuvan haamu. Sen haamun saa pois päivittämällä sivuston. Itse en saa pois hometalomme haamua vieläkään.
Jos tekstiä lukiessasi sivulle ilmestyy musta laatikko tekstin päälle, se on kuvituksena käyttämäni ja poistamani hometalomme kuvan haamu. Sen haamun saa pois päivittämällä sivuston. Itse en saa pois hometalomme haamua vieläkään.
Tämä ei ole novelli. Tämä on niukkasanaista ja minimoitua talokauppamme kuvausta. Aina se suuri haave omasta kodista ei toteudu.
Suuri kodinkaipuu
Siellä maalla, lapsuuden kotipihapiirissä oli tilaa leikkiä ja puuhailla. Oli eläimiä kuin Nooan Arkissa. Oli omavarainen puutarha ja talvisin syksyn sato kerättynä kellareihin, laareihin ja purnukoihin. Oppi jo varhain hoitamaan eläimiä, hakkaamaan klapeja, hoitamaan kasvimaata...
Siellä maalla, lapsuuden kotipihapiirissä oli tilaa leikkiä ja puuhailla. Oli eläimiä kuin Nooan Arkissa. Oli omavarainen puutarha ja talvisin syksyn sato kerättynä kellareihin, laareihin ja purnukoihin. Oppi jo varhain hoitamaan eläimiä, hakkaamaan klapeja, hoitamaan kasvimaata...
Olin jo kauan etsinyt sitä oikeaa Kotia itselleni ja lapsilleni. Saman oloista paikkaa kuin minulla oli lapsuudenkotina. Turvasatamaa. Eräänä päivänä, tuona runsaslumisena talvena tammikuussa 1999, seuraavanlainen ilmoitus näkyi paikallislehdessä "Myytävänä asuntoja"-palstalla: "Peruskorjattu, sähkö- ja puulämmitteinen 50-luvulla rakennettu omakotitalo, järven rannalla, hehtaarin tontilla". Välittäjän esitteen ja mainosten mukaan "rintamamiestalo" olisi "vain maalia ja tapettia vailla".
No, sitä ihmettä piti käydä katsomassa. Soitin välitysfirman välittäjälle ja hän sanoi heti seuraavana päivänä olevansa vapaa aamupäivästä jotta voisin hypätä vaikkapa hänen kyytiinsä ja niinpä lupasin mennä mukaan. Iltapäivästä välittäjällä olisikin toisen asunnon näyttö, mutta nopeasti hän ehtisi näyttää tämän kohteen.
Olihan se: punamullalla maalattu valkopihtipielinen mummonmökkimäinen talo, josta oli yritetty tehdä monihuoneinen remppaamalla vintille kaksi lisähuonetta ja rakentamalla sauna taloon sisälle. Asunto näytti tosin sotkuiselta ja tunkkaiselta ja siltä, että "poikamies"-omistaja herra Hakkarainen ei enää ollut asunut siellä aikoihin.
Yläkertaan menevä oviaukko oli tukittu paksuilla styroks-levyillä, jotka välittäjä nosti pois päästäksemme katsomaan yläkertaa. Yläkerta ei siis ollut käytössä?
Yläkertaan menevä oviaukko oli tukittu paksuilla styroks-levyillä, jotka välittäjä nosti pois päästäksemme katsomaan yläkertaa. Yläkerta ei siis ollut käytössä?
Akvaario oli kaloista tyhjänä alakerran olohuoneessa. Sisällä oli kylmä, ja eteisessä oleva pyykinpesukoneen paikka lattiassa oli vain puhdas neliö, muista kohdin lattia oli aika likainen.
-"Pesukoneen se entinen omistaja on jo kai vienyt pois. Hän asuu tuossa vähän matkan päässä uuden tyttöystävänsä kanssa", selitti välittäjä.
Ilmankos pihatiekin oli luminen ja vain yhdet autonjäljet johtivat pihaan, tai siis sieltä pois. Ja välittäjä jätti auton läheiselle hautausmaan parkkipaikalle. Lunta oli runsaasti. Kahtelimme välittäjän kanssa talon pihalta järvelle ja hän esitteli pihasta leikkimökin, maakellarin yms...
-"Pesukoneen se entinen omistaja on jo kai vienyt pois. Hän asuu tuossa vähän matkan päässä uuden tyttöystävänsä kanssa", selitti välittäjä.
Ilmankos pihatiekin oli luminen ja vain yhdet autonjäljet johtivat pihaan, tai siis sieltä pois. Ja välittäjä jätti auton läheiselle hautausmaan parkkipaikalle. Lunta oli runsaasti. Kahtelimme välittäjän kanssa talon pihalta järvelle ja hän esitteli pihasta leikkimökin, maakellarin yms...
Talosta voisi saada remontoimalla ihan mukavan kodin. Mutta hinta silti oli aika kova ja se talo olisi kaukana kaikesta tutusta. Ja eiväthän työttömät mitään asuntolainoja saa... En ollut kolmen lapsen yksinhuoltajana saanut töitä, kun olin tavallaan riskiryhmää.
-Mitä teet jos lapsesi sairastuu, kysyttiin työpaikka- ja jopa koulutushaastatteluissa.
Siinä aikamme katselimme kunnes välittäjälle tuli kiire jo seuraavaan esittelyyn ja hän toi minut kaupunkiin.
Asia olisi jäänyt siihen minun puoleltani.
-No, tulipa nähtyä tuokin talonen.
Sinnikäs välittäjä
Välittäjä kuitenkin soitti minulle muutaman päivän päästä, kun olimme olleet katsomassa sitä taloa ja kysyi,"voisiko tulla käymään luonani", ja tottahan se minulle sopi. En ollut koskaan ennen tehnyt asuntokauppoja, enkä osannut suhtautua häneen kuin myyjään. Niinpä Meronen, herttaisen oloinen vanhempi naishenkilö, tuli kotiimme ja hänellä oli mukanaan kaikenlaisia papereita. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä hänen vilpittömyyttään.
Olin avoin ja hyväuskoinen.
Olin avoin ja hyväuskoinen.
Keitin kahvit hänelle ja hän piti papereita kahvipöydässäkin vierellään, katsellen ja kehuen silloista asuntoani ja sitä, miten
"osaan laittaa niin kodikkaasti kaiken" ja
"ehkäpä olenkin oikea koti-ihminen".
"ehkäpä olenkin oikea koti-ihminen".
Senhän mää toki myönsin ja kerroin olevani itsekin alunperin maatalon tyttöjä ja kaipaavani maalle takaisin. Puulämmityskään ei pelottanut. Meillä oli ollut lapsuudenkodissanikin puoliksi sähkö- puoliksi puulämmitys, sekä puulämmitteinen saunan kiuas, ja keittiössä puuhella kodikkaasti sähköhellan kaverina. Hella oli itseasiassa jopa samaa merkkiä kuin tuossa katselmustalossa oli ollut. Meillä maalla oli ollut puoli hehtaaria puutarhaa peltojen keskellä, jättikasvimaa, jonka tuotoksia syksyisin myytiin, ja navetassa erilainen kokoelma erilaisia elikoita. Pääasiassa sikataloutta.
Kerroin, että haluaisin kyllä lasteni kokevan, mitä on elää vapaana maaseudulla, olisi eläimiä, kasvimaa, vapautta, avaruutta, järvi jossa uida, lapset voisivat rakentaa majaa puuhun...
-Olin tosin nyt työtön ja aika rahaton, mutta olihan se kivaa haaveilla, että kenties joskus, jonakin päivänä...
Välittäjä kehui herra Hakkaraisen taloa ja sanoi, jotta "saisin varmaan senkin talon laitettua aivan ihanaksi. Ja kun siinä olisi samassa sekä omakotitalo että kesämökki..."
-Olin tosin nyt työtön ja aika rahaton, mutta olihan se kivaa haaveilla, että kenties joskus, jonakin päivänä...
Välittäjä kehui herra Hakkaraisen taloa ja sanoi, jotta "saisin varmaan senkin talon laitettua aivan ihanaksi. Ja kun siinä olisi samassa sekä omakotitalo että kesämökki..."
Välittäjä kyseli, olenko ennen käynyt katselemassa myytäviä kohteita ja kerroin kyllä käyneeni muutamaa kohdetta äitini kanssa aiemmin jo katsomassa.
"Mitenkäs muuten, missäs sun äitisi asuu? Millaisessa asunnossa? Montako huonetta? Missäpäin?" Ja mie vastasin sinisilmäisenä uteluihin. Äitini oli myynyt joitakin kuukausia aiemmin maatilan pois, ja asui nyt toisessa kunnassa, kerrostalossa. Vastailin kysymyksiin pahaa aavistamatta. Ja välittäjä kirjoitteli papereihinsa jotakin. Minäkin puolestani kyselin, voisiko tuosta paikasta kenties tehdä pienempää tarjousta?
-"Ei siitä voi, ei myyjä suostu", tokaisi välittäjä, edes soittamatta ja kysymättä myyjältä asiaa.
"Ei kai tämä alue tässä rannassa ole suota?" kyselin välittäjän mukanaan tuomaa myyntiesitettä ja sen paikan karttaa tutkien, huonona karttasuunnistajana...
"Ei, ei! Ei se ole suota! Se on sellaista alavaa. Juu, alavaa se on!", välittäjä vakuutti nauraen. Hän ei antanut minun tehdä kohteesta pienempää tarjousta, kuin pyyntihinta oli.
-"Ei siitä voi, ei myyjä suostu", tokaisi välittäjä, edes soittamatta ja kysymättä myyjältä asiaa.
"Ei kai tämä alue tässä rannassa ole suota?" kyselin välittäjän mukanaan tuomaa myyntiesitettä ja sen paikan karttaa tutkien, huonona karttasuunnistajana...
"Ei, ei! Ei se ole suota! Se on sellaista alavaa. Juu, alavaa se on!", välittäjä vakuutti nauraen. Hän ei antanut minun tehdä kohteesta pienempää tarjousta, kuin pyyntihinta oli.
Kolmen tunnin sitkeän suostuttelun kuluttua Meronen lähti pois, miun nimeni papereissaan. Minusta oli tehty ostaja ja samalla äidistäni takaaja.
Talon papereista hän minulle näytti ja jätti ainoastaan sen saman talon esitteen, jonka olin nähnyt jo paikkaan tutustuessamme.
Ennalta sovittua?
Seuraavana päivänä äitini soitti ihmeissään, että sen talon sijaintikunnan pankista oli soiteltu, jotta hän olisi takaamassa minulle asuntolainaa? Mikäs tämä tällainen juttu oli? Eli välittäjä oli jo sopinut lainantakauksesta pankin kanssa puolestani? Kerroin, mitä oli tapahtunut edellisenä päivänä, että välittäjä oli vieraillut ja udellut ja saanut nimeni talon papereihin...
Eihän Mamani ilman näkemistä mihinkään takaajaksi suostuisi. Hän pyysi välittäjän puhelinnumeron ja annoin sen. Kotvan kuluttua Mama soitti uudelleen: Välittäjä Meronen oli kehunut hänellekin paikan maasta taivaisiin, kun se oli "niin ihana! Tätä tilaisuutta ei kannattaisi jättää käyttämättä, kun siinä "sai kesämökin ja omakotitalon samaan hintaan!"
-Ja jos Mamani ei suostuisi takaajaksi, välittäjä uhkasi, ja "menisi puihin" ja minun "tarjoukseni" ei siis pätisikään, vaikka toki "sillä paikalla on muitakin kiinnostuneita ostajaehdokkaita" niin joutuisin maksamaan 10 000, 00 mk sakkoa kaupan peruuttamisesta!
Kuulin oikealta kiinteistönvälittäjältä vasta 1.9.2008 että tämäkin oli aiheeton uhkaus. Todellisuudessa vain esim bensakulut välittäjän autoreissusta yms olisin joutunut lain mukaan maksamaan, jos kauppoja ei olisikaan tullut, mutta tässä pedattiin koko ajan vain siihen, että minun kanssani saadaan tavalla tai toisella kaupat tehtyä...
Välittäjä oli ympäripuhunut siis Mamankin. Mamani suostui siis takaajakseni välittäjän puheiden perusteella.
Välittäjä Meronen suositteli pankin toimintaa ihmetellessäni, että kysyisin pankkilainaa siitä pankista, jossa kyseisen talon paperit nytkin olivat. Ja josta oli jo otettu äitiini yhteyttä ja kerrottu hänen jo olevan lainantakaajana talolainalle... Minä en saanut talosta mitään papereita itselleni, että olisin edes voinut kysyä lainaa toisesta pankista.
Talon edellinen omistaja maksoi siitä asuntolainaa yhä. Soitin pankinjohtajalle ja kyselin paikasta
ja pankinjohtaja itse kehui nähneensä toki paikan ja totesi:
"Se järvihän siinä nostaa sen paikan arvoa. "
ja pankinjohtaja itse kehui nähneensä toki paikan ja totesi:
"Se järvihän siinä nostaa sen paikan arvoa. "
Kaupoille ei ollut esteitä pankinjohtajan mielestä. Pankissa ei lainkaan ihmetelty työtöntä asuntolainan ottajaa. Niinpä kaupat tehtiin 19.2.1999.
Olin antanut pankille valtakirjan jolla lapsilisät saa ottaa lainanmaksuun, joka kuukausi.
Olin antanut pankille valtakirjan jolla lapsilisät saa ottaa lainanmaksuun, joka kuukausi.
Kai mää nyt jostain saisin töitä?
- Ja sehän oli peruskorjattu talo, mitäs muuta kuin maalia vaan vähän pintaan ja sen kun asuu, niin kuin välittäjä muisti koko ajan mainostaa.
- Ja sehän oli peruskorjattu talo, mitäs muuta kuin maalia vaan vähän pintaan ja sen kun asuu, niin kuin välittäjä muisti koko ajan mainostaa.
Kaupanteon jälkeen maaliskuussa 1999 kävin lastenkin kanssa tutustumassa asuntoon myyjän ollessa paikanpäällä.
Hakkarainen teki sätkä huulessa lumitöitä pihassa ja sisällä oli sauna laitettu lämpiämään. Silti lattiat olivat hyvin kylmät ja minua kadutti kun olin käskenyt lasten ottaa pois kengät jaloistaan. Omiakin jalkoja paleli.
Hakkarainen teki sätkä huulessa lumitöitä pihassa ja sisällä oli sauna laitettu lämpiämään. Silti lattiat olivat hyvin kylmät ja minua kadutti kun olin käskenyt lasten ottaa pois kengät jaloistaan. Omiakin jalkoja paleli.
Tuvassa nökötti pöydällä pesuvadin kokoinen astia täynnä tupakantumppeja. Hakkarainen istuskeli pöydän ääressä ja kehui itse osanneensa tehdä sähkötöitä ja esitteli yläkerran huoneet uudelleen, sanoen, että ”kattorakenteet oli tarkoituksella rakennettu huoneeseen päin pullistuviksi.”
Mietin itsekseni, että ne on rumasti rakennettu, ja ehkä voisin remontoida sisäkaton itse, tai teettää remonttimiehillä uudelleen. Joskus...
Mietin itsekseni, että ne on rumasti rakennettu, ja ehkä voisin remontoida sisäkaton itse, tai teettää remonttimiehillä uudelleen. Joskus...
