Translate

25.10.2010

Enkeleitä matkassa

...



Aamulla sankka sumu peitti tienoon lähtiessämme Hanin kanssa ajamaan muutaman kymmenen kilometrin päähän autotallille. Autovanhukseen oli tullut jokin aika sitten ihmeellinen vika: se tuhosi eturenkaitaan sileiksi ja sen ohjattavuus heikkeni. Renkaiden vaihdonkin jälkeen se tuhosi edelleen pintoja sileiksi ja ohjaus puolsi, auton etsiessä tiestä pienimmätkin koloset ja kuopat. Hani muutamaan kertaan pihassakin yritti korjata auton aurauskulmaa, mutta korjausyrityksistä huolimatta vika vain salavihkaa paheni.

Tänään (sunnuntaina) auto oli yhtäkkiä aivan mahdoton ajettava, melkeinpä voidaan sanoa että ajokelvoton. Auto aikoi ajon aikana lähteä pellolle muutamaan kertaan. Pelkäsin hiljaa. Ajattelin vain että hyvä että olemme tässä kahdestaan. Ei ollut ollenkaan varmaa, voiko sillä autolla ajaa enää tippaakaan tai miten ajossa käy. Meillä oli onneksi enkeleitä matkassa ja tunnin päästä olimme perillä.



Minun oli pakko mennä autosta pois päästyäni kuvaamaan hetkeksi sumusta huuruisia puita ja maisemia käsien kylmettymisen vaarasta huolimatta. Hengittämään kylmää ja huokaisemaan...






Tallilla menikin sitten useampi tunti autovanhuksen parissa. Hani sai veljensä ja kaverinsa kanssa auton kuntoon uusin varaosin. Talvirenkaiden vaihdossa minäkin pääsin auttamaan. Kotiin ajettaessa auto kulki onneksi kuin kehräävä kotikissa.


Viimeiset  vihreät lehdet...


Kotona piti laittaa heti viestiä rakkaille: Onko kaikki hyvin. 
Onneksi kaikki vastasivat. Edes jotakin... 
Toivottavasti oikeasti kaikilla on asiat ihan hyvin.


...