31.3.2010

Jonkun muun reitillä

...






Vain tämä yksi kukka jaksaa enää nostaa päätään keväänkeltaisesta narsissijoukkueesta joka hiljattain kukoisti olohuoneessamme. Nostin kuihtuneiden sipulikukkien ruukut takapihalle ja auringon pilkahdettua eräänä taannoisena päivänä nappasin kuvan tuon viimeisen kukan hehkusta. Vaikka se onkin orvon näköinen ressukka näin yksinään, laitan sen näkyville. Ehkä alitajunta yrittää jättää jollekin asialle jonkinlaiset jäähyväiset...


Ajattelin nyt kyllä ottaa käyttöön viimein joululahjaksi saamani ihanan lahjakortin kukkakauppaan ja hakea sieltä jotakin kaunista mieltä piristämään. Silmien iloksi. Ja jos vaikka Muruset sattuisivat pääsiäisenä piipahtamaan luokseni, hehkuisivat kukat heillekin. Toivottaisivat tervetulleiksi. Halaisivat joka katseella.


Käteni tuoksuvat muurahaismyrkylle, vaikka olen ne moneen kertaan pessyt. Yöllä mustat muurahaiset yrittivät valloittaa nukkuessamme meidän keittiömme. Juuri muutenkin kaikkia elukoita painajaisunessani nähneenä menin viiden maissa keittiöön juomaan vettä ja valot laitettuani näin ötököitä ympäriinsä.

Muurahaistorjuntajauhepurkki, joka oli vasiten jätetty tähän asuntoon, tuli kyllä tarpeeseen. Nyt purkki on tyhjä. Punaista hengitykseen käyvää jauhetta on roskakaapin sokkelin alla, jääkaapin alla sekä sähköhellan alla. Paikoissa joista muurahaiset pinkoivat pakoon.

Tällä hetkellä keittiössä ei näy yhtään öttiäistä vilistelevän ympäriinsä, etsimässä Hanin illalla tekemän voileivän murusia puiselta leikkuulaudalta, tai maistelemassa hurmoksessa minun mukini ympärillä pöydällä olleita kuivuneita makeita Sprite-pisaroita. Nyt ei pitäisi olla muruakaan eikä yhtään ruoan tippaa keittiötasoilla houkuttelemassa ylimääräisiä asukkaita. Talo taitaa sijaita muurahaisten ikiaikaisella reitillä. Anteeksi vaan muurahaiset...








...

30.3.2010

Sateesta harmaana

...


Maisemassa on tällä hetkellä pääosin harmaan eri sävyjä.


Ilonpilkahdus vesisateessa oli mustarastaan huilumainen luritus, joka kantautui sisätiloihinkin suljettujen ikkunoiden lävitse aamuvarhain. Sitä huilua oli pakko mennä teekuppi hyppysissään kuuntelemaan yöpaituli päällä takakuistille.



Väriläikkä eiliseltä vesisateiselta kauppa-
+ asiointimatkalta.





...

29.3.2010

Sanoja ovessa

...




Nyt, aika monta tuhataikaa niitä kaivattuani, olen saanut vihdoin jääkaappimagneettirunoutta. Ah. Hani osti minulle sanoja Savonlinnan reissulla. Hän näki kun huomasin niitä yhdessä pysähdyspaikan rihkamakaupassa, kun tarrasin pakettiin kiinni ja virnistin ihastuksesta paketille, pidellen sitä kuin suurta aarretta. Hän luki ilmeestäni että siinä olisi jotakin jolla voisi tehdä minut hyvin onnelliseksi, otti paketin käsistäni ja vei kassalle. Nyt kirjoittelemme toisillemme viestejä jääkaapin oveen.

Minun runoseni ovat Hanin mielestä hassuja ja Hanin runoset ovat minun mielestäni hassuja. Runo avautuu lukijan mieleen lukijan oman fiiliksen mukaan...

Toisinaan mieli ei ole vastaanottavainen millekään sanoille.
Toisinaan se kaipaa sanoja.
Joitain tiettyjä sanoja kenties.
Toisinaan on pakko kirjoittaa sanoja.
Vaikka niitä ei lukisi eikä ymmärtäisi kukaan muu,
kuin kirjoittaja itse.