Saunaa Hakkarainen kehui erityisesti, koska hän ”oli avovaimonsa kanssa sen omin käsin rakentanut.
-Ja pihalle oikein hyvän maakellarin.” Joka nyt tosin oli ummessa lumesta, eikä Hakkarainen ollut sinne lapioinut edes polkua.
Mutta se olisi "tuolla pihan perällä".
-Ja pihalle oikein hyvän maakellarin.” Joka nyt tosin oli ummessa lumesta, eikä Hakkarainen ollut sinne lapioinut edes polkua.
Mutta se olisi "tuolla pihan perällä".
Minulla oli - hetken - koti
Asuin ihan toisessa kunnassa tuohon aikaan. Tulevan kotomme kunta ei ollut mitenkään tuttua seutua entuudestaan. Ajelin pikku-fiiatteineni päivittäin maaliskuussa 1999 remontoimassa taloa; maalasin, tapetoin, pesin, maalasin taas, purin omituisia tupakanhajuisia lastulevykomeroita pois ja puunasin paikkaa. Roskaa ja törkyä löytyi joka nurkasta kuormakaupalla. Kaivelin puukolla törkyiset lattialistat siisteiksi ja pesin lattiat puhtaiksi.
Koska edellinen omistaja oli tupakoinut sisätiloissa, oli sisällä tunkkainen haju, jokapäiväisistä tuuletuksistani huolimatta. Eli tupakanhaju sotki muut hajutuntemukseni alussa... Maalasin keittiönkaapitkin ulko- ja sisäpuolelta moneen kertaan, jotta se tunkkainen haju ei tuntuisi, jota kaikkea luulin tupakan aiheuttamaksi. Ehkä joskus voisin tehdä / teettää sitten kunnon keittiöremontin... Nyt talolainaa oli juuri ja juuri vain niin paljon, että sain talon maksettua. Syntymäpäivälahjakseni olin saanut shekin äidiltä ja sisaruksiltani, että saan sitä maalia talonpintaan ja muuta tarvittavaa uuteen kotiimme.
Sinapinkeltaiset katot pesin ja sitten maalasin kolmeen kertaan valkoisiksi. Samoin seiniä pyyhin moneen kertaan ja laitoin itsekseni, taitojeni mukaan tapettia ja maalia niihinkin. Vein aina jotain autossani mennessäni ja toin roskia yms tullessani...
Lauloin radion tahdissa ja remontoin. Otin tavallisesti päiväkodissa ja esikoulussa olleen tyttäreni usein mukaani puuhailemaan ja leikkimään, kun oli tiedossa pidempi puuhapäivä asunnolla. Pojathan olivat jo koululaisia.
Puunasin lauteet ja saunan männyntuoksuisella tolulla ja ripustelin pestyihin ikkunoihin verhoja. Tein siitä paikasta ensimmäistä varsinaista omaa kotipesää.
Tutustuin jo remonttiaikana lähikyläkauppaan ja siellä minulle tuntemattomat kyläläiset tulivat jopa kaupassa kuiskutellen sanomaan:
"Siinä ihan kävelymatkan päässä on sitten järvi jossa voi uida..."
Hiukan aina ihmettelin, että mitä ihmettä he tarkoittavat, “ Kun... siis... hetkinen, se tonttihan rajoittuu järveen...”?
"Siinä ihan kävelymatkan päässä on sitten järvi jossa voi uida..."
Hiukan aina ihmettelin, että mitä ihmettä he tarkoittavat, “ Kun... siis... hetkinen, se tonttihan rajoittuu järveen...”?
Ei minua pelottanut sekään, että kylän hautausmaa oli naapurina, tien toisella puolella.
Olisi ainakin hiljaiset naapurit, entisiin alkoholistihäirikkönaapureihin verrattuna!
Olisi ainakin hiljaiset naapurit, entisiin alkoholistihäirikkönaapureihin verrattuna!
Ja olihan meille tulossa oma pikku omakotitalo, omaa pihaa puoli hehtaaria, ja oma puolen hehtaarin metsikkö. Oma rauha. Ja mielessä pyörivät ne kaikki haaveet isosta kasvimaasta, lampolasta, kanoista, koirasta, kissoista.
Sellaisesta elämästä kuin itsellä oli lapsena ollut.
Huhtikuussa, aprillipäivänä 1999 muutimme tuohon taloon ja ilmoitin lapseni paikalliseen kyläkouluun joka sai kertaheitolla kolme uutta oppilasta. Itse sain töitä samaisessa koulussa kouluavustajana, ja toisinaan avustin myös koulun keittiössä.
Oireita
Oireet ilmaantuivat jo alle kuukauden kuluttua muutosta. Minä ja lapseni tunsimme hengitysoireita asunnossa ollessamme. Nenä vuoti, kurkkua kuristi, ääni käheytyi, tuli sitkeä flunssa, poskiontelotulehduksia, jatkuvaa päänsärkyä...
Kävimme paikallisessa terveyskeskuksessa ja kerroimme vasta muuttaneemme vanhaan taloon ja viisas lääkäri epäili homevauriota talossa, ja kehotti kutsumaan terveystarkastajan tutkimaan taloa...
Kävimme paikallisessa terveyskeskuksessa ja kerroimme vasta muuttaneemme vanhaan taloon ja viisas lääkäri epäili homevauriota talossa, ja kehotti kutsumaan terveystarkastajan tutkimaan taloa...
-Hän saneli huomionsa myös potilastietoihimme...
Otin heti yhteyttä kuntaan ja pyysin terveystarkastajaa käymään. Kunnassa oltiin kuitenkin varsin haluttomia puuttumaan asiaan millään tavalla. Tutkimukset olivat kuulemma niin kalliita...
Kyselin heti muuton jälkeen välittäjältä, missä ihmeessä pyykinpesukoneen "liitännät" olivat, jotka myös oli mainittu myyntiesitteessä. Mitään liitäntöjä nimittäin ei ollut lainkaan, ehkä Hakkarainen vei mukanaan? Meronen kuulemma tiedusteli puolestaan asiaa myyjältä ja soitti minulle ja kertoi Hakkaraisen vain sanoneen, että liitännät ovat ne mitkä siellä nyt näkyy. Siis reiät seinässä?
-" Ja sitä saunan lattiaa ei ainakaan saa ruveta repimään"!
-" Ja sitä saunan lattiaa ei ainakaan saa ruveta repimään"!
Saunan lattia olikin uudehkon näköinen, ja Hakkaraisen ja myös hänen ex-avovaimonsa mukaan (jonka kanssa olin kerran puhelimessa jutellut) Hakkarainen ja hän, olivat itse saunan, ja yläkerran huoneet sekä lumen paljastaman romahtaneen maakellarin tehneet joitakin vuosia aikaisemmin.
Lumi alkoi pian sulaa, kevät teki tuloaan ja paljasti sen, että "järvikään" ei todellakaan ollut mikään järvi, vaan uimakelvoton suolampi, hyllyvän laajan lettosuon keskellä...
Suo, ja lammikko olivat talvella näyttäneet todellakin järveltä; tasaiselta, jäätyneeltä ja lumiselta järveltä.
-Eli se siitä järvestä, ja pettymys oli valtava!!!
Yksi suuri pointti ostopäätökselleni oli ollut juuri tuo "järvi", jota välittäjä ilmoituksissaan ja jopa arvoisa lainapankinjohtajakin puheissaan olivat ylistäneet!
-"Se järvihän siinä nostaa hintaa!"
-"Se järvihän siinä nostaa hintaa!"
Välittäjä Meronen oli nähnyt paikan sulan aikana, jopa useita vuosia aikaisemmin kun oli samaa taloa yrittänyt kaupata aiemminkin, eli hän kyllä tiesi, ettei kyseessä ollut todellakaan mikään järvi. Mutta sellaisena sitä kolmen pienen lapsen yksihuoltajalle esitteli. Tavoittelin kiinteistönvälittäjää, joka lupasi "ottaa yhteyttä myyjään asian tiimoilta."
Myyjähän ei antanut osoitetietojaan edes pankinjohtajalle kaupantekotilaisuudessa pankissa. -Sitä mä en teille kerro, hän tuhahti silloin, ja minusta hän lemahti kaupantekotilaisuudessakin viinalle.
Näin hänet usein sinä kesänä. Hän oli useinmiten humalassa, milloin missäkin päin kylää, ja kerran jopa pakeni paikkakunnan kyläkaupan takaovesta karkuun minun tullessani kauppaan! En aluksi tiennyt, että Hakkarainen seurusteli kyläkaupan toisen omistajan sisaren kanssa ja kai siksi hän näkyi kaupassa usein...
Missään tapauksessa tuo suolutakko ei ollut sellainen "järvi" joka olisi mitenkään nostanut minkään hintaa!
Näin hänet usein sinä kesänä. Hän oli useinmiten humalassa, milloin missäkin päin kylää, ja kerran jopa pakeni paikkakunnan kyläkaupan takaovesta karkuun minun tullessani kauppaan! En aluksi tiennyt, että Hakkarainen seurusteli kyläkaupan toisen omistajan sisaren kanssa ja kai siksi hän näkyi kaupassa usein...
Missään tapauksessa tuo suolutakko ei ollut sellainen "järvi" joka olisi mitenkään nostanut minkään hintaa!
Eikä tuollaista lettosuopaikkaa olisi missään tapauksessa saanut myydä perheelle, jossa oli pieniä lapsia. Soittelin suo-asiasta epämääräisesti vastailevalle välittäjälle, jolla oli aina kova kiire. Sen soiton jälkeen olikin vaikeampi tavoittaa edes välittäjää, koska he kumpikin, myyjä ja välittäjä välttelivät minua. Eikä kumpikaan vastannut soittopyyntöihini. Oli otettava yhteyttä muille tahoille.
Meillä oli äitini kultainennoutaja vahtinamme, sillä äitini ei pitänyt siitä, että asuin yksin lasten kanssa tuolla "jumalan selän takana. " Onneksi laina-koiramme oli niin tottelevainen, ettei se koskaan mennyt rantaan, sinne lettosuolle, eikä myöskään poistunut koskaan tontin rajoilta muutenkaan. Vahti meitä, laumaansa huolellisesti, tuo kultainen koira.
Pihasta paljastui lumen alta lahokantinen kaivo, josta kuka tahansa tai vaikka kaikki kolme lastani, olisivat voineet pudota ja hukkua! Sitäkin myyjä asianajajineen myöhemmin vähätteli, mutta minulle kaivo oli kauhistus, joka minun olisi pitänyt tietää etukäteen ja johon olisi pitänyt olla raskas, turvallinen kansi! Tein itse puisen kannen tuohon yllätyskaivoon ja kielsin lapsia menemästä lähellekään kaivoa.
Lähikaupungin kuluttajaneuvoja, oli ensimmäinen ulkopuolinen, johon otin asian johdosta yhteyttä keväällä kuukausi taloon muuttomme jälkeen. Kerroin hänelle, että mitään meille myytyä järveä ei ollut olemassakaan ja että talossa on jotain, joka käy hengitykseemme...
Ongelmat jatkuivat:
Kesällä 1999 paikalliselta energialaitokselta kävi pyynnöstäni tarkastaja tarkistamassa sähkölaitteet. Tulos:
Sähkötyöt oli edellinen omistaja tehnyt ja teettänyt ilman järkeä niin, että ne olivat;
luvattomia, mitään merkintöjä uusista töistä ja laajennetusta sulaketaulusta ei ollut, sekä laittomia, ja jopa hengenvaarallisia, ja moni seikka olisi pitänyt uusia jo turvallisuussyistä!
luvattomia, mitään merkintöjä uusista töistä ja laajennetusta sulaketaulusta ei ollut, sekä laittomia, ja jopa hengenvaarallisia, ja moni seikka olisi pitänyt uusia jo turvallisuussyistä!
Esimerkiksi astianpesukone, jota en tosin käyttänyt, koska se haisi sille, kuin siinä olisi pesty vain tuhkakuppeja, oli kytketty tiskipöydän kanssa niin, että jos olisimme käyttäneet astianpesukonetta, ja koskeneet tiskialtaaseen, olisimme saaneet sähköiskun. ((Onneksemme käytin tuota haisevaa hökötystä vain kaksi kertaa.))
Eräs sähköpattereista iski sormille sinistä lieskaa, kun patterin katkaisijaan koski. Tarkastaja kehotti olemaan lämmittämättä sähköpattereilla, ennen kuin ne olisi korjattu/huollettu. Arvio sähköistyksen korjauskuluista oli silloin n: 13 000 mk.
Ja talon piti olla peruskorjattu!
Ja talon piti olla peruskorjattu!
Selvisi sekin, että talo onkin rakennettu jo 40-luvulla eli se oli niin sanotusti rintamamiestalo. Miksi se myytiin 10 vuotta nuorempana?
Minkäänlaisia talon piirustuksia ei ollut olemassakaan.
Lisää ongelmia
Elokuussa 1999, pyynnöstäni, kunnan palopäällikkö oli tulossa tarkastamaan talon savupiippuja ja tulipesiä, kun tulipesiä oli johdettu yhteen ainoaan savupiippuun viisi kappaletta ja koska tulipesät vaikuttivat niin rikkinäisiltä. Mutta palopäällikkö joutui sairaalaan umpisuolileikkaukseen.
Hänen sijaansa meille saapui toisen kunnan vanhempi palopäällikkö, joka tarkasti tulipesät ja piipun ja määräsi saman tien tulisijojen käyttökiellon. Puulämmitys siis tyssäsi palopäällikön lausuntoon;
Savuhormi oli halki, siihen johti aivan liian monta, kokonaista viisi tulisijaa. Keittiön puuhellan ja makuuhuoneen pystyuunin oli edellinen omistaja kuumentanut käyttökelvottomaksi. Niiden rakenteet olivat sisältäpäin kerta kaikkiaan hajonneet. Keittiön puuhellaa oli fiksailtu myyjän toimesta, muuraamalla siihen uuniosaan suuria tiiliskiviä, kuumentumista lisäämään. Myyjän ammattina mainittiinkin “lämmittäjä”, muun muassa hänen alkuperäisessä kauppakirjassaan talosta. Pystyuunien sisältä tipahteli tiiliskiviä alas tulipesään. Lisäksi tulisijojen taustoilta puuttui seinistä palolevyt... "Lämmityskieltohan" siitä tuli.
Savuhormi oli halki, siihen johti aivan liian monta, kokonaista viisi tulisijaa. Keittiön puuhellan ja makuuhuoneen pystyuunin oli edellinen omistaja kuumentanut käyttökelvottomaksi. Niiden rakenteet olivat sisältäpäin kerta kaikkiaan hajonneet. Keittiön puuhellaa oli fiksailtu myyjän toimesta, muuraamalla siihen uuniosaan suuria tiiliskiviä, kuumentumista lisäämään. Myyjän ammattina mainittiinkin “lämmittäjä”, muun muassa hänen alkuperäisessä kauppakirjassaan talosta. Pystyuunien sisältä tipahteli tiiliskiviä alas tulipesään. Lisäksi tulisijojen taustoilta puuttui seinistä palolevyt... "Lämmityskieltohan" siitä tuli.
Mutta talon myyjä oli soitellut ja kiroillut kunnan palopäällikölle ja inttänyt, että sellainen käyttökielto täytyy purkaa ja vaatinut, että tämän kunnan palopäällikön tulee itse tarkastaa uudelleen tulisijat ja hormi, ja purkaa käyttökielto.
