27.10.2010

En minä tiedä!

...



Iso liuta asunnonkatsojia on saapunut sovittuun aikaan vanhalle talolle. Paikalla on omasta kodista haaveileva pariskunta sekä naisen äiti kuin myös miehen äiti ja isä. On syksyinen ja kolea päivä ja asunnonkatsojat ovat pukeutuneet sään mukaisesti värjötellen pihamaalla sateenvarjojen alla.

-Katso tuossa on se pihasauna. Sellainen kesäsauna.
-Piippu on kyllä aika hajonnut.
-Niin... mutta sen voi korjata?
-Oliko tässä kunnan vesijohto?
-Esitteessä sanotaan että oma kaivo.
-Ahaa, missähän se on?
-Välittäjä ei kertonut edellisellä katselukerralla.
-Peltoa ois... Meinaatteko ruveta viljelemään?
-No ei ihan mutta...
-Pellonhan voi vuokrata jollekin.
-Niin...

-Missäs se välittäjä viipyy, tokaisee mies ja samassa hänen takkinsa taskusta kuuluu pirinää.
-Nyt mun puhelin soi: Haloo?
-Se oli välittäjä. Se sanoi olevansa justiinsa tulossa.
-Joo, tuo taitaa ollakin sen auto, mies toteaa samassa, kun vaalea auto kaartaa pitkin pihatietä. 
Kotvan kuluttua pitkä mies ahtautuu ulos autostaan paljaat karvaiset jalat kesäisissä kangasloafereissa, puuvillapuvussaan, syvä rusketus ihollaan erittäin harmistuneen näköisenä.

-Ai, täällä on koko suku paikalla, välittäjä toteaa autosta ulos kömmittyään. 
-Päivää. Tulimme katsomaan onko tämä talo kunnollinen, sanoo miehen isä käsi ojossa kätelläkseen, mutta välittäjä kiipeää jo korkeita kivisiä askelmia talon ovelle ja avaa sen kädessään mukanaan kantamallaan avaimella.
-Kunnollinen talohan tämä on! Vankka kuin mikä! Asumaan pääsee vaikka heti.
Välittäjä menee sisälle taloon ja puhua pajattaa vaikka muut ovat vielä ulkona. Kaikille jää epäselväksi mitä mies puhuu talon keittiössä, koska he jäävät riisumaan kenkiään kuistille. Välittäjä höpöttää jotakin yksinään sisätiloissa ja lopettaa puhumisen kun väki saapuu ilman kenkiä hänen luokseen.

-Aika kylmät lattiat...
-Kylmähän se jo alkaa tähän aikaan olla. Oletko huomannut että siellä on syksy nyt,  hahah, välittäjä nauraa omalle kommentilleen.
-Tämä... on siis ollut kylmillään?
-En minä sitä tiedä. Tai siis, on tässä käsittääkseni, tarkemmin muistellessani ollut talvisin pieni lämpö pattereissa. Ei tässä tarvita kuin pökköä pesään ja taloksi!
-Niin kauanko tämä on ollut tyhjillään?
-Tämä... on ollut pari vuotta tyhjillään tai kesämökkinä oikeastaan. Perikunta on viettänyt täällä kesällä aikaansa. Minä olen muuten asiantuntija vanhojen talojen kunnostuksessa. MINÄ olen remontoinut äitini talon. Se oli vanha talo mutta siinä ei ollut mitään vikaa. Eikä tässäkään talossa ole mitään vikaa koska...
-Ja se pari vuotta tyhjillään on tarkalleen...?
-Neljä vuotta. Neljä vuotta juu...
Välittäjä suipistelee suutaan, katselee kattoa ja paukuttaa mukanaan olevia papereita käsillään, korottautuen välillä kantapäidensä varaan katselemaan muita ylhäisestä korkeudestaan.

-Entäpä vesiputket, koska on laitettu, kysyy naisen äiti. 
-En MINÄ tiedä! Tämä kohde tuli meille hiljattain ja tätä myy yksinäinen helsinkiläisnainen