PS: Jos omistaa kovin pienen jääkaapinoven, tulee hankaluuksia säilyttää varasanoja ja laillia valmiita runoja ovessa yhtaikaa...



....

28.3.2010

Miksi en itke tänään?

...

















Painan villaisella


"Tähän voisimme laittaa
pari hammasimplanttia"
pohti hammaslääkäri
Ja minnuu helpotti
Samalla muistelin
patoumiini palasin
mikä hampaisiini iski
silloin ennen, useasti
-Ex-mieheni nyrkki.

Unta mustaa, painajaista
ei saata sisin unohtaa
Sitä etsii ihmistä
johon sokeana luottaa
Kestää ensi hyökkäyksen
Itseään ihmettelee
Sisimmässään syyttelee
-Minäkö sen aiheutin
Hänet pahoin suututin?

Iskut uudet vievät uskon
Mikään ei ole ennallaan
Kunnes viimein pakkasin
laukut ja lapset nappasin
mukaani ja katosin
Jättäen sen kaiken
Arjen uusiksi rakensin
joskus kompastellen
Helpotuksesta huokaisten

Mut vieläkään en saata
alkoholisteja katsella!
Se repii liikaa haavoja
Manaa sieluun kaikuja
joita ei tahdo muistella
"Pitää painaa villaisella
se kivun parantaa!"
sanoo vanha kansa
ja joskus, -se tehoaa.



-Una Reinman-





Laitoin tuon vanhan runoseni syystä tähän.

Kuulin tänään, että lapseni ovat nyt virallisesti puoliorpoja, jollaisia he epävirallisesti ovat ollet jo noin 17 vuotta. Niin kauan on siitä, kun keräsin kaikki kolme kainalooni, nuorimman ollessa ihan pieni vauva, ja lähdimme pois erittäin väkivaltaisen alkoholistin lähettyviltä. Jätin hänet rakkaan kumppaninsa alkoholin seuraan. Siinä seurassa hän viihtyi näin kauan. Hän oli valinnut alkoholin kumppanikseen jo vuosia ennen minuun tutustumistaan. Minä olin kuvitellut voivani parantaa hänet alkoholismista. En onnistunut. Olen itkuni itkenyt jo kauan sitten.

Tänään poliisien kiertotietä luokseni löytämä ilmoitus hänen poisnukkumisestaan ei vaikuttanut mitenkään. Vaikka olen herkkä tunneihminen, miksi en itke tänään...?








...

Jäinen horros liikahtaa

...




Tulta ja vettä yhtä aikaa.
Aurinko paistaa takakuistin jääpuikkoihin
häikäisten valoon tottumattomia silmiä.



Pohdin, jaksaako jäinen muratti herätä
eloon tämän talven jäljiltä.




Talven iloksi tehdyistä asetelmista alkaa olla jo puhti poissa.
Luonto odottaa hiljaa jotakin tapahtuvaksi.




Kuistin lattialaudat
paukahtelevat askeleistani
Pikku pakkasessa sukkasillani
pujahdan kuuntelemaan
mustarastaan iltalaulua



-Una Reinman-


♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥






...

27.3.2010

BB award

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Herttainen ja aina valoisa Harakka
ojensi minulle tällaisen kauniin palkintoplakaatin.
Mie niijasin Harakalle ja hymyilin.
Pieni taputus selkään lämmittää jokaisen
mieltä ja rohkaisee. Nostaa leuan pystyyn
uudelleen, jos vaikka se olikin jo alakuloisna
taipunut kohti maata.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Sydämellinen kiitos Harakka-pieni.
Samoin kiitos Inkiväärille joka myös antoi palkinnon minulle.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Minä tahdon ojentaa palkintoplakaatin seuraaville,
omaa blogiani viime aikoina kommentoineille:
itselleen Harakalle,
Melitalle,
Tuija R:lle,
MK:lle,
Virvalle,
Arleenalle,
Arjaannelille,
Cranelle,
Hannelle
SuviAnniinalle,
Hannalle,
Hannelelle,
Annalle,
Kutuharjulle,
Marjatta H:lle,
Minnalle,
Inkiväärille,
Marjaisalle,
Pionille,
Lumiomenalle,
Susannalle,
Thildalle,
Villiviinille,
Anna Amnellille,
Tarjuskalle,
kahdelle Ritalle,
Aamulle,
Krisselle,
Trinalle,
Anskukalle,
Siskolle,
Allulle,
Tialle,
Kaarnikalle,
Kiirepakolaiselle,
Ilona Tammelle,
Tiitsalle,
Johnille,
Ilarille,
Omenamintulle,
Isopeikkoselle,
Nuorallatanssijalle,
Leen@lle,
Soletuulelle,
Lumielille,
Thildalle,
Soolikselle,
Tiinalle,
Unelmalle,
Marikalle,
Aimariille
sekä
Tuuluskalle...