Myyjän asianajaja väitti että ”käyttökielto ei ollut koko taloa koskeva, ja että olisimme (muka) voineet käyttää muita tulipesiä.” Miten? Kun kaikki tulipesät oli johdettu laittomasti tuohon yhteen ainoaan hormiin, jonka myyjä itse oli liikaa kuumentanut ja halkaissut? Kuten nuo käyttökieltoon määrätyt uunitkin.
Siispä kunnan oma palopäällikkökin saapui meille (myyjän vaatimuksesta) tervehdyttyään.
Samaan aikaan meillä oli paikallislehden naistoimittaja käymässä ja haastattelua meistä tekemässä. Haastattelun tarkoituksena oli ollut alun perin kertoa kuntaan muuttaneista uusista asukkaista. Kun toimittaja soitti ja kertoi ideastaan, kerroin hänelle että olemme valitettavasti jo muuttamassa poiskin. Hän kysyi voiko silti tehdä meistä jutun? Sopihan se minulle.
Siispä kunnan oma palopäällikkökin saapui meille (myyjän vaatimuksesta) tervehdyttyään.
Samaan aikaan meillä oli paikallislehden naistoimittaja käymässä ja haastattelua meistä tekemässä. Haastattelun tarkoituksena oli ollut alun perin kertoa kuntaan muuttaneista uusista asukkaista. Kun toimittaja soitti ja kertoi ideastaan, kerroin hänelle että olemme valitettavasti jo muuttamassa poiskin. Hän kysyi voiko silti tehdä meistä jutun? Sopihan se minulle.
Toimittajakin kuuli, kuinka kunnan palopäällikkö teki uusintatarkastuksen todeten, että"oikean päätöksen toisen kunnan palopäällikkö oli tehnyt: Käyttökielto."
Niinpä asia tuli todetuksi kahden eri palopäällikön silmin.
Niinpä asia tuli todetuksi kahden eri palopäällikön silmin.
Naistoimittajan tekemä haastattelu oli lehdessä poismuuttomme jälkeen. Jutussa kerrotaan, tosiasioita todeten, kuinka talosta ei tullutkaan meille kotia.
Me itse emme olleet varsinaisesti edes ehtineet lämmittää tulisijoista muita kuin saunan kiuasta,
ja vesipataa, sillä alussa käytimme lämmönlähteenä huhtikuussa sähköpattereita, koska puuliiteri ammotti edellisen omistajan jäljiltä tyhjyyttään!!!
ja vesipataa, sillä alussa käytimme lämmönlähteenä huhtikuussa sähköpattereita, koska puuliiteri ammotti edellisen omistajan jäljiltä tyhjyyttään!!!
Toukokuussa 1999, olin tilannut puukuorman paikalliselta polttopuuntoimittajamieheltä ja ne olivat tosi tuoreita klapeja, jotka kuivuivat ensin pihassa pari kuukautta kuivan ja kuuman kesän paahteessa
ja sitten ne pinottiin sievästi liiteriin, jossa ne yhä syksyllä möllöttivät.
ja sitten ne pinottiin sievästi liiteriin, jossa ne yhä syksyllä möllöttivät.
Puuntoimittajakin kertoi, kuinka entinen omistaja oli rakentanut saunan ja maakellarin sekä yläkerran huoneet, avovaimonsa kera.
Itse en ollut ensikotia katsomassa käydessäni katsonut uunien sisälle enkä kiivennyt katolle tammikuussa, hormin halkeamat nähdäkseni. Sitä oli vain luottanut välittäjään että kaikki on kunnossa, vain maalia ja tapettia pintaan ja sen kuin asuu vaan.
Keittiön puuhellaa kokeilin talvella lämmittää pikku risuilla kahteen eri otteeseen. Ehdin kokeilemaan sen verran, että tiesin niiden olevan pahasti viallisia. Savu tuprusi sisään lieden kannen ja rinkien välistä, eikä vetänyt kohti piippua. Lieden sisustan korjaukseen olisi otettava ammatti-ihminen. Makuuhuoneen ja olohuoneen pystyuuneja olin kokeillut lämmittää ja havaitsin, että uuneista tipahteli tiiliskiviä yläosistaan tulipesään. Näiden seikkojen vuoksi kutsuin huolestuneena alunperin palopäällikön paikalle.
Nyt me emme siis voineet lämmittää, asuntoa mitenkään edes puilla, edes saunaa, koska kaikkien tulisijojen hormit johtivat yhteen yhteiseen hormiin (joka sekin oli siis laitonta, että viisi tulisijaa johti yhteen hormiin) joka oli halki.
Jos jotain sattuisi, mikään vakuutus ei korvaisi mitään, koska tulisijojen käyttökielto oli päällä.
Jos jotain sattuisi, mikään vakuutus ei korvaisi mitään, koska tulisijojen käyttökielto oli päällä.
"Joku edellinen"
Myyjä ja välittäjä kiistivät kaiken.
"Kaikki remontit, sähkötyöt yms on varmasti tehnyt joku edellinen asukas" selitti myyjä, tosin välittäjän kautta. Itse myyjää en saanut kiinni.
"Kaikki remontit, sähkötyöt yms on varmasti tehnyt joku edellinen asukas" selitti myyjä, tosin välittäjän kautta. Itse myyjää en saanut kiinni.
Otin yhteyttä oikeusaputoimistoon. Halusin purkaa talokaupan.
He sopivat minulle keskustelulle ajan toimistoonsa.
He sopivat minulle keskustelulle ajan toimistoonsa.
Kukaan ei ollut ensiasuntoaan ostavalle yksinhuoltajaäidille sanonut, että kannattaisi kysyä kuntotarkastusta, ennen kuin ostin talon. (Huom: ostovuosihan oli siis ollut 1999) Nyt kesällä 1999 alkoivat kylän ihmiset puhua kuiskuttain miut nähtyään;
-"kannattaisi tehdä siitä talosta semmoinen kuntotutkimus."
Noin ihan ohimennen, neuvoivat he hyväntahtoiset ihmiset, jotka oikeasti kai olivat huolissaan, miten mää pärjään kolmen pienen lapseni kanssa?
Noin ihan ohimennen, neuvoivat he hyväntahtoiset ihmiset, jotka oikeasti kai olivat huolissaan, miten mää pärjään kolmen pienen lapseni kanssa?
Näiden kaikkien erilaisten neuvojien ansiosta teetin taloon kuntotutkimuksen. Kalliin. Rakennusarkkitehdillä. Päällisin puolin. Omin varoin.
Kuntoarviossa todettiin lisää vikoja;
"Yläkerran huoneet tehty väärin ja ilman mitään rakennuslupia vanhasta ullakosta. Sisäkattojen tekotapa keräisi kosteutta" (ne pullistumat) ja aiheuttaisi nopeasti kosteusvaurion.
Saunaankaan ei oltu haettu rakennuslupaa. Asuimme olemattomissa, laittomissa neliöissä ja niistä maksoin asuntolainaa... Ei ollut olemassa minkäänlaisia rakennuslupia millekään remontoinnille tai uudistukselle, ei yläkerran huoneille, saunalle, lisäsähkötaululle, sisävessalle...
Saunaankaan ei oltu haettu rakennuslupaa. Asuimme olemattomissa, laittomissa neliöissä ja niistä maksoin asuntolainaa... Ei ollut olemassa minkäänlaisia rakennuslupia millekään remontoinnille tai uudistukselle, ei yläkerran huoneille, saunalle, lisäsähkötaululle, sisävessalle...
Tästäkään välittäjä ei ollut ottanut selvää taloa minulle kaupatessaan...
Talo pitäisi purkaa katosta alkaen, ja yläkerran huoneiden rakenteet korjata, koska tuollaisina ne "keräsivät peltikattoon tiivistyvää kosteutta. Tulisijojen takaa puuttui palolevy, samoin siis uusiksi menisi savuhormi, uuneista 2 kpl, ja sähkötyöt."
Rakennusarkkitehti arvioi, että
n: 29 000 mk riittäisi korjauksiin. (huom: vuosi oli 1999!) Ja minulle tuli taas yksi iso lasku lisää tästä kolmen tunnin arvioinnista/korjauskustannusten kirjaamisesta. Tästä summasta puuttuu vielä saunan kustannukset... selviää myöhemmin...
n: 29 000 mk riittäisi korjauksiin. (huom: vuosi oli 1999!) Ja minulle tuli taas yksi iso lasku lisää tästä kolmen tunnin arvioinnista/korjauskustannusten kirjaamisesta. Tästä summasta puuttuu vielä saunan kustannukset... selviää myöhemmin...
Myös kunnan rakennustarkastajan sain viimein paikalle tekemään raporttiaan. Siinä varovasti kurkistellussa raportissa aikanaan varovaisesti todettiin:
"päällisin puolin kaikki näyttää olevan ok, mutta katto vuoti hormin reunoilta" yms..
Eli taas uusi löytö: kun yläkerroksen komerosta katsoi ylöspäin, hormin vierestä näkyi taivas!
Tätä ei talvella näkynyt välittäjän kanssa käydessäni, kun lumikerros oli katon päällä, viileässä talossa. Kunnan rakennustarkastaja antoi hyvin varovaisen lausunnon... "hormin ja katon välisestä rakenteesta". Mihinkään muuhun epäkohtaan hän ei puuttunut.
"päällisin puolin kaikki näyttää olevan ok, mutta katto vuoti hormin reunoilta" yms..
Eli taas uusi löytö: kun yläkerroksen komerosta katsoi ylöspäin, hormin vierestä näkyi taivas!
Tätä ei talvella näkynyt välittäjän kanssa käydessäni, kun lumikerros oli katon päällä, viileässä talossa. Kunnan rakennustarkastaja antoi hyvin varovaisen lausunnon... "hormin ja katon välisestä rakenteesta". Mihinkään muuhun epäkohtaan hän ei puuttunut.
Kunnan rakennustarkastaja sanoi minulle;
-"kelpaahan se paikka vielä kesämökiksi"
-Miten??? Kun ei saanut lämmittää sähköllä eikä puilla, eikä sisätiloissa voinut edes hengittää? Se ei kelvannut edes leikkimökiksi! Se oli vaarallinen!
-"kelpaahan se paikka vielä kesämökiksi"
-Miten??? Kun ei saanut lämmittää sähköllä eikä puilla, eikä sisätiloissa voinut edes hengittää? Se ei kelvannut edes leikkimökiksi! Se oli vaarallinen!
Mahdollisen homeen tutkimiseen en saanut apua mistään! Näkyvää tummaa hometta oli ilmaantunut saunan alimpaan kiinteään lauteeseen ja saunajakkaraan. Kyselin apua edelleen kunnanvirastosta, josta suositeltiin terveystarkastajaa, mutta tutkimuksia pyytäessäni minulle vastattiin kuitenkin samalta taholta: "Ne ovat liian kalliita tutkimuksia!"
Lammesta vs terveys-ja ympäristötarkastaja sanoi: "Minun koulutuksellani ei voi sanoa, onko kyseessä lampi vai järvi." Puhelimessa alunperin vs terveys-ymp.tarkastaja suositteli asumiskieltoa, mutta paikanpäällä hän ei hän ei katsonut tarpeelliseksi sitä määrätä, vaikka emme voineet hengittää asunnossa, emmekä lämmittää mitenkään. Miksi hän perui puheensa?
Otin yhteyttä puhelimitse ja kirjeitse kunnan eläinlääkäriin, koska olin hädissäni tilastamme ja erityisesti lasten tilanteesta. Mutta sen kunnan eläinlääkäri ei koskaan vastannut viesteihini.
Minä halusin, että KAUPPA PURETTAISIIN. Mutta myyjää ja välittäjää ei enää puhelimitse tavoittanut...
En tiennyt kenen puoleen olisin enää kääntynyt.
En tiennyt kenen puoleen olisin enää kääntynyt.
Tuli syksy. Palelimme asunnossa. Lämpötila sisätiloissa oli enää n: +14 astetta.
Nukuimme paksut ja pahalle haisevat vaatteet päällämme.
Sauna oli jääkylmä kuin kellari ja vesi sinne peseytymistä varten piti lämmittää keittiössä suurissa kattiloissa. Lapset olivat koko ajan sairaina. Vaatteemme haisivat ällöttävän pahalle.
Sen kamalan hajun aisti itsekin. Homeen hajun. Vaikka pesin toki pyykkiä, niin talosta itsestään levisi vaatteisiimme paha löyhkä.
Minulla ei ollut taloudellisesti mahdollisuuksia ruveta korjaamaan taloa. Enkä edes tiedä, mistä sen olisi aloittanut: Katosta vai lattiasta, sähköistä vai hormista ja uuneista?
Nukuimme paksut ja pahalle haisevat vaatteet päällämme.
Sauna oli jääkylmä kuin kellari ja vesi sinne peseytymistä varten piti lämmittää keittiössä suurissa kattiloissa. Lapset olivat koko ajan sairaina. Vaatteemme haisivat ällöttävän pahalle.
Sen kamalan hajun aisti itsekin. Homeen hajun. Vaikka pesin toki pyykkiä, niin talosta itsestään levisi vaatteisiimme paha löyhkä.
Minulla ei ollut taloudellisesti mahdollisuuksia ruveta korjaamaan taloa. Enkä edes tiedä, mistä sen olisi aloittanut: Katosta vai lattiasta, sähköistä vai hormista ja uuneista?
Viimeinen pisara
Viimeinen pisara oli, kun naapuri, hautausmaan toiselta laidalta kävi pihallamme rupattelemassa:
"kalastavatko poikasi lammesta?"
Tytöllä ei ollut mitään asiaa lammelle, mutta poikien kanssa olimme vieneet 7 siirtolavaa riukujen ja lautojen päälle suolle rantaan, jotka johtivat noin 15 metrin pituisena "laiturina" lammen avoinna olevalle vesistölle, hyllyvän lettosuon päälle. Sieltä poikani olivat menneet jollalla lammen keskelle ja kalastelleet ahvenia. Muuhun ei lampea voinut käyttää.
"kalastavatko poikasi lammesta?"
Tytöllä ei ollut mitään asiaa lammelle, mutta poikien kanssa olimme vieneet 7 siirtolavaa riukujen ja lautojen päälle suolle rantaan, jotka johtivat noin 15 metrin pituisena "laiturina" lammen avoinna olevalle vesistölle, hyllyvän lettosuon päälle. Sieltä poikani olivat menneet jollalla lammen keskelle ja kalastelleet ahvenia. Muuhun ei lampea voinut käyttää.
Myönsin, että onhan pojat sieltä ahvenia saaneet. Tyttöä ja koiraamme en laskenut lähellekään suota ja lampea.
"Kyllä minäkin aikanaan kalastin tuosta lammesta, mutta en enää koskaan sen jälkeen, kun tuosta hautausmaalta vedettiin salaojitus tuonne lampeen päin!" tokaisi naapurimies.
-Hyiii!
Ja meillä oli pihassa hautausmaan ja lammen välissä puhtaanveden kaivo, jonka vettä olimme juoneet ja lammen kaloja olimme syöneet!!! Siitä lähtien hain juomaveden, edestakaisin ajettuna 32:n kilometrin päästä kunnan keskustasta, marketin vesipisteestä. Se oli se viimeinen pisara.