Teitä ihania on niin paljon
etten jaksanut laittaa linkkejä...
Mutta olkaatten hyvät.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥






...

26.3.2010

Earth Hour

...




Tästä jo aiemmin vinkkasinkin, niin kuin varmasti sadat, tuhannet, toivottavasti kymmenet tuhannet muutkin blogistit kautta maailman, kansainvälisestä mediasta puhumattakaan, mutta siis uudelleen muistutukseksi: 27.3.2010 maapallolla yritetään herättää huomiota valottomalla valomerkillä, ilman valoja. Edes hetken. Edes yhden tunnin. Osallistutko Sinä maailman suuriimpiin valojensammutustalkoisiin?


Tietoa kampanjasta
Earth Hour on maailmanlaajuinen ilmastokampanja, jossa ihmiset ympäri maapalloa sammuttavat valonsa tunniksi samana päivänä. Kampanja haluaa innostaa ihmisiä toimimaan itse maailman tulevaisuuden puolesta ja ilmastokriisin torjumiseksi. Earth Hourin tavoitteena on myös vaikuttaa maailman päättäjiin niin, että ilmastonmuutoksen torjunta otetaan vihdoin tosissaan.
Tavoitteemme on saada ainakin kolme miljoonaa suomalaista osallistumaan Earth Hour -kampanjaan. Maailmanlaajuisesti Earth Hour pyrkii innostamaan mukaan jopa miljardi ihmistä.
Anna valomerkki: tule mukaan huikeaan ilmastokampanjaan


© WWF ja Earth Hour -kampanja
-,- selaa tapahtumia



♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

PS:

Tiedätkö ottaako Sinun asuinkuntasi osaa kampanjaan?
Kuvat ovat edellisestä asuinkaupungistamme Lahdesta,
jonka nimi komeilee osallistujien joukossa
mutta kyllä tämä nykyinenkin asuinkuntamme
osallistuu valojensammutustalkoisiin.




...

PS: "Suomessa bloggaajat ovat aikuisia naisia"

...

Olin itsekin bloggaajana mukana tässä tutkimuksessa:



”Teinityttöjen pitämät muotiblogit” on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Suomessa blogeja kirjoittavat aikuiset naiset, iso osa iältään 31–40-vuotiaita. Bloggaaminen on tärkeä ja aikaa vievä harrastus, josta myös toivotaan tienestejä. Tiedot ilmenevät Viestintätoimisto Deskin tekemästä blogikyselystä.

Blogikulttuuri on kasvanut räjähdysmäisesti Suomessa. Varovaisestikin arvioituna blogeja on maassamme kymmeniätuhansia, ja uusia putkahtelee päivittäin kymmeniä. Blogit ovat myös erittäin seurattuja, suosituimmilla blogeilla on tuhansia lukijoita.
- Osa lukijoista vertaa blogeja aikakauslehtiin, eli niiden parissa vietetään aikaa usein samoin perustein kuin aikakauslehtien parissa, kertoo Viestintätoimisto Deskin markkinointijohtaja Tiina Hosiokoski.

Tyypillisesti blogeja on pidetty teinityttöjen hömpötyksenä, mutta mielikuva ei pidä paikkaansa. Viestintätoimisto Deskin tekemän blogikyselyn mukaan bloggaajat ovat pääsääntöisesti aikuisia naisia.
- Lähes puolet vastaajista on iältään 31–40-vuotiaita, ja valtaosa on naisia.

Reilu neljännes vastanneista kirjoittaa ruoka-aiheista blogia, vajaa neljännes käsittelee muoti- ja life style -aiheita, ja reilut 10 % pitää sisustusblogia. Muita suosittuja aihepiirejä ovat muun muassa käsityöt, arki ja perhe sekä kulttuuri.

Harrastuksesta tienestejä

Bloggaajat ottavat harrastuksensa hyvin vakavasti, varsinkin jos katsotaan siihen käytettävää aikaa.
- Lähes puolet käyttää bloggaamiseen 4 – 7 tuntia viikossa, ja neljännes yli 7 tuntia, itsekin vapaa-ajallaan aktiivisesti bloggaava Hosiokoski kertoo.
- Toki täytyy muistaa, että tutkimukseen vastanneet bloggaajat on valittu otokseen subjektiivisesti ja ovat lähtökohtaisesti niitä aktiivisimpia. Lukuja ei voi yleistää kaikkiin yli 30 000 bloggaajaan Suomessa.

Tutkimukseen vastanneista bloggaajista lähes 80 % myös tienaisi mielellään harrastuksellaan. Edelleen iso osa kokee jakavansa lukijoilleen uutta tietoa ja uskoo vaikuttavansa kirjoittamillaan asioilla lukijoidensa mielipiteisiin.
- Bloggaajat kirjoittavat blogiaan toki myös itselleen ja blogi on itseilmaisun keino, mutta se on myös kanava vaikuttaa. He välittävät tietoa mielellään, ja lähes kaikki tutkimukseen vastanneet bloggaajat vastaanottaisivat mielellään esimerkiksi tuotenäytteitä ja muita viestejä yrityksiltä ja yhteisöiltä, Viestintätoimisto Deskin markkinointijohtaja Tiina Hosiokoski kertoo.

Raportti tutkimuksesta on ladattavissa osoitteesta:
http://www.tiedottaja.fi/wp-content/uploads/2010/02/Tutkimus_blogit_ja_viestinta_20101.pdf



Lähde: Viestintätoimisto Deski
...

25.3.2010

Torstairuno 25.3.2010

...



Peilit eivät kaiu
Mielemme vain kuiskivat
Kuvia näyttävät
Askeleista
Menneistä
Haamuina
Unikuvina




-Una Reinman-




♥ ♥ ♥ ♥ ♥



...

24.3.2010

23.3.2010

Tunnelmia viikonlopulta

...





Punatulkut huhuilevat haikeasti rantapuissa. Kävelen hiljaa armaani kanssa ja yritän metsästää kameran objektiivilla korkealla puiden latvoissa häilyviä punarintaisia pikkulintuja. Linnut pakenevat kuitenkin muualle puun alle ehtiessämme.

Naakat toitottelevat hyvää iltapäivää toisilleen joka puolelta rantaa ja kokoontuvat kaikki museon katolle vaihtamaan päivän juoruja.

Uusi, vetinen lumi tiivistyy omien kenkien alla pieniksi jääkentiksi joka askeleella.

Kuulen ensimmäisen lokin kiljahduksen tänä keväänä.

Kamerasta sammuvat akut. Vara-akkuja ei muistanut pakata reissukassiin mukaan kumpikaan.

Hetken harmistumisen vie menneessään kaihoisa tunne, joka saapuu vanhaa linnaa katsellessa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla onnistumme liikkumaan linnan luona sellaiseen aikaan, että pääsen jopa kurkistamaan tuon kivisen seinämän sisälle.



♥ ♥ ♥ ♥ ♥


.
.
PS:

"Olavinlinna on Euroopan pohjoisin
keskiaikainen kivilinna..."

-Wikipedia-





...

22.3.2010

Terveiset Savonlinnasta

...


Olavinlinnan seutuvilla piti kävellä ihailemassa
viikonloppureissulla Savonlinnassa...