Tosin kunnan terveystarkastaja kävi, kai epätoivoisista pyynnöistäni heltyen ottamassa näytteen kaivovedestä. Sen väitettiin olleen hyvää juomavettä. Mutta uskoni ihmisiin ja tuohon paikkaan sekä kuntaan oli jo mennyt.
Kunnan rakennustarkastajan mukaan hautausmaan mahdollisesta salaojituksesta, "ei koko kunnassa ollut olemassa minkäänlaista paperia..."
Pihassamme seisoi muuten kerran eräs vanhempi mies.
Havahduin kesken puhelun kun koiramme haukkui. Pihalla seisoi mies, joka katseli taloa. Menin hänen luokseen, puhelu avoimena. (Juttelin Mamani kanssa.) Kysyin voinko auttaa miestä.
Mies kertoi lapsena asuneensa talossa. Silloin siinä oli ollut suuri leivinuuni nykyisen puulieden paikalla. Talossa oli asunut kaksi perhettä. Se nykyinen sauna, oli ollut toisen perheen makuuhuone. Mies totesi, että jo hänen lapsuudessaan lammen vesi oli ollut kauheaa ja uimakelvotonta ja jo he aikoinaan olivat käyneet uimassa lähijärvessä, eikä koskaan siinä lammessa...
Havahduin kesken puhelun kun koiramme haukkui. Pihalla seisoi mies, joka katseli taloa. Menin hänen luokseen, puhelu avoimena. (Juttelin Mamani kanssa.) Kysyin voinko auttaa miestä.
Mies kertoi lapsena asuneensa talossa. Silloin siinä oli ollut suuri leivinuuni nykyisen puulieden paikalla. Talossa oli asunut kaksi perhettä. Se nykyinen sauna, oli ollut toisen perheen makuuhuone. Mies totesi, että jo hänen lapsuudessaan lammen vesi oli ollut kauheaa ja uimakelvotonta ja jo he aikoinaan olivat käyneet uimassa lähijärvessä, eikä koskaan siinä lammessa...
Talon minulle myyneen hepun omassa kauppakirjassa, (josta sain kopion pyytäessäni, maanmittaushallituksesta, etsiessäni tietoja mahdollisesta hautausmaan salaojituksesta...) oli mukana kartta, jossa maininta "lampi"... Minulle paikka sen sijaan myytiin "järveen rajoittuvana tonttina..."
Kiinteistönvälittäjän puheissa ja esitteissä lampi oli muuttunut "järveksi".
Kiinteistönvälittäjän puheissa ja esitteissä lampi oli muuttunut "järveksi".
Evakkoon
Hain ensin meille vuokra-asuntoa tuon kunnan asunnoista, että lapseni voisivat jatkaa kouluaan kyläkoulussa, mutta meille olisi annettu keskustan pahamaineisesta paikasta asunto, jonne en lapsia halunnut viedä! Taas olisi alkoholisteja naapureina, ja poliisi ja ambulanssi pihalla vieraina jatkuvasti. Kunnanvirastosta sanottiin, että ”paremmat, siistimmällä seudulla sijaitsevat asunnot on varattu hyvin toimeentuleville henkilöille...”
Minua ei luokiteltu tällaiseksi. Olinhan töissä vain kyläkoulun kouluavustajana, ja sen keittiössä kiireapuna. Mitätön, köyhä yksinhuoltaja. Kunnan kirjoissa ja kansissa siis tiedettiin mitä meille ulkopaikkakunnalta tulleille oli tapahtunut, muttei välitetty auttaa. Missään.Mikään ei siis pidätellyt enää meitä siinä kunnassa... Ja talokaupan koettaisin saada puretuksi.
Saahan minkä tahansa kaupasta ostamansa viallisen tuotteen palauttaa tai vaihtaa, niin miksei taloa, elämänsä kalleinta ostosta?
Lapset oli pakko saada pian pois homeasunnosta. Muutimme syyskuussa 1999 puolen vuoden ajan hometalossa asuttuamme toiseen kuntaan evakkoon, koska tästä hometalon kunnasta ei asuntoa löytynyt eikä korjaus- tms kriisiapua saatu.
Ystäväni lainasi meille takuuvuokrahat uuteen kämppään. Veli ja äiti auttoivat muuttoauton kanssa. Osa huonekaluista oli pakko jättää hometaloon jo heti, koska en olisi saanut niitä mitenkään puhdistettua homeitiöistä. Myöhemmin jouduimme luopumaan suurimmasta osasta muistakin talossa olleista tavaroista, niistä homeoireita saatuamme... Vähä-vähältä maallinen omaisuutemme pieneni.
Asuntolainapankinjohtaja soitteli raivostuneena muuttomme jälkeen perääni ja karjui puhelimeeni:"perkele sitä taloa ei saa pilata, ja jättää kylmilleen!!"
-Sehän oli ollut kylmillään jo silloin, kun itse olin tammikuussa 1999 käynyt asuntoa välittäjän kanssa katsomassa...
-Talosta katkaistiin pyynnöstäni vedet paikallisen vesiurakoitsijan toimesta, ettei mene putket jäähän ja "ettei vaan mene talo pilalle..."
-Sehän oli ollut kylmillään jo silloin, kun itse olin tammikuussa 1999 käynyt asuntoa välittäjän kanssa katsomassa...
-Talosta katkaistiin pyynnöstäni vedet paikallisen vesiurakoitsijan toimesta, ettei mene putket jäähän ja "ettei vaan mene talo pilalle..."
Kirjeitä ees sun taas
Paikallinen maatalon isäntä oli keväällä pyynnöstäni aurannut ja äestellyt meille ison kasvimaan tontille ja sitä olin lasten kanssa kylvänyt, hoitanut, kitkennyt ja kastellut ja saimme paljon perunaa, papuja, herneitä, kukka- ja parsakaalia, salaattia ja muuta hyvää, omasta kasvimaasta.
Tuo maatalon isäntä toi myös kiviä pihatielle, jolle olin tosin hiekkaa pyytänyt ja tilannut. Mutta hänpä toi ruskeaa, ruosteenvärisen oloista pikkukiveä.
Tuo maatalon isäntä toi myös kiviä pihatielle, jolle olin tosin hiekkaa pyytänyt ja tilannut. Mutta hänpä toi ruskeaa, ruosteenvärisen oloista pikkukiveä.
Kasvimalleni sain ruokamultaa yhden kuormallisen. Hän sanoi hinnaksi ensin 1000 markkaa mutta lähettikin myöhemmin laskun jossa oli mukana ALV ja hinta oli pompsahtanut 1220 markkaan.
Samainen isäntä valutti lietelantasäiliöstään lehmänavetan-jäteliejun tai likakaivovesiä jonnekin meidän lähistöllemme suomaastoon.
Likakaivoja hän todellakin kävi tyhjentämässä ihmisten pihoista pienestä maksusta. Meillekin hän ehdotti likakaivon tyhjennystä...
Haju ulkosalla oli aivan mahdoton pari viikkoa hänen säiliöautonsa lietteen tyhjennyksen jälkeen. Lietteet ja likakaivovedetkö selittivät myöhemmin, veden tutkimuksissa todetut suuret kolibakteeripitoisuudet lammen vedessä? Vai hautausmaan salaojitukset?
Lammen vesi tutkittiin vasta poismuuttomme jälkeisenä talvena, kunnan terveystarkastajan toimesta, joka pahoitteli kiireitään ettei aiemmin ollut asuessamme talossa päässyt paikalle. Tutkimuksessa lettosoisen lampareen vesi todettiin selkeäksi suovedeksi, jossa oli e-colibakteereita yli 200 kpl /100 ml:ssa. Talvipakkasella mikrobien määrä oli pienempi kuin kesällä olisi ollut. Ja me olimme syöneet lammen kaloja... =(
Vasta poismuuttomme jälkeen, pitkän ruinaamisen jälkeen kunnan terveys-ja ympäristötarkastaja kävi tekemässä asunnossa VIHDOIN, myös sisäilmanmittauksen, joulukuun puolessa välissä, v.1999. Se homeinen saunajakkara oli jo poltettu roviossa. Lauteet oli pesty kloriitilla ja tolulla. Sisäilmanmittaus tehtiin ylimmässä kerroksessa sekä olohuoneessa ja terveys- ympäristötarkastaja käski minun pitää tutkimuksen ajan saunan oven suljettuna????
Tulokset tutkimuksesta sain kirjelmänä vasta 10.3.2000, jossa todettiin sisäilmassa lieviä homepitoisuuksia. Mm. penicillium spp, eli "valkoinen home".
VT terveystarkastaja totea kirjelmässään, että "alhaiset sieni-itiöpitoisuudet johtunevat siitä että huoneistossa oli koehetkellä kylmä."
Niinpä. Homeitiöpitoisuudet olisivat olleet suuremmat normaalissa asuinlämpötilassa, mutta kenelläkään jolta apua pyysin talossa asumisaikanamme, ei ollut sillloin halua tai aikaa tulla mittauksia tekemään...
VT terveystarkastaja toivoi että asunnossa tehtäisiin uusinta sisäilmanmittauskoe kesäaikaan. Hän myös kehotti ennen tarkistusmittausta paikallistamaan mahdolliset kosteusvauriokohdat, niiden syyt ja vaurioiden laajuudet, sekä kehottaa korjaamaan tarvittaessa asianmukaisesti vauriot. Hän suositteli rakennuksessa tehtäväksi kosteusvauriokartoituksen. Kuitenkaan kunnan puolelta en tällaista kosteusvauriotutkimusta saanut. Sen sanottiin olevan kunnalle liian kallis.
Enkä tiennyt, kenen puoleen olisin sitten kääntynyt. Kuluttajaneuvojalta asiaa tiedustellessani hän sanoi ottavansa yhteyttä tavarantarkastajaan. Sellaista ei kuitenkaan koskaan kuulunut...
Tässä vaiheessa sain itse vain syytöksiä niskaani huonosta talokaupasta. "Mitäs sä menit ostamaan sen?"
Kuluttajavalituslautakunta ja ensimmäinen aa
Syksyllä 1999 kiinteistökauppa-asia siirtyi poismuuttomme vuoksi toisen kaupungin oikeusaputoimistoon.
Halusin edelleen ehdottomasti että Kiinteistökauppa puretaan koska minua oli todella pahasti huijattu tässä kaupassa!!!!
Halusin edelleen ehdottomasti että Kiinteistökauppa puretaan koska minua oli todella pahasti huijattu tässä kaupassa!!!!
Samaan aikaan kuluttajaneuvoja laittoi asiani Kuluttajavalituslautakunnalle. Sitä tavarantarkastajaa ei koskaan tosiaan kuulunut.
Ihan pian oikeusaputoimiston asiaani hoitavalla virkailijalla/varatuomarilla oli kiireisiä aikoja ja hän kehotti minua viemään asian jollekin yksityiselle, jotta asiani tulisi käsittelyyn mahdollisimman pian.
Hän suositteli erästä miesjuristia. Tämä mieshenkilö ottikin asiani hoitaakseen, ja sanoi pulmaani "mielenkiintoiseksi". Mutta Uusi juristi ei pitänyt siitä, että asia oli mennyt Kuluttajavalituslautakuntaan.
"Kun se nyt on siellä, niin odotellaan, mitä ne sanoo" sanoi "Uusi" asianajajani. Eli asia oli "jäissä".
"Uusi juristi" ei halunnut edes keskustella kaupan purusta!
Hän suositteli erästä miesjuristia. Tämä mieshenkilö ottikin asiani hoitaakseen, ja sanoi pulmaani "mielenkiintoiseksi". Mutta Uusi juristi ei pitänyt siitä, että asia oli mennyt Kuluttajavalituslautakuntaan.
"Kun se nyt on siellä, niin odotellaan, mitä ne sanoo" sanoi "Uusi" asianajajani. Eli asia oli "jäissä".
"Uusi juristi" ei halunnut edes keskustella kaupan purusta!
Kirjeenvaihtoni Kuluttajavalituslautakunnan välillä, toimi kuitenkin Uuden juristin kautta, vaikka en ollut koskaan mitään valtakirjaa hänelle tehnyt.
Uusi ei halunnut laittaa lautakunnan tietoon minun mielestäni asuntokauppaa liittyviä, tärkeitä asioita. Edes sisäilman homemittauksen tuloksia ei Uusi juristi laittanut lautakunnalle!
Uusi ei halunnut laittaa lautakunnan tietoon minun mielestäni asuntokauppaa liittyviä, tärkeitä asioita. Edes sisäilman homemittauksen tuloksia ei Uusi juristi laittanut lautakunnalle!
Uusi juristini hoki minulle vaan koko ajan, että "Näitkö sinä siellä asunnossa sitä valkoista hometta?"
Hänen mielestään "asiasta ei kannattanut mainita, kun en ollut hometta edes itse nähnyt..." Ikään kuin minä OLISIN nähnyt sen! Me kaikki aistimme, että siellä on jotain vinossa! Ja joka kerta, kun noin kuukauden välein kävin tarkistamassa, että tönö on pystyssä ja ettei mitkään ollut mennyt "pilalle", mie sain hengitysoireita, ja kurkun käheydentunteita siellä sisätiloissa... =(
Niinpä se nyt jo löydetyn homeen olemassaolokin jäi toteen näyttämättä!!!!!!
Hänen mielestään "asiasta ei kannattanut mainita, kun en ollut hometta edes itse nähnyt..." Ikään kuin minä OLISIN nähnyt sen! Me kaikki aistimme, että siellä on jotain vinossa! Ja joka kerta, kun noin kuukauden välein kävin tarkistamassa, että tönö on pystyssä ja ettei mitkään ollut mennyt "pilalle", mie sain hengitysoireita, ja kurkun käheydentunteita siellä sisätiloissa... =(
Niinpä se nyt jo löydetyn homeen olemassaolokin jäi toteen näyttämättä!!!!!!
Kuluttajavalituslautakunnan päätös tuli aikanaan, noin vuoden päästä.
Siinä todettiin että "hormin ja tulisijojen ja sähkön puutteiden vuoksi olisi Hakkarainen talon myyjänä velvollinen korvaamaan minulle hinnanalennuksena 10 000 mk.
Siinä todettiin että "hormin ja tulisijojen ja sähkön puutteiden vuoksi olisi Hakkarainen talon myyjänä velvollinen korvaamaan minulle hinnanalennuksena 10 000 mk.
"Palautettavalle kauppahinnalle on maksettava korkolain 3. pykälän 2. momentin mukaista korkoa 19.2.1999 lukien ja korkolain 4. pykälän 3. momentin mukaista viivästyskorkoa 22.10.1999 alkaen."
Välittäjä oli yhden AINOKAISEN A4:sen sivun lähettänyt sinne lautakuntaan.
Hän muun muassa "ei tiennyt" että aioimme käyttää "järveä virkistyskäyttöön"!!!!
Ja talon sanoi olevan ihan "tyydyttävässä kunnossa"... Minkälainen kunto on tyydyttävä?
Hän muun muassa "ei tiennyt" että aioimme käyttää "järveä virkistyskäyttöön"!!!!
Ja talon sanoi olevan ihan "tyydyttävässä kunnossa"... Minkälainen kunto on tyydyttävä?
Lautakunta päästi välittäjän vastuusta täysin.
Myyjän asianajajan kirjeessä lautakunnalle oli kamalia väitöksiä, ja mm. että olin vain "kyllästynyt taloon" yms, ja vain "etsimällä etsinyt virheitä, aiheuttanut itse hormin ja uunien hajoamisen,"
(-Miten? Puut jotka olin ostanut olivat yhä siellä talon liiterissä...)
Myyjä ei koskaan ottanut yhteyttä suoraan minuun.
-Kaupanpurkua ei edes ehdotettu...
-Ja homeen olemassaolo jäi pois kuluttajavalituslautakunnan tiedoista...
(-Miten? Puut jotka olin ostanut olivat yhä siellä talon liiterissä...)
Myyjä ei koskaan ottanut yhteyttä suoraan minuun.
-Kaupanpurkua ei edes ehdotettu...
-Ja homeen olemassaolo jäi pois kuluttajavalituslautakunnan tiedoista...
Pahinta oli, että "Uusi" asianajajani tykkäsi, että
-"nyt ei sitten voi muuta", kun päätös asiasta Kuluttajalautakunnalta tuli, eikä ollut enää kiinnostunut asiastani.
"Jos haluat juttusi käräjille, sinun on etsittävä uusi juristi"!!!!!!!!!!!!!!
-"nyt ei sitten voi muuta", kun päätös asiasta Kuluttajalautakunnalta tuli, eikä ollut enää kiinnostunut asiastani.
"Jos haluat juttusi käräjille, sinun on etsittävä uusi juristi"!!!!!!!!!!!!!!
Mitä ihmettä tässäkin tapahtui??????
Aa lupasi armollisesti toimittaa paperini seuraavalle löytämälleni juristille ja laskunsa.
Aa lupasi armollisesti toimittaa paperini seuraavalle löytämälleni juristille ja laskunsa.
Kuluttajavalituslautakuntahan koostuu maallikkojäsenistä, eikä lautakuntaan edes mennyt kaikkia tärkeitä tietoja aa:n asioiden ja homeentoteamisen pihtaamisesta johtuen...
Lamaannus ja epätoivo iskivät mieleeni. Erakoiduin maailmasta.
Tarkistusreissuilla
Ensimmäisenä talvena huomasin kuukausittaisella tarkistuskäynnilläni että talon pihassa oli käyty autolla ja peräkärryllä ja pihasta oli varastettu kaikki siirtolavat, jotka olimme pinonneet puuliiterin viereen siistiin pinoon.
-Joku oli tarvinnut ne. Ajanut autollaan pitkin nurmikkoa, yli yhden istuttamani pikku puun...
Kevään mittaan joku varasti myös kaikki ämpärit ja pöntöt, joihin olin edellisenä kesänä kerännyt vettä kasvimaatamme varten.
-Joku oli siis tarvinnut nekin...
-Joku oli siis tarvinnut nekin...
Myöhemmin kun lumet sulivat, joku vei jopa kukkasipulit ja istuttamani kukat ja kasvit melkein kaikki, sieltä pihasta, johon olin edellisenä keväänä, kesänä ja syksynä istuttanut.
-Joku oli tarvinnut jopa nekin...
Vain särkyneet sydämet kasvoivat hiljaa talon lähellä...
Toisena kesänä leikkasin vielä nurmikotkin siistiksi säännöllisesti pihasta.
Kasvimaata en enää tehnyt. Joku olisi kuitenkin tarvinnut ne kasvimaan antimetkin...
Ei kannattanut. Seuraavana kesänä en leikannut enää edes nurmikkoa. En jaksanut... Kävin vain tarkistamassa että tönö oli siellä. Säännöllisin väliajoin. Yhteensä n: 160 km kerralla.
Toisena kesänä leikkasin vielä nurmikotkin siistiksi säännöllisesti pihasta.
Kasvimaata en enää tehnyt. Joku olisi kuitenkin tarvinnut ne kasvimaan antimetkin...
Ei kannattanut. Seuraavana kesänä en leikannut enää edes nurmikkoa. En jaksanut... Kävin vain tarkistamassa että tönö oli siellä. Säännöllisin väliajoin. Yhteensä n: 160 km kerralla.
Siellä se painajainen oli.
Lapsia en turhaan edes raahannut tuohon paikkaan, jossa oli hengitysoireita aiheuttavia homeitiöitä. Lapseni tosin toimivat home-indikaattoreina esim uuden asuinkuntamme homekoulussa, josta heidät piti siirtää oireilun vuoksi muihin kouluihin. Eli altistus homeelle oli jo tapahtunut.
Kukaan ei kertonut, että nyt olisi ollut korkea aika tutkia terveytemme, mahdollinen astma, veren homepitoisuus yms...
Lisäksi kaksi lapsistani joutui niin ikään koulukiusatuiksi ja sen vuoksi piti vaihtaa kouluja uudelleen...
Viimeinen AA
Naapureikseni evakkopaikkakunnalle, oli sattumalta muuttanut toinenkin "hometaloperhe". Heillä oli asianajajanaan naisjuristi Helsingistä. He kehuivat, että tämä juristi olisi jämpti, erikoistunut hometaloihin, ja osaisi asiansa! Epätoivoisessa tilanteessani otin yhteyttä itsekin häneen, ja hän lupautui ottamaan minut asiakkaakseen.
Naisjuristi suositteli, että juttuuni otettaisiin mukaan ns. terveysliitto.
Naisjuristi suositteli, että juttuuni otettaisiin mukaan ns. terveysliitto.
Olen myöhemmin kuullut, että näillä kahdella naisella on ollut jonkinlainen symbioosi näissä hometalojutuissa:
-Jos otat tämän asianajajan, sinun on otettava juttuusi mukaan myös tämä terveysliitto.
Ja jos terveysliiton nainen ottaa juttusi, he suosittelevat että otat juristiksi juuri tämän juristin...
-Jos otat tämän asianajajan, sinun on otettava juttuusi mukaan myös tämä terveysliitto.
Ja jos terveysliiton nainen ottaa juttusi, he suosittelevat että otat juristiksi juuri tämän juristin...
Tammikuussa 2001 ehtiin treffit talolle. Paikalla oli terveysliiton ihminen ja Naisjuristi, jotka tulivat katsomaan asuntoa minun ja äitini kanssa.
Naisjuristi otti samalla kaikki asiaa koskevat alkuperäiset paperini mukaansa. Naisjuristi lupasi äitini kuullen, että hän laittaa pyörät pyörimään, tämä juttu selviäisi jouluksi!
"Juristi aikoi pistää Hakkaraisen tiukille ja laittaa hänelle haastehakemuksen.”
Luovutin yhden taloni avaimista terveysliiton virkailijalle.
Terveysliiton ihmiset kävivät tekemässä hometutkimuksia asunnossa, muutaman kuukauden päästä, näytepalojen ottoina eri kohdista taloa.
Näytteitä otettiin muun muassa saunan lattiasta, joka oli todellisuudessa entisestä makuuhuoneesta tehty sauna, tyyliin kaakelit lautalattian päälle. Terveysliiton nainen kertoi puhelimitse, "ettei saunan lattiassa ollut edes kosteuseristettä."
Saunan lattiassa ja kynnyksessä oli homeita, paljon!
Niitä ihan vaarallisimpia, mm: aspergillus. Kun saunan lattiasta otettiin ne näytepalat homemittausta varten, tajusin, että saunan lattia olisi PITÄNYT NIMENOMAAN tarkistaa jo silloin heti ostettuani talon ja myyjän nimen omaan kieltäessä lattian purkamisen. Lattiastahan puuttui terveysliiton virkailijan mukaan vesieristeet ja siellä se homekin pesi.
Myös olohuoneen seinästä otettiin näyte ja makuuhuoneen lattiasta. Mutta ei lainkaan yläkerran sisäänpäin pullistuneista seinistä.
Niitä ihan vaarallisimpia, mm: aspergillus. Kun saunan lattiasta otettiin ne näytepalat homemittausta varten, tajusin, että saunan lattia olisi PITÄNYT NIMENOMAAN tarkistaa jo silloin heti ostettuani talon ja myyjän nimen omaan kieltäessä lattian purkamisen. Lattiastahan puuttui terveysliiton virkailijan mukaan vesieristeet ja siellä se homekin pesi.
Myös olohuoneen seinästä otettiin näyte ja makuuhuoneen lattiasta. Mutta ei lainkaan yläkerran sisäänpäin pullistuneista seinistä.
Tutkimuksissa aikanaan selvisi, että talossa todella oli ollut kosteusvaurio ja se oli hometta, jota hengittämällä minulle ja lapsilleni oli tullut oireilua asuessamme talossa!
Mutta nyt vasta siis tällainen tutkimus ja kuluttajavalituslautakunnan päätös oli jo tullut.
Ja minkä hintainen olisi lattian ja saunanpurku? Kuinka paljon homesieni oli tehnyt rihmastojaan talon alle? Pitäisikö koko talo purkaa? Katosta lattiaan? Kuka korvaisi? Kuka tässä auttaisi ja neuvoisi?
Mutta nyt vasta siis tällainen tutkimus ja kuluttajavalituslautakunnan päätös oli jo tullut.
Ja minkä hintainen olisi lattian ja saunanpurku? Kuinka paljon homesieni oli tehnyt rihmastojaan talon alle? Pitäisikö koko talo purkaa? Katosta lattiaan? Kuka korvaisi? Kuka tässä auttaisi ja neuvoisi?
Naisjuristi lupasi toimia nopeasti kaupanpurkuasiassa.
Tässä vaiheessa asianajajani ja yhteistyökumppaneitteni olisi kuulunut tutkia enemmän homeen tuhoja. Saunan lattian alunen olisi tullut tarkistaa. Myös yläkerran sisäänpainuneista seinistä ja virheellisestä uudiskaton rakennuksesta olisi tullut ottaa näytteitä. Paikkoja olisi pitänyt aukoa ja tutkia. Kosteusvaurion ja homeen levinneisyys selvittää. Tuhojen laajuus mitata.
Laittaa numeroita paperille. Auttaa meitä. Pistää stoppi lainanmaksulle. Purkaa kauppa... Mutta kukaan ei tehnyt mitään.
Laittaa numeroita paperille. Auttaa meitä. Pistää stoppi lainanmaksulle. Purkaa kauppa... Mutta kukaan ei tehnyt mitään.
Itse en edes halunnut hengittää asunnossa enempää kuin kerran kuukaudessa tarkistusreissullani hengitin. Ja kun lapsineni kävin vaikkapa kirpputoreilla, saimme oireita jo heti ovella. Samoin kävi kirjojen kanssa jotka olivat olleet asunnossamme. Ne piti hävittää. Joskus tein keikkahommina toimittajantöitä, usein joku lapsista mukanani ja varsinkin keskimmäinen lapseni reagoi viidessä minuutissa jos paikka, jossa teimme haastattelua, oli kosteusvauriotalo. Samoin kävi itsellenikin mutta hetken viiveellä. Noin kymmenessä minuutissa... Silloin tuli jo kiire päästä ulos siitä paikasta.
Tontin hinnalla
Odotus oli raivostuttavan hidasta. Uskaltauduin välillä kysymään naisjuristilta, missä vaiheessa asiani oli. Aina sain vastauksen "paperisi ovat juuri pöydällä käsiteltävinä" kun Naisjuristin sain kiinni. Tai heillä oli juuri lomareissu edessä ulkomaille, tai oli pojan juhlia, tai oli isoisän sairautta tai muuta menoa ja jälleen lomaa...
Näin jatkui yli vuoden, mutta mitään haastetta Naisjuristi ei saanut aikaan.
Naisjuristin puoliso oli välillä puheissa kanssani puhelimitse, kun naisjuristia tavoittelin.
Tämä juristin mies ehdotti 2001 syksyllä, että olisi parempi myydä talo pois, sellaisena kuin se nyt oli, kuin odottaa, että asia menee oikeuteen.
-Olin tosin edelleen sillä kannalla, että halusin purkaa talokaupan Hakkaraisen kanssa!
Mutta Juristin-mies jankutti, jotta
"kyllä nyt kaikille olisi parasta että myydään se pois" ja hän "voisi hoitaa esittelyn ja myynnin ja minulla olisi sitten pienempi laina maksettavanani." Hän sanoi, että
"pahimmassa tapauksessa voisi käydä talokaupanpurun kanssa niin, että Hakkarainen saisi talon takaisin ja minulle olisi silti jäänyt velkalaina". En tiedä, olisiko noin käynyt, uskoin hänen puheisiinsa. Hän ilmoitteli (kuulemma) talosta lehdissä. Sai ostajaehdokkaan, joka ostaisi talon siinä kunnossa kuin se nyt oli, ja juristin miehen mukaan "tulevaan kauppakirjaan kirjattaisiin kaikki mahdolliset talosta saadut tutkimustulokset ja lausunnot."
Näin jatkui yli vuoden, mutta mitään haastetta Naisjuristi ei saanut aikaan.
Naisjuristin puoliso oli välillä puheissa kanssani puhelimitse, kun naisjuristia tavoittelin.
Tämä juristin mies ehdotti 2001 syksyllä, että olisi parempi myydä talo pois, sellaisena kuin se nyt oli, kuin odottaa, että asia menee oikeuteen.
-Olin tosin edelleen sillä kannalla, että halusin purkaa talokaupan Hakkaraisen kanssa!
Mutta Juristin-mies jankutti, jotta
"kyllä nyt kaikille olisi parasta että myydään se pois" ja hän "voisi hoitaa esittelyn ja myynnin ja minulla olisi sitten pienempi laina maksettavanani." Hän sanoi, että
"pahimmassa tapauksessa voisi käydä talokaupanpurun kanssa niin, että Hakkarainen saisi talon takaisin ja minulle olisi silti jäänyt velkalaina". En tiedä, olisiko noin käynyt, uskoin hänen puheisiinsa. Hän ilmoitteli (kuulemma) talosta lehdissä. Sai ostajaehdokkaan, joka ostaisi talon siinä kunnossa kuin se nyt oli, ja juristin miehen mukaan "tulevaan kauppakirjaan kirjattaisiin kaikki mahdolliset talosta saadut tutkimustulokset ja lausunnot."
Näin juristin mies lupasi. Eipä kertonut muuta...
Helmikuussa 2002 tehtiin sitten kaupat samassa pankissa, kuin aiemmatkin talon kaupat...
Menomatkalla asianajajan mies laittoi miut allekirjoittamaan paperin joka oli päivätty kuukausia aiemmaksi, ja jossa "annan heille myyntivaltuudet talooni".
Ihmettelin päivämäärää ja paperia mutta asianajajan mies tokaisi että ilman allekirjoitustani kauppoja ei voida tehdä. Niinpä en uskaltanut edes soittaa minnekään ja kysyä neuvoa, vaan allekirjoitin paperin.
Menomatkalla asianajajan mies laittoi miut allekirjoittamaan paperin joka oli päivätty kuukausia aiemmaksi, ja jossa "annan heille myyntivaltuudet talooni".
Ihmettelin päivämäärää ja paperia mutta asianajajan mies tokaisi että ilman allekirjoitustani kauppoja ei voida tehdä. Niinpä en uskaltanut edes soittaa minnekään ja kysyä neuvoa, vaan allekirjoitin paperin.
Kaupan jälkeen minulle jäi yhä velkaa. Talo meni suuripiirtein tontin hinnalla..