Olavinlinnan ympärillä vallihaudassa
vesi virtaa kuin silloin aikoinaan
kun linna oli tärkeä hallintapaikka.
Rannalla ei saa syöttää lintuja,
joten sorsat olivat ihan aloillaan
käydessämme niitäkin katsomassa.




♥ ♥ ♥ ♥ ♥


...



19.3.2010

Meni pipariksi

♥ ♥ ♥ ♥ ♥





Ystäväni Isopeikko keksi edellisestä postauksestani, jotta siinähän on sydänpipareita. =)
Ruskeat piparkakut, tai pepparkakut niin kuin eräs armas ystäväni niitä kutsuu, ovat sellaisia lohtupipareita, joita voi syödä aina, silloin kun tuntuu että nyt on niiden aika, ovat ne sitten muodoltaan sydämiä, pilviä, kuun puolikkaita, muumeja, hevosia, kuusia, kukkia, enkeleitä, tähtiä tai tähdenlentoja. Kardemumma, inkivääri ja kaneli vievät mukanaan... Tai voi tehdä vaalean piparitaikinan tai suklaisen... Pipari kuin pipari.

Etsin esille ex tempore kaikki piparimuottini, kun tuo maisemakin muuttui eilisen ja yön aikana taas niin talvisen (jouluisen, sori, oli ihan pakko... =)) lumiseksi ja valkoiseksi.

Olen antanut lapsilleni piparimuottejakin mukaan matkaan heidän opiskelubokseihinsa, jotta jatkaisivat kukin puolestaan piparien valmistusta, ja yhä on itselläni jäljellä 29 muottia. 27 metallista ja 2 muovista. En ole niitä mitenkään erityisesti keräillyt. Ne ovat vaan kerääntyneet...





-Kuinka monta piparkakkumuottia Sinulla on?


Tiedän ainakin yhden Jaanan, jolla on hirmuisesti niitä...



¸¸.•.•.¸¸.•´¯`•.•.¸¸.•.•.¸¸.•´¯`•.•.¸¸.•.•.¸¸.





....

18.3.2010

Kauneus tarvitsee tukea

...



Narsissit kukkivat jo kaikki mahdolliset kukkansa ja jäljellä on vain kauniin vihreät varret. Keväisenä väriläiskänä. Pysyen pystyssä (kuvien oton jälkeen ylemmäksi siirretyn ja kiristetyn) rautalankakehikkonsa varassa.




Asetelmassani lienee sekaisin joulua ja pääsiäistä, mutta haittaneeko se ketään? Jouluiset rautalangat ostin joulun jälkeen ale-laarista Tiimarista. Jouluhan pitäisi laulun sanojen mukaan elää joka päivä...







...

17.3.2010

Viha-rakkaus-aurinko

...



Huokailen auringon mahtia. Lumet ja jäät katoavat hurjaa vauhtia. Kauppamatkan voi tehdä painavien kirppismiestentalvikenkien sijaan jo omat keveät lenkkikengät jaloissaan. Ai mikä tunne, kun tuntuu etteivät jalat paina mitään.
Toisin paikoin pitää olla silmät varpaissa ettei lähde liukumaan kävelytiellä jään muotojen mukana siinä, missä tielle ripotellut hiekkajyväset ovat jo hautautuneet auringon lämmittäminä täplinä jään sisään.
Samoin täytyy pitää silmällä ettei astu koirien kasoihin joita koiranulkoiluttajat unohtavat läjittäin jopa keskelle kävelytietä. (Syvä huokaus!)

Puut ovat karistaneet uuvuttavia lumikuormia harteiltaan ja nostaneet oksiaan ryhdikkäämpään asentoon. Lumiset puut alkavat olla jo kaunis valkoinen muisto, joita ei enää löydä muualta kuin kuvatiedostoistaan.

Minulla on auringon kanssa yli vuosikymmenen kestänyt viha-rakkaus-suhde. Tammikuisena pakkaspäivänä ilostun tuon taivaankappaleen ilmestymisestä valaisemaan valkoista ihmemaata. Tänään laitan vahvaa aurinkovoidetta (kyllä, maaliskuun aurinko jo polttaa) valoherkälle naamalleni ja koetan aurinkolasit silmilläni kulkea reittejäni niin, että aurinko jää selän taakse.

Kesällä aurinko löytää aina minut vaikka aina en tahtoisi. Se vaan leikkii hippaa kanssani ihan väkisin. Aurinkovoideputkilo onkin tärkein olkalaukustani löytyvä esine, kotiavainten ja lainakameran lisäksi.

Seikkailen täällä yhä itselleni vieraassa kaupungissa jalan paikasta toiseen. Tutustun. Löydän. Ihastun. Uusia maisemia siis.
Varsinkin kun nettiyhteydet yhä takkuilevat ja kotona olen ehtinyt jo siivota kaapit, (noin puolen vuoden asumisen jättämiltä jäljiltä) kylpyhuoneen ja vessan ja järjestellyt kaikki keittokirjani mikroaaltouunin viereen odottelemaan (siis ei siksi että kokkaisin mikroruokia, vaan siksi, että tuo tila oli ainoa johon kirjat voi keittiössä asetella) sellaista ispiraatiota, että jonakin kauniina tahi vähemmän kauniina päivänä haluaisin kokkailla niistä jotakin...






edit: 19.3.2010:

Nyt ON taas lumisia puita ja maisemia...
Säät vaihtelee...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

...

16.3.2010

Tekniikka on haavoittuvaista...

...



Tietoliikenne takkuilee meillä jostakin syystä. Pitänee kaivaa ajankulukseen esille oikeita kirjoja. Vaikkapa keittokirjoja. Hyvä ruoka, parempi mieli... =)





...

15.3.2010

Suojassa

...


Sää, oli kyllä pikkupakkasta, mutta sisätiloissa olin suojassa koko viikonlopun. Nyt tässä mutustelen Hanin tuliaistobleronea (Da Capo-pakkaus saa vielä odottaa vuoroaan!), kun hänet kutsuttiin reissuun ilman minua, mutta mies tuli kotiin mukavien tuomisien kanssa.

Minä sain puolestani viikonloppuna valloittaa auton ja ajelin sillä sinne tänne ja viivähdin tutussa kodossa Maman huomassa tovin. Se oli se suojaisa turvasatama.

Viikonloppuun kuului murheellisiakin uutisia. Elämä on vuoroin iloisia, vuoroin apeampia päiviä. Sitä kun varsinkin omiensa puolesta toivoo, että heillä elämä sujuisi onnellisesti...

Suurimmasta osasta vastoinkäymisistä selviää kyllä suomalaisella sisulla jonka saamme jo äidinmaidossamme. Joskus selviäminen vie aikaa, mutta se päivä tulee, jolloin helpottaa ja jaksaa nostaa leukansa pystympään ja hymyillä. Miettiä eilisen olevan mennyttä, tämän päivän olevan ok ja tirkistellä uteliaana huomista.

*lähettää voimahalauksen kaikille voimia tarvitseville*



♥ ♥ ♥ ♥ ♥

...
....

12.3.2010

Viikonlopuksi

...




Minä lähetän
sinulle tämän
Pienen risuisen
lumisydämen


-Una Reinman-







...

Aurinkolaseja tarvitaan

...






Oi, mikä ihana valkoinen ja valoisa peitto oli leijunut yöllä tuon jo likaantuneen keväisen lumen päälle. En minä vielä raaskisi luopua tästä ihanasta talvesta...



♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥


...

Kaksi puolta

...



Sanotaan, että asioista
löytyy aina ne kuuluisat kaksi puolta.
Toinen on hyvä, toinen huonompi.
Toinen viisas, toinen tyhmempi.
Toinen loistava, toinen idiootti.
Toinen kaunis, toinen rumilus.





Vastakohdat täydentävät toisiaan,
niin elämässä kuin jokaisessa väittelyn kohteessa.

Toinen on minun mielipiteeni, toinen jonkun muun.
Toinen on tutumpi, toinen päättelykykyä toisen ihmisen.
Mutta kumpi on se oikea?
Riippuu katsojan katsantokulmasta.
Tekisimmekö kompromissin?
Oikeassa olemme tavallaan kumpikin.