Juristin mies piti pankissa ollessamme, pankin kanssa hyvän huolen siitä, että mahtava välityspalkkio, yli 2430 euroa siirtyi samalla, kaupan yhteydessä kauppasummasta heidän toimistonsa tilille. Summa lisäsi puolestaan omaa loppuvelkataakkaani...
Juristin mies piti pankissa ollessamme, pankin kanssa hyvän huolen siitä, että mahtava välityspalkkio, yli 2430 euroa siirtyi samalla, kaupan yhteydessä kauppasummasta heidän toimistonsa tilille. Summa lisäsi puolestaan omaa loppuvelkataakkaani...
----Olin moneen kertaan asianajajalta ja hänen mieheltään etukäteen kysellyt, kuinka paljon he ottaisivat välityskuluina tästä kaupasta. Sain aina hymistelyvastauksen, jotta
"ei se nyt paljon mitään ole..."
Summan järkyttävyys paljastui vasta pankissa. Yksi yllätys lisää, muiden joukkoon.
"ei se nyt paljon mitään ole..."
Summan järkyttävyys paljastui vasta pankissa. Yksi yllätys lisää, muiden joukkoon.
Nyt ei sitten ollut kotia, ei muuta kuin velkaa puolen vuoden hometalossa asumisesta vuosikausiksi. Tyhjästä maksamista.
Naisjuristi puolestaan sanoi taas "laittavansa sen kanteen" Hakkaraiselle.
Mutta aina kun soitin ja kyselin asiaani, hänellä oli aina jotain esteitä hoitaa asiaani.
Aikaa kului. Ilmoitin välillä, että jos Naisjuristilla oli liian kiire muiden asioiden kanssa, niin voisiko hän lähettää paperini pois? Mutta hän ei lähettänyt. Asia ei myöskään edennyt.
Ja aika edelleen kului, vuosina -ja minä olin aika epätoivoinen.
Mutta aina kun soitin ja kyselin asiaani, hänellä oli aina jotain esteitä hoitaa asiaani.
Aikaa kului. Ilmoitin välillä, että jos Naisjuristilla oli liian kiire muiden asioiden kanssa, niin voisiko hän lähettää paperini pois? Mutta hän ei lähettänyt. Asia ei myöskään edennyt.
Ja aika edelleen kului, vuosina -ja minä olin aika epätoivoinen.
Usko auttajiin menee...
Tuosta vuoden 2001 talollamme käynnistä, sekä näytepalojen ottamisesta sain
järkyttävän suuren laskun, melkein 2000 mk terveysliitolta.
järkyttävän suuren laskun, melkein 2000 mk terveysliitolta.
Tilanteeni oli kaoottinen. Ei ollut rahaa, ei työtä. Kolme alaikäistä elätettävänä.
Asuimme evakossa hometalosta, toisessa kunnassa, asuttamaamme vuokra-asuntoon vuokraa maksaen ja talolainaa kuitenkin lyhentäen.
Pyysin maksuaikaa laskulle. Mutta jo pelkän toimeentulon saaminen olemattomista tuloista oli vaikeaa. Pyysin saada lyhentää laskua vähissä erissä, mutta sekin osoittautui mahdottomaksi. Terveysliiton nainen ei halunnut ymmärtää tilannettani. Hän halusi rahat heti. Hän uhkasi, että ellen maksa heti laskua, hän laittaa sen ulosottoon. Hän soitteli minulle eri puhelinnumeroista ja huusi uhkauksiaan.
-Ja toteutti uhkauksensa. Heillä ei ollut aikaa odotella köyhän maksua.
Asuimme evakossa hometalosta, toisessa kunnassa, asuttamaamme vuokra-asuntoon vuokraa maksaen ja talolainaa kuitenkin lyhentäen.
Pyysin maksuaikaa laskulle. Mutta jo pelkän toimeentulon saaminen olemattomista tuloista oli vaikeaa. Pyysin saada lyhentää laskua vähissä erissä, mutta sekin osoittautui mahdottomaksi. Terveysliiton nainen ei halunnut ymmärtää tilannettani. Hän halusi rahat heti. Hän uhkasi, että ellen maksa heti laskua, hän laittaa sen ulosottoon. Hän soitteli minulle eri puhelinnumeroista ja huusi uhkauksiaan.
-Ja toteutti uhkauksensa. Heillä ei ollut aikaa odotella köyhän maksua.
Maksulla oli kiire.
-Enkä minä kehdannut pyytää keneltäkään maksuapua...
...terveysliitto oli ensimmäinen, joka laittoi laskunsa ulosottoon.
Yhdistys, jonka piti auttaa minut pois epätoivoisesta tilanteesta, johti minut vielä epätoivoisempaan tilanteeseen. Suoranaiseen elämästä syrjäytymiseen.
Samalla menivät luottotietoni.
Pankkikortti yms pyydettiin heti leikkaamaan kahtia ja lähettämään pois. Olin muuttunut b-luokan ihmiseksi. Sellaiseksi jolle ei anneta vuokralle asuntoa, ei pankkikorttia, ei pankki- eikä uutta opintolainaa, ei puhelinliittymää, ei edes kotivakuutusta. Työpaikoista puhumattakaan. Luottotiedot vievät mennessään ihmisarvon. Lyötyä lyödään. Erakoiduin enemmän.
Naisasianajajani oli koko ajan kytköksissä terveysliittoon, soitti minulle:
-Kenetkäs sä nyt saat todistajaksi tähän asiaan kun jätit terveysliiton laskusi maksamatta?
-Kenetkäs sä nyt saat todistajaksi tähän asiaan kun jätit terveysliiton laskusi maksamatta?
---- Tarkoittaen, ettei terveysliiton nainen nyt enää todistaisi puolestani.
Samalla tämä naisjuristikin menetti lopullisesti kiinnostuksensa asiaani. Olin köyhä, mitätön ihminen, kuten hän totesi paperieni mukana aikanaan tulleessa kirjeessään. Raha ratkaisi. Viis inhimillisestä hädästä.
Naisjuristi oli eronnut Suomen Asianajajaliitosta. Häntä ei voinut siis sitä kauttakaan kiirehtiä. Kysyin apua oikeusaputoimistosta, Naisjuristin hidastelun vuoksi. Sieltä kehotettiin kääntymään poliisin puoleen, jos mitään ei tapahdu kerran asialleni. Kerroin Naisjuristille sen. Hän lähetti tekstiviestin:
"Otappas aika sinne oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta"
Ja hän tiedusteli, "haluanko paperini sinne toimistoon vai kotiini."
Nyt siis, kun oli enää jäljellä vain muutama kuukausi siihen, että talon ostosta tulisi 5 vuotta, jonka sanotaan olevan eräänlainen maaginen "rajapyykkiaika" asuntokaupan ongelmien korvaamisessa, niin Naisjuristi lähetti paperini pois. Heitti hanskat tiskiin.
"Otappas aika sinne oikeusaputoimistoon tämän asian tiimoilta"
Ja hän tiedusteli, "haluanko paperini sinne toimistoon vai kotiini."
Nyt siis, kun oli enää jäljellä vain muutama kuukausi siihen, että talon ostosta tulisi 5 vuotta, jonka sanotaan olevan eräänlainen maaginen "rajapyykkiaika" asuntokaupan ongelmien korvaamisessa, niin Naisjuristi lähetti paperini pois. Heitti hanskat tiskiin.
Edes Kuluttajavalituslautakunnan pinehköä korvaussumma-asiaa ei oltu hoidettu hiedän puoleltaan... SEKIN asia jäi kesken Käsittelemättä.
-Enkä saanut takaisin edes kaikkia papereitani, vaan joitakin jäi ikuisesti sille tielleen.
Paperien mukana oli mahtava lasku... melkein 1500 euroa. Siitäkö, että papereitani oli pidetty hyllyllä vuosia? Tosin oli mukana nyt vihdoin se haastehakemuskin, mutta sille asialle ei ollut enää ketään asianajajaa. Jäin tyhjän päälle. Naisjuristin kirjeessä, joka papereideni mukana, sanottiin, että olin
-"itse katkaissut asiakassuhteemme."
Hän selvittää samaisessa kirjelmässään kuinka minä olin osoittautunut vähävaraiseksi. Siis miten minun vähävaraisuuteni vaikutti hänen oikeudelliseen toimintaansa? Olin liian vähäpätöinen...
Minua ei kannattanut auttaa. Rikas on aina tärkeämpi kuin köyhä. Vaikka köyhällä olisi kolme alaikäistä lastakin..
Paperien mukana oli mahtava lasku... melkein 1500 euroa. Siitäkö, että papereitani oli pidetty hyllyllä vuosia? Tosin oli mukana nyt vihdoin se haastehakemuskin, mutta sille asialle ei ollut enää ketään asianajajaa. Jäin tyhjän päälle. Naisjuristin kirjeessä, joka papereideni mukana, sanottiin, että olin
-"itse katkaissut asiakassuhteemme."
Hän selvittää samaisessa kirjelmässään kuinka minä olin osoittautunut vähävaraiseksi. Siis miten minun vähävaraisuuteni vaikutti hänen oikeudelliseen toimintaansa? Olin liian vähäpätöinen...
Minua ei kannattanut auttaa. Rikas on aina tärkeämpi kuin köyhä. Vaikka köyhällä olisi kolme alaikäistä lastakin..
Myöskään Oikeusaputoimiston virkailija, ei ottanut asiaani enää heille,
sanoivat olevansa esteellisiä. Kehottivat kysymään apua yksityiseltä.
Tässä vaiheessa oli tarkoitus aloittaa uuden ammatin koulutus, ja pääsinkin koulutukseen, mutta mie sain paniikkioireita jopa luokassa.
Kaikki mitä olin kokenut elämässäni tähän asti, alkoi olla liikaa:
Lapsuuden yhdeksän vuoden koulukiusaaminen. Väkivaltainen alkoholistiaviomies, josta tosin otin eron kuuden vuoden perhehelvetin jälkeen ja pakenin kolmen lapseni kanssa. Ja nyt tämä suurin ja uusin ongelmani: Hometalokauppa, johon miut oli huijattu ja johon en saanut mistään apua...
Lapsuuden yhdeksän vuoden koulukiusaaminen. Väkivaltainen alkoholistiaviomies, josta tosin otin eron kuuden vuoden perhehelvetin jälkeen ja pakenin kolmen lapseni kanssa. Ja nyt tämä suurin ja uusin ongelmani: Hometalokauppa, johon miut oli huijattu ja johon en saanut mistään apua...
Usko ihmisiin oli totaalisesti kadoksissa. Ahdistuin...
Elin vain lapsilleni ja koetin katsoa, että heillä on turvallinen koti.
Hidas yksityinen
Vein vielä epätoivoisena talokauppapaperipinkkani isoon, monen juristin toimistoon, herra Jekkoselle, tai oikeastaan juristien sihteerille. Jekkonen totesi puhelimitse muutamien päivien kuluttua "Naisjuristin tehneet minulle karhunpalveluksen ja sanoi, että ehdottomasti Naisjuristin olisi pitänyt hoitaa asia loppuun".
Herra Jekkonen keskusteli asiasta, kiireisiinsä vedoten kasvokkain vasta seuraavan vuoden keväällä kanssani, vetosi jälleen kiireisiinsä mutta lupasi kysyä joltain kollegoiltaan, ottaisiko heistä joku tämän hometalo-asiani. Mutta keskusteltuaan kuulema kahden henkilön kanssa, he olivat ""tulleet siihen tulokseen, ettei home-asiaa ainakaan voisi ottaa esiin, koska hometutkimus oli tehty vasta poismuuttomme jälkeen." ???????????? "Ja oli jo liian kauan kulunut aikaa muutenkin talon ostosta", "ja talo oli myytykin", jne. Talon ostosta tuli 5 vuotta saman vuoden helmikuussa.
Vasta sen vuoden syyskuussa herra Jekkonen lähetti pahoittelevan kirjeen, ettei hänkään ota juttua! Kyselin häneltä vielä sähköpostitse, onko tässä mitään enää tehtävissä? -Voinko saada edes sen Kuluttajavalituslautakunnan määräämään korvauksen
korkojen kera herra Hakkaraiselta??
-Voinko nostaa kanteen Naisjuristia vastaan viivyttelystä asiassani?
Mutta vastausta meiliini sain odottaa vielä puolitoista kuukautta!
Jekkonen pahoitteli:
-"näin on, mitään ei enää voi tehdä", eikä vastannut enää muihin kysymyksiini.
-"Tosin Kuluttajavalituslautakunnan päätöksestä tulisi 5 vuotta, eli ihan vanhentunut asia ei ole".
Tämän tämä viimeinen asianajajakin myönsi, muttei silti uskaltanut lähteä asiaani ajamaan. -Tämänkin laausunnon odottelussa meni noin vuosi hukkaan... =(
Herra Jekkonen keskusteli asiasta, kiireisiinsä vedoten kasvokkain vasta seuraavan vuoden keväällä kanssani, vetosi jälleen kiireisiinsä mutta lupasi kysyä joltain kollegoiltaan, ottaisiko heistä joku tämän hometalo-asiani. Mutta keskusteltuaan kuulema kahden henkilön kanssa, he olivat ""tulleet siihen tulokseen, ettei home-asiaa ainakaan voisi ottaa esiin, koska hometutkimus oli tehty vasta poismuuttomme jälkeen." ???????????? "Ja oli jo liian kauan kulunut aikaa muutenkin talon ostosta", "ja talo oli myytykin", jne. Talon ostosta tuli 5 vuotta saman vuoden helmikuussa.
Vasta sen vuoden syyskuussa herra Jekkonen lähetti pahoittelevan kirjeen, ettei hänkään ota juttua! Kyselin häneltä vielä sähköpostitse, onko tässä mitään enää tehtävissä? -Voinko saada edes sen Kuluttajavalituslautakunnan määräämään korvauksen
korkojen kera herra Hakkaraiselta??
-Voinko nostaa kanteen Naisjuristia vastaan viivyttelystä asiassani?
Mutta vastausta meiliini sain odottaa vielä puolitoista kuukautta!
Jekkonen pahoitteli:
-"näin on, mitään ei enää voi tehdä", eikä vastannut enää muihin kysymyksiini.
-"Tosin Kuluttajavalituslautakunnan päätöksestä tulisi 5 vuotta, eli ihan vanhentunut asia ei ole".
Tämän tämä viimeinen asianajajakin myönsi, muttei silti uskaltanut lähteä asiaani ajamaan. -Tämänkin laausunnon odottelussa meni noin vuosi hukkaan... =(
-Vasta noin seitsemän vuotta Kuluttajalautakunnan päätöksen jälkeen luin itse netistä, että minulla olisi ollut oikeus pyytää muutosta tuohon Kuluttajavalituslautakunnan päätökseen, mutta silloinen asianajajani, -se jota en ollut edes valtuuttanut asiaani ajamaan Kuluttajavalituslautakunnan ja minun välillä- ei kertonut minulle, että päätöksestä olisi voinut valittaa, ja että homemittaustulokset olisi saatu siten heille tiedoksi.
Kukaan ei minua siis oikeastaan auttanut. Minut jätettiin yksin lapsineni ja taloudellisine ahdinkoineni.