Edit:
Lisäsin tämän postaukseni Valokuvatorstain 25.3.2010 haasteeseen, jonka runosessa mainittiin peilit...


...

11.3.2010

Luonnon mukana

...





Ainakin minä seuraan luontoa ihan automaattisesti. Jos sinäkin seuraat, voit osallistua jo ensi viikonlopusta lähtien Luonto-Liiton Kevätseurantaan ja ilmoittaa miten ja missä järjestyksessä maailma muuttuu ympärillä kesäisemmäksi tänä keväänä.

"Kevätseurannassa tarkkaillaan kahta asiaa: ensihavaintoja ja lajien runsastumista. Ensihavaintoja voi kirjata milloin vain. Lajien runsautta arvioidaan kaksiportaisella asteikolla seitsemänä kevätseurantaviikonloppuna: 13.-14.3., 27.-28.3., 10.-11.4., 24.-25.4., 8.-9.5., 22.-23.5 ja 5.-6.6. Kevätseurantaviikonloppuina kannattaa lähteä ulos retkelle ja tehdä havaintoja kevätlajeista."

Luonto-Liitto







...

Liekki

...




Tulella
voi hypnotisoida
Tanssivia liekkejä
on pakko ihailla


-Una Reinman-








Muistathan maailman suurimman
valojensammutustempauksen 27.3.2010?

...

10.3.2010

Aurora

...


Iloinen aurinko kurkistaa Auroran-päivän kunniaksi sisään ikkunoista. Aurora, valon lapsi. Aamurusko kreikkalaisen taruston mukaan.


"Eos (muinaiskreikaksi Ἠώς) eli Aurora (lat.) oli kreikkalaisessa mytologiassaHelioksen eli auringon jumalattareksi olennoitu aamurusko. Eos ajoi aamulla nelivaljakkoa.

Eos avaa idän portit aamuisin aurinkovaunuille. Jumalattaren rakastaja Tithonos sai lahjaksi ikuisen elämän, mutta ei valitettavasti ikuista nuoruutta. Muututtuaan vanhemmiten kaskaaksi entinen ylkä haikailee pensaikoissa lyhytaikaisiksi jääneitä rakkauden ilojaan."






Oravapari juoksee puunrunkoa ympäri toisiaan tavoitellen ja vuoron perään toistaan pakoillen. Varikset kantavat lentäen oksia nokassaan. Harakat nauravat varisten puuhille ja matkivat niitä salaa omilla tahoillaan. Tiaiset ovat saaneet lauluäänensä takaisin ja harjoittelevat soolojaan ahkerasti. Roskapussia viedessäni olen liukastua räystään jääpuikoista sulaneeseen jäätikkökenttään.
Kuuntelen Mikko Kuustosen laulua Aurorasta...

Ilmassa on jotakin. Kevättä?










9.3.2010

Fantasioita

...





Tuulikaappimme seinässä on tauluna muisto lapsuudesta. Venäläisen suklaarasian ihmeellinen fantasiakansi kultaisia omenoita kasvavine puineen, siroinen ratsuineen ja suloisine satumaisine ihmishahmoineen.

On aika merkillistä että rasia on enää tallella ja ehjänä. Ettei se eromyrskyissä ja monituisissa muutoissa kadonnut. Se on ollut niin siunattu ja suojeluksessa, ettei siihen iskeneet edes Homeisen talon rihmastotkaan pitkine myrkyllisine sormineen. Rasia on pieni ihme.

Lapseni muistavat tuon rasian olleen olemassa aina. Välillä se oli Nunnukankin aarteena, mutta tyttö antoi sen jossain vaiheessa takaisin, koska sillä ei ollut hänelle samanlaista tunnearvoa kuin minulle.

Kun täällä asunnossa otin rasian esiin muuttolaatikosta, se oli täynnä kullanväriseksi maalattuja kuivattuja tammenlehtiä. Siirsin lehdet muualle askartelutarvikkeisiin ja mallailin laatikkoa monelle eri seinälle. Taulu siitä oli selkeästi tulossa.

Minulle rasiasta tulvii yhä mieleen makumuisto kookkaista tummista venäläisistä suklaakonvehdeista ja sielun sisimmässä alkaa soida hiljaa Kalinka...

Muistan rasiaa katsomalla lapsuuden leikit Pikkusiskon kanssa kun pukeuduimme kaikkiin mahdollisiin liehuviin hameisiin, huiveihin ja rihkamahelyihin ja leijuimme tanssien lapsuudenkodin yläkerrassa tai kesällä puutarhassa omenapuiden alla, kuin seitsemän hunnun rinsessat
ja Pikkuveli oli paashipoika tai rinssi... =)





....

8.3.2010

Kukitusta

...




Jotain kauniimpaa piti päivittää tänne, vaikka aluksi pidin itse tuota alemmassa postauksessa olevaa tiiliseinää ihan viehkeänä, niin ei se nyt oikein sointunut Naistenpäivään. Niinpä tässä on uusi yritykseni kuvittaa ja kukittaa tätä päivää.


On ihanaa nähdä lehtivihreää. Ja kukkaan puhkeavia nuppuja...





Oli erityisen mukavaa avata päivän lehtikin tänään... =)














...

Minne menet maanantai?

...




Päin tiiliseinää?
Ei, vaan
kohti uutta päivää...


PS: Joka sattuu olemaan Naistenpäivä.
Hyvää päivää siis,
miten tahansa sitä vietätkään.






...

7.3.2010

Kakutusta

...



Tänään meillä vähän herkutellaan.
Aina löytyy syitä kakkuhetkeen.
Kakkua riittää.
Jos poikkeat
mä lupaan että
sinutkin kakutetaan...






...

6.3.2010

Rosa lauantai

...



Maljakossa muutamia lohduttavia tulppaaneja.


Kuin rivi purppurasydämiä.



Vaaleanpunaisia unelmia.



Herttaisia...




Syleilyynsä sulkevia...











...

5.3.2010

Lepopäivä

...



Viheliäinen migreeni.
Eilinen voimakas tainnuttajani.
Luulin sen jo yöllä selättäneeni.
Takaisin aamulla palasi.








...

4.3.2010

Kuukauden päivät kevätkukkiin

...



Muscari sp



Kuukauden päästä saammekin viettää
pitkää pääsiäislomaa. Kukkakaupat ovat näemmä
jo varautuneet juhlaan herttaisin kevätkukkasin.
Kukkakaupan ohi kulkiessani huomasin...




Tämä kuva on jo vuoden takaa...








...

Blog Awards

...


*Nimensä kuultuaan nousee lavalle hämillään
ottaa vastaan molemmat palkintonsa ja
halaa sydämellisen palkintojenjakajan.
Pyyhkäisten onnenkyyneleen
pois poskeltaan,
kääntyy kohti yleisöä...*

Kiitos, kiitos sydämestäni tästä upeasta palkinnosta.
Kiitän erityisesti taustajoukkojani jotka ovat jaksaneet
kestää kärsivällisesti tietokoneella istumistani,
kasvavia tiskiröykkiöitä ja lattioiden murisevia villakoiria.
Kiitän myös kaikkia lukijoitani ja tummaa suklaata
siitä että olen saanut potkua
jatkaa tätä työtäni...

*Virnistelee ja heiluttelee palkintojaan ja lähettelee
kaikelle kansalle lentosuukkoja* =D


Kiitoksia Anna Amnell sekä Hanna
huomionosoituksistanne. =)




Minä tahdon jakaa tämän eteenpäin
kaikille muille bloggaajille! =D
Ottakaa omanne mukaanne ja jättäkää
käynnistänne pieni puumerkki.
Olkaa hyvät. =)



*nousee suosionosoitusten
pauhatessa hakemaan toisenkin
palkinnon...*

Tuija R ojensi hehkuvan
aurinkoisenkeväisen kukkakimpun, jonka
kukista yhden niin ikään
jaan täten kaikille
joilla kevätkukkia ei vielä ole...


*halaa Tuijan ja vilkuttaa
jälleen kaikille
astuessaan alas
palkintolavalta
hehkuva kimppu sylissään...*





Oikein kaunista päivää kaikille.

♥ ♥ ♥








...