Mitä siitä, vaikka nyt yhtä hyväuskoista yksinhuoltajaa huijattiin? Saatiinpa suorannan lahon mörskän maksajaksi uusi hölmö pankille. Mitä siitä, vaikka sen hölmön kaikki rahat menevät sitten sen mörskän pankkilainaan ja lainan korkoihin ja varsinaisen asunnon vuokriin?
Mitä siitä, vaikka nyt yhtä hyväuskoista yksinhuoltajaa huijattiin? Saatiinpa suorannan lahon mörskän maksajaksi uusi hölmö pankille. Mitä siitä, vaikka sen hölmön kaikki rahat menevät sitten sen mörskän pankkilainaan ja lainan korkoihin ja varsinaisen asunnon vuokriin?
Mitä siitä että sen hölmön kakarat hädin tuskin saavat nyt kunnon ruokaa, tai vaatetta päälleen,
kunhan vaan lapsilisä tulee suoraan pankkiin, lainanmaksuun.
kunhan vaan lapsilisä tulee suoraan pankkiin, lainanmaksuun.
Mitä sekään haittaa, vaikka talossa olleesta irtaimistosta suurin osa piti vähitellen, niistä home-oireita saadessamme heittää kaatopaikalle. Pois piti heittää kirjoja, valokuvia, vaatteita, huonekaluja, runkopatjasänkyjä, seinäraanuja, mattoja, verhoja, sohva, petivaatteita, koriste-esineitä, pehmoleluja...
-Kaikki, mitä ei voinut pestä kolmeen kertaan 80 asteessa. Kenenkään mitään koskaan korvaamatta.
-Siksi kotimme on aika riisuttua mallia.
Uni ei tullut öisin ilman nukahtamislääkettä. Paniikki iski yllättävissä tilanteissa.
Unelma omasta kodista, jossa oma rauha, iso omavarainen kasvimaa, lampola, kanoja, koira, kissa, ja lapsilla tilaa temmeltää... Kaikki tuo romuttui. Häipyi kuin savuna ilmaan ja uskoni ihmisiin meni.
Rikosilmoitus kävi jo kevätkesällä 1999 mielessäni myyjää ja välittäjää kohtaan, mutta en uskaltanut silloin tehdä mitään. Uskoin, että asia ratkeaa sovinnollisesti.
Viimeinen oljenkorsi
Seuraavaksi hometalo-asiani oli poliisilla. Mutta sekään instanssi, ei pitänyt "turhaa" kiirettä, koska ”asiani ei ollut mitenkään kiireellisten joukossa”...
Poliisi piti asiaa hallussaan reilut kolme vuotta, kuulusteli minua, myyjää ja kiinteistönvälittäjää, joka oli jo jäänyt eläkkeelle kiinteistönvälittäjän toimestaan. Poliisi aikoi luopua jo jutusta näiden kahden kertomien perusteella, vaikka kuulusteluissa vihdoin selkeästi myyjä kertoi tehneensä itse remontit.
Sain poliisin vuosien viiveen jälkeen kuulustelemaan myös kuntoarvion tehnyttä rakennusarkkitehtia, sähköntarkastajaa, palopäällikköä sekä terveysliiton naista. Nuo kaksi miespuolista todistajaa todistavat ettei ostaja voinut tietää talon vioista. Mutta poliisin haastattelema terveysliiton nainen, ei kuulema "lainkaan muistanut tapaustani..."
vaikka papereissani on mukana mustaa valkoisella juuri noista näytteidenottojen tutkimustuloksista,( joista aikanaan niin ikään kalliisti maksoin varsinaiset laboratoriotutkimukset tehneelle toiselle taholle ja sain tulokset lunastettua postista.)
-Käytännössä olisin muuten voinut itsekin lähettää nuo koepalat tuolle tutkivalle yritykselle, jo talossa asuessamme, jos olisin ollut asiasta tietoinen, mutta kukaan ei valistanut minua siitäkään. -Eli hän teki kuten aa oli uhannut naisen tekevän: ei todistanut puolestani...
vaikka papereissani on mukana mustaa valkoisella juuri noista näytteidenottojen tutkimustuloksista,( joista aikanaan niin ikään kalliisti maksoin varsinaiset laboratoriotutkimukset tehneelle toiselle taholle ja sain tulokset lunastettua postista.)
-Käytännössä olisin muuten voinut itsekin lähettää nuo koepalat tuolle tutkivalle yritykselle, jo talossa asuessamme, jos olisin ollut asiasta tietoinen, mutta kukaan ei valistanut minua siitäkään. -Eli hän teki kuten aa oli uhannut naisen tekevän: ei todistanut puolestani...
Myyjä oli viimein poliisille tunnustanut itse tehneensä kaikki remontit,mutta kukaan ei reagoinut siihen, että sama henkilö puhui toista siinä asiassa kuluttajavalituslautakunnalle?
Poliisi laittoi tosin kiinteistökauppa-asian kuitenkin hometalokunnan syyttäjän syyteharkintaan. Nimikkeellä Törkeä petos.
TV-ohjelma
Asiani oli esillä lokakuussa 2006 eräässä tv-ohjelmassa.
-Lähinnä byrokratian hitauden takia...
Olin etukäteen anonut kuvauslupaa talon uudelta omistajalta, jotta saisimme kuvata lampea, yms. Ei heitä itseään lainkaan. Mutta talon uusi omistaja ei halunnut meidän tulevan kuvaamaan tontilleen mitään.
"Tää on nyt mun. Tänne ei tulla nuuskimaan", tokaisi mies minulle puhelimessa.
"Tää on nyt mun. Tänne ei tulla nuuskimaan", tokaisi mies minulle puhelimessa.
Ohjelmantekijän poika kuvasikin lampea vastarannalta elokuussa 2006 ja itse ohjelmantekijä, rohkeana miehenä, kävi talolla koputtelemassa oveen, todeten ettei ketään ollut paikalla.
Hän kurkisteli sisään ikkunoista, ja kävi lammella toteamassa että sinne oli tehty vähintään 15 metriä pitkä laituri, ennen kuin oli uusi omistaja päässyt lettosuolammikon veden ääreen. Ohjelmantekijä sanoi, ettei talossa näköjään asuta, vaan se on jonkinlaisena varastona. Kaikenmaailman tavaraa täynnä.
Hän kurkisteli sisään ikkunoista, ja kävi lammella toteamassa että sinne oli tehty vähintään 15 metriä pitkä laituri, ennen kuin oli uusi omistaja päässyt lettosuolammikon veden ääreen. Ohjelmantekijä sanoi, ettei talossa näköjään asuta, vaan se on jonkinlaisena varastona. Kaikenmaailman tavaraa täynnä.
Mie itse en halunnut edes mennä pihaan katsomaan. Odottelin portilla. Tuska rinnassani. Siellä se oli. Paikka jonka piti olla meidän koti...
Lokakuussa 2006 tv:sta näkyessään ohjelma oli otsikoitu meidän hometalotarinamme osalta:
"Ostetaan sika säkissä"...
Muita, kuin minua, ei ohjelmassa asian tiimoilta haastateltu. Ei kunnan viranomaisia, ei sähkömiestä joka kävi sähköistykset tarkistamassa, ei kunnan palopäällikköä, ei kuntotarkastuksen tehnyttä arkkitehtia, ei pankinjohtajaa, ei kiinteistönvälittäjää, ei ex-omistajaa, asian koettelemia nuoriani... yms...
Myöhemmin ymmärsin, että me, tuon ohjelmantekijän ohjelmissa esiintyneet, olimme vain viihdeohjelma-materiaalia televisio-ohjelmiin. Hän käsitteli tarinoitamme omalla tavallaan. Hänen kannaltaan.
-17.6.2009 näin MTV3:n Aamu-tv-ohjelmassa tuon ohjelmantekijän haastattelun. Siinä hän tokaisee: "ei kannettu vesi kaivossa pysy", eli hänen ohjelmiinsa haastattelemiaan ihmisiä oli turhaa muiden auttaa. Jos he saivat apua niin ei se poistanut heidän ongelmiaan... ?
Voin kertoa hänelle, että meitä ei todellakaan autettu.
Ilman muuta olin muuten olettanut, että hometalon uudet omistajat purkaisivat koko tönön pois, tietäessään mitä sieltä oli löytynyt, tai, että he korjaisivat sen, mutta yhtään uutta rakennusta ei tontilla näkynyt tuota ohjelmaa kuvattaessa. Sisällä talossa tehdyistä korjauksista en tiedä.
Olin laittanut muutaman kerran postia uudelle omistajalle ja kysynyt mitä kaikkea heidän piti korjata talossa, mutteivät nämä suostuneet koskaan vastaamaan. Vain kuvauslupaan mies soitti epäävän vastauksen. Hyvin vihaisena häiritsevästä kuvauspyynnöstäni.
Syyttäjät
Ensimmäinen asiani syyttäjä, taisi olla ensimmäinen minun ja lasteni puolella tässä asiassa oikeasti ollut ihminen. Hän laittoi asiaa tutkivalle poliisille menemään laajamittaisen lisätutkintapyynnön, mutta poliisi lähetti kaikki paperini pois toisen, oman asuinkaupunkini syyttäjälle. Eri henkilölle?
Mitään ensimmäisen syyttäjän esittämiä tutkintoja ja kuulusteluja ei koskaan tehty. Minulle ei ilmoitettu, että syyttäjä oli koskaan uusia tutkimuksia edes pyytänyt. Syyttäjän vaihdostakaan ei ilmoitettu. Sain tietää tämän kaiken vasta kun oli liian myöhäistä. En koskaan ehtinyt edes tavata ensimmäistä syyttäjää, jonka piti olla myös yhteyshenkilöni mahdollisessa tulevassa oikeudenkäynnissä...
Sain kirjeen perjantaina 14.9.2007:
Toinen, yhtäkkiä remmiin astunut syyttäjä päätti jättää talon myyjän ja kiinteistönvälittäjän täysin syyttämättä.
"Tässä ei ole tapahtunut mitään petokseen viittaavaa"...!!!!!!!!?
Miten näin kävi? Miksi hometalokauppa-asia otettiin pois siltä ainoalta ihmiseltä joka oli tähän mennessä puolellamme, siltä ensimmäiseltä syyttäjältä?
Miksei poliisi toteuttanut ensimmäisen syyttäjän päätöksen mukaisia tutkimuksia, joiden olemassa olosta todellakin vasta toisen syyttäjän päätöksestä luen?
Miksi seuraava syyttäjä tyrmäsi kaikki edellisen syyttäjän esitykset ja uusintatutkimukset?
Tässäkö tämä oli?
Onko siis oikein huijata tieten tahtoen ihmisiä, saada heidät velkoihin, menettämään luottotietonsakin asian tiimoilta ja maksamaan vuosia tyhjästä?
Usko ja luottamus ja toisaalta epäusko ihmisiin ja tulevaisuuteen löivät painia keskenään koko ajan mielessäni. Paniikki kasvoi.
Tässä vaiheessa vasta anomalla sain ne ensimmäisen syyttäjän paperit ja uudelleentutkintapyynnöt käsiini.
Ne, joissa oli oikeaa asiaa.
Miksi mitään ei tehty niin kuin hän oli esittänyt?
En koskaan tavoittanut ko henkilöä. Hän katosi. En päässyt edes kiittämään siitä, että hän sentään oli ainoa joka edes yritti auttaa. Ainoa joka oli puolellamme oikeasti. Pyyteettömästi.
Nyt hometalokauppa ei siis koskaan mennyt edes oikeuteen.
Kävin ystäväni kanssa sen uuden, toisen syyttäjän luona, kysymässä miten hän saattoi tehdä tällaisen päätöksen asiassa?
Tämä toinen syyttäjä kurkisteli meitä pienestä lasiluukusta. Turvasta. Hän sanoi ettei hänen tarvitse selitellä. Hän
"vain päätti näin, näkemistään papereista ja tv-ohjelman videofilmistä"?
Tv-ohjelma ei siis ainakaan auttanut asiaamme. Päin vastoin.
-"Voit valittaa Valtakunnansyyttäjälle. Ihan vapaasti."
Lähetin siis kaikki mahdolliset asiaa koskevat paperit Valtakunnansyyttäjälle.
Astmat
Joulukuussa 2007 saamme paperit pois terveyskeskuksesta ja esikoisella, Jakella, todetaan astma ja homealtistus veren homevasta-ainetestissä. Homemyrkky on samaa aspergillusta, kuin hometalosta löydetyissä saunan löydöksissä. Hänelle määrätään kortisonilääkitys. Hän saa lähetteen keuhkolääkärille. Jake pystyy astmapiipun (kortisonin) kanssa hengittämään paremmin kuin ennen.
-"Kuin olisi saanut uudet keuhkot", totesi poika saatuaan astmalääkkeen.
Olisipa sairastumisen vaara tiedetty vuosia aikaisemmin!!!!!!!!!!
Keskimmäisellä, Miihkalilla todetaan homealtistus ja kohonneet veren homevasta-aineet. Molemmilla pojillani on veressään kohonneena kosteus-infektio nimikkeenä, nimenomaan tuossa talossa, suurina pitoisuuksina, talon myyjän ilman järkeä "remontoimien" märkätilojen rakenteista löytynyt aspergillus.
Olisipa jo ensimmäinen asianajaja kertonut, että aivan ensimmäiseksi pitää mennä tutkituttamaan oma terveys! Vasta kahdeksan vuoden päästä altistumisesta itse netistä luin, että verestä ne homevasta-aineet olisi nähnyt jo silloin heti. Lääkityksen ja reklamaation talon löydöistä ja terveyden menettämisestä olisi voinut aloittaa jo heti silloin. Astma on ikuinen. Elinkautinen!!!!!!!!!!
Keskimmäisellä, Miihkalilla todetaan homealtistus ja kohonneet veren homevasta-aineet. Molemmilla pojillani on veressään kohonneena kosteus-infektio nimikkeenä, nimenomaan tuossa talossa, suurina pitoisuuksina, talon myyjän ilman järkeä "remontoimien" märkätilojen rakenteista löytynyt aspergillus.
Olisipa jo ensimmäinen asianajaja kertonut, että aivan ensimmäiseksi pitää mennä tutkituttamaan oma terveys! Vasta kahdeksan vuoden päästä altistumisesta itse netistä luin, että verestä ne homevasta-aineet olisi nähnyt jo silloin heti. Lääkityksen ja reklamaation talon löydöistä ja terveyden menettämisestä olisi voinut aloittaa jo heti silloin. Astma on ikuinen. Elinkautinen!!!!!!!!!!
Pojat nukkuivat hometalossa, niissä myyjän itse väärin, ja laittomasti tehdyissä yläkerran huoneissa, joissa katot pullistuivat kosteudesta sisäänpäin...
Yläkertaahan kukaan ei näytteenotoin edes tutkinut.
Nuorin, Nunnukka odotti tässä vaiheessa omaa astma- ja keuhkolääkärintarkastustaan kunnallisessa tk-jonossa... Me nukuimme tytön kanssa sen talon alakerrassa, lähellä saunaa...
Nuorin, Nunnukka odotti tässä vaiheessa omaa astma- ja keuhkolääkärintarkastustaan kunnallisessa tk-jonossa... Me nukuimme tytön kanssa sen talon alakerrassa, lähellä saunaa...
Postipaketti
Joulukuun puolessa välissä 2007 saan Valtakunnansyyttäjänvirastosta saapuneen paketin.
Paketissa tulivat paperini takaisin siististi mapeissaan.
Joulukuun puolessa välissä 2007 saan Valtakunnansyyttäjänvirastosta saapuneen paketin.
Paketissa tulivat paperini takaisin siististi mapeissaan.
"Asia jää kihlakunnansyyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen varaan. Asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta... Omalla vastuullaan..."
Olen näiden kahden viimeisen syyttäjän mukaan vain "kyllästynyt taloon", kun sieltä evakkoon lähdimme?
Tässä lausumassa he kopioivat myyjän asianajajan tekstiä,jonka hän kirjoitti aikoinaan Kuluttajavalituslautakuntaan. Sen samaan paperin, jossa myyjä valehteli jonkun muun tehneen talon remontit...
Poikien terveystiedot lähtivät Valtakunnansyyttäjelle jälkeen lähetettyinä liitteinä, joista olin maininnut jo aiemmin Valtakunnansyyttäjälle, joka ei malttanut niitä odottaa. Menivät ristiin... En saanut niitä aiemmin pois terveyskeskuksesta, koska joitakin saneluja ei oltu viikkoihin kirjattu potilastietoihin.
Homeloukku-ohjelma
Tammikuussa 2008 huomaan uutisen lehdessä: " Yle TV2:sella esitettävä kuusiosainen sarja kertoo neljästä hometalon omistavasta perheestä, joilta kodin homeongelmat uhkaavat vaarantaa niin omaisuuden kuin terveyden.
"Ihmisiä ei jätetä, vaan autetaan loppuun saakka."
Miksi ei meitä autettu, vaan johdettiin suurempaan ahdinkoon?
Onneksi sentään jotkut onnettomat ihmiset ovat saaneet apua painajaismaiseen homeloukkuunsa ihan oikeasti. Konkreettisesti.
Homeloukku-ohjelman sivulla sanotaan: "Mutta jos vahinko on jo tapahtunut, perheitä autetaan ongelmien aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien selvittämisessä, samalla estetään perheiden syrjäytymistä...."
-Paitsi meidän tapauksessamme. Taisimme olla väliinputoajia.
Taas postipaketti
14.01.2008 Poikien terveystiedot, joissa diagnoosina astma ja astmaepäily, sekä kosteusvaurioaltistus molemmilla, palasivat takaisin samalla saatekirjelmällä, kuin kopioituna, kuin mitä edellisessä Valtakunnansyyttäjänviraston saatteessa luki. (vapaasti mukaellen:)
"Hae oikeutta, mutta omalla vastuullasi."
Miten?
Näin minut lapsineni jätettiin yksin tämän ongelmani kanssa. Tämä on tullut niin kalliiksi.
Nunnukka-tyttären astma diagnosoitiin hieman myöhemmin, samoin oma astmani. Tytär olisi ollut kiinnostunut vaatteiden suunnittelusta ja -teosta. Nyt se ala piti unohtaa...
Oli turhaa enää lähettää meidän kahden muun astmaatikon terveystietoja eteenpäin minnekään...
Kolme neljästä
perheeni jäsenestä
sairastui astmaan
tuossa hometalossa.
Keskimmäiseni, Miihkalin diagnoosi muutettiin astman sijaan vakavaksi homeallergiaksi. Hän ei saa koskaan oleskella homeisessa tilassa tai hänenkin vakava allergiansa muuttuu astmaksi. Antihistamiinia kuluu hänellä, niin kuin meillä muillakin. Miihkali omaa veressään suurimman määrän aspergillusta ja reagoi nopeimmin homeeseen, kuin me kukaan muu.
Samoin pakkanen ja rasitus käy keuhkoihimme. Olemme kaikki herkistyneet homeen lisäksi myös eläimille ja pölylle, ja mie olen allergisoitunut lisäksi hengitysteitse jopa vehnäpölylle. (Ja viljoille myös sisäisesti)
Uutinen Aamulehdessä 4.2.2008:
Asunnonvälittäjäksi pääsee vaikka suoraan kadulta
- Alalla ollaan laajasti sitä mieltä, että kaikkien asunnonvälittäjien pitäisi hankkia pakollinen, laissa määriteltävä, ammatillinen tutkinto ennen alalle ryhtymistä. Pakollista tutkintoa ehdottavat välittäjiä valvovat viranomaiset: Länsi-Suomen, Etelä-Suomen ja Oulun lääninhallitukset. Myös Suomen Kiinteistönvälittäjäliitto ja Rakennusteollisuus ovat pakollisen koulutuksen kannalla. Asunnon välittäjien määrä on kasvanut huimasti: noin 40 prosenttia vuodesta 2001 vuoteen 2006. Toissa vuonna välitysyrityksissä tehtiin töitä jo 4368 henkilötyövuotta. Oikeusministeriössä pakollisen tutkinnon tarve selvitetään kesällä, kun välittäjiä ja välitysyrityksiä koskevien lakien uudistamista pohditaan."
"Valvojat ja asunnon välittäjät haluavat pakollisen tutkinnon Asunnon välittäjäksi pääsee nyt Suomessa kuka tahansa, vaikka suoraan kadulta. - Alalle tulon kynnys on liian matala, sanoo Suomen Kiinteistönvälittäjäliiton toimitusjohtaja Jukka Malila. Vaikka suuri osa välittäjistä osaa työnsä, joukossa on runsaasti myyjiä, jotka eivät välttämättä tunne alaa säänteleviä lakeja tai piittaa niistä. Kaikilla välittäjillä eivät edes käyttäytymissäännöt ole hallinnassa. Asuntojen ostajat ovat kokeneet hyökkäävää ja päällekäyvää käyttäytymistä, jossa on höynäyttämisen makua. Jopa pakkokaupasta voi joissain tapauksissa puhua, kun etenkin vanhempia ihmisiä painostetaan tekemään nopeita päätöksiä, tietää Oulun lääninhallituksen ylitarkastaja Veikko Syrjänen.
Ruotsissa oltava tutkinto
Syyskuussa 2008:
Tämäkin tuli testattua aivan itse. Jopa minut olisi otettu kiinteistönvälitysfirmaan töihin. Kävelin cv-kädessäni ovesta sisään ja minut toivotettiin myöhemmin tervetulleeksi töihin. Menin yhdeksi päiväksi. Jo yksi päivä siellä ja paljon tietoa välittäjän toiminnasta kiinteistökaupasta, toi murheellisesti esiin sen, ettei mikään minun asuntokaupassani mennyt oikein aikanaan. Palautti sen suunnattoman murheen mieleeni...
Tämäkin tuli testattua aivan itse. Jopa minut olisi otettu kiinteistönvälitysfirmaan töihin. Kävelin cv-kädessäni ovesta sisään ja minut toivotettiin myöhemmin tervetulleeksi töihin. Menin yhdeksi päiväksi. Jo yksi päivä siellä ja paljon tietoa välittäjän toiminnasta kiinteistökaupasta, toi murheellisesti esiin sen, ettei mikään minun asuntokaupassani mennyt oikein aikanaan. Palautti sen suunnattoman murheen mieleeni...
Minusta ei ole asuntojen myyjäksi. En siihen näin olemattomalla tietotaidolla uskaltaudu. Kyllä välittäjäksi ryhtyvällä pitäisi olla juridiikan opintoja takana ensin aika lailla...
-Mutta tämä on totta, testattu on, että kuka tahansa kelpuutetaan kiinteistönvälittäjien joukkoon.
Ystäväni, joka itse on kiinteistöalalla, sähköpostissa todetaan hyvin osuvasti:
-”Tämä on arka ala, kun hoidat ihmisten arvokkainta omaisuutta eli asuntoja. ”
Vaikeudet jalostavat?
Yksi "hometaloihin erikoistunut" juristi viestitti tylysti:
"Emme ota juttuasi, emmekä anna lausuntoja asian tiimoilta",
-ja hän on joskus sanonut, että hän puolustaa vain uhreja ja häneen olin luonut, ne ihan vihoviimeiset toiveenrippeeni...
Miun suurin virheeni tässä episodissa on alun alkaenkin ollut liian suuri luottamus ihmisiin. Olen luottanut puheisiin.
Luottanut (vääriin) ihmisiin.
Luottanut oikeudenmukaisuuteen.
Luottanut byrokratiaan.
Odottanut että ihmiset tekevät mitä ovat luvanneet.
Odottanut liian kauan.
Odottanut liian kiltisti.
Ja nyt on liian myöhäistä.
Minulla ei ole resursseja.
Minä en osaa lähteä yksin asiaani ajamaan.
Ei ole enää voimia.
Ei varoja.
Eikä apua.
Pahimpia kokemuksiani asian tiimoilta ovat olleet ihmiset jotka ensin ottivat ongelmapaperini haltuunsa vakuuttaen auttavansa minua. Ja kohta, tai jopa vuosien päästä, ne samat ihmiset palauttivat paperini tylysti, eivätkä viitsineetkään hoitaa asiaa loppuun asti. Kykenemättömyyttään.
Siinä meni joka kerta pala sydäntäni mukana.
Ja jotkut tokaisevat iloisesti talotarinani kuultuaan jotta:
-No, mut hei, kohtahan sä olet sen maksanut pois!
Siis minkä?
Maksaisivatko tokaisijat itse tyhjästä vuosia?
Terveydenmenetyksestä?
Omaisuudenmenetyksestä?
Luottotietojen menetyksestä?
Minä maksan hammasta purren tämän kirotun hometalovelan pois ja ehkä joskus saan ne luottotietonikin takaisin. En jaksa enää tehdä muuta näiden vuosien jälkeen.
Unelma omasta kodista ei ole kadonnut mihinkään. Tämä kiinteistö ei ollut kotimme vaikka siitä jäänyttä loppulainaa yhä maksankin. Sydämessäni kaipaan yhä kipeästi takaisin maalle ja olen kuin vanki kerrostalossa, kaupungissa.
*******************************************************
Maaliskuussa 2008 televisiossa pyörii Säästöpankin mainos:
"Hanki paremman kodin asuntolaina!"
-Mie taisin saada sen huonomman vuonna 1999?
*******************************************************
Erityisen pahoillani olen lasteni puolesta. He tässä ovat joutuneet kovimmille. Elämään köyhyydessä.
Tärkeintä on näinä vuosina ollut että edes yksi katto pysyy päämme päällä. Ikuinen rahapula on ollut seuranamme vuosia. Oikea kaurapuurokierre. Pennienvenytystä. Joskus homeista leipää pöydässä. Maitoa maitojauheesta. Öisin vatsanpuruja. Kasvaville lapsille vaatteet kirpputoreilta. Laskukasojen kanssa tappelemista. Panttilainaamot tulivat tutuiksi.
Olisin halunnut antaa heille turvallisen, seesteisen lapsuudenkodin. Maaseudulla. Omassa arvomaailmassaan. Luonnon ja omavaraisuuden rutiineissa. Poissa kaupunkien ja meluisten vuokrakasarmien kurjuudesta.
Ihmeellisen tasapainoisia ja fiksuja nuoria heistä on näistä kaikista vaikeuksista huolimatta kasvanut. Siitä olen onnellinen. Mun mussukoistani. Kolmesta aarteestani. Kolmen voimastani. Mun rakkaistani.
Tunnen voimatonta raivoa lasteni terveyden menetyksen vuoksi.
Syytän itseäni siitä että vein lapseni tuohon paikkaan. Siitä piti tulla meille koti, ja nyt heillä on ikuisesti sairauksia ja oireita hometalon johdosta. Kukaan ei vie perhettään vaaralliseen asumukseen jos tietää sen olevan vaarallinen. Minä en tiennyt.
8/2008:
Saan vuosia kestäneistä vatsakivuista diagnoosiksi (melasman, migreenin ja astman lisäksi)
ohutsuolistoani kaivertavan Crohnin-taudin. Sitähän sanotaan murehtijoiden sairaudeksi...
Todennäköisesti hometalo-stressi ja vuosien murehtiminen laukaisi taudin.
11/2008:
Saan pitkänpitkän sairasloman...
*********************************
3.12.2008:
Onneksi jotkut sentään saavat oikeutta samanlaisessa asiassa:
Talonsa kuntoarvion salanneelle myyjälle vankeutta IA, 3.12.2008 Myyjä tuomittiin omakotitalon kuntoarvion tietoisesta salaamisesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja 50 päiväsakkoon. Imatralla käsitellyssä jutussa tuomio tuli törkeästä petoksesta, kertoo Etelä-Saimaa verkkoversiossaan. Ostajalle paljastui vasta kaupanteon jälkeen, että 35 000 euron kiinteistökaupassa arvoa oli vain tontilla. Oikeus tuomitsi myyjän maksamaan ostajalle korvauksia laittomasti saadusta hyödystä lähes 29 000 euroa. Ostajille katastrofiksi muodostunut kauppa tehtiin joulukuussa 2006. Myyjä oli teetättänyt kuntoarvion omistamastaan mökistä saman vuoden huhtikuussa. Kauppakirjassa kuitenkin väitettiin, että talosta ei oltu tehty kuntoarviota. Terveysviranomaiset totesivat laho- ja homevaurioisen talon kohta kaupanteon jälkeen asumiskelvottomaksi.Eli, vaikka minua tässä omassa talokaupassani (joidenkin kommenteissa mm) on pidetty tyhmänä, niin käy näin muillekin. Jopa fiksuille miehillekin... Emme me ihmiset yleensä epäile lähimmäistemme sanoja ja tarkoitusperiä, vaan olemme hyväuskoisia (joita on helppoa huijata.) Onneksi tuo edellinen uutislainaus päättyi ostajan kannalta onnellisesti. ---- Toivottavasti heiltä ei mennyt terveys.--------- ****************** 4.12.2008 Eilen illalla kävi ystävä kylässä, kuuden vuoden takaa ja juttelimme ja nauroimme, kunnes hän tuli kysäisseeksi: - No mites se sun hometalo? Kuinka sä selvisit siitä? - En mä selvinnyt... aloitin ja purskahdin itkuun. - Mää maksan sitä yhä joka kuukausi. - Ei oo totta! Miten siinä niin kävi? Kun tokenin, sain kerrottua, että ne tahot joiden piti auttaa minua, eivät siinä auttaneet. Asia tahallaan vanhennutettiin ja yksi "auttajista" oli ensimmäinen joka laittoin laskunsa ulosottoon ja vei luottotietoni, ajaen miut syvemmälle ongelmiin. Ensimmäisen syyttäjän lisäselvityspyyntöjä ei toteutettu ja asia pyyhittiin pois pöydältä. Eikä välitetty vaikka perheeltäni meni jopa terveyskin. En minä ole vieläkään tästä selvinnyt... Ei kukaan meistä... ***************************** 22.12.2008: Kuulen, että hometalojen uhreista on koottu tilastoa. Kuinka he ovat selvinneet, terveydentilasta, yms... Mukana on kuulema tuhansia perheitä. Kyselyn toimeenpanijoissa on tuttuja oman tapauksen/mme tiimoilta. Meiltä ei kukaan kysynyt mitään. Kun olen joskus linkittänyt talotarinamme hometalosivustoille, linkkini on poistettu. ------------------------------------- 19.2.2009: Asuntokaupasta, homealtistumisesta, astmojen alkamisesta, irtaimiston ja luottotietojen menetyksestä, kodittomuudesta, evakkoreissusta ja tyhjänmaksamisen alkamisesta tulee 10 vuotta... ************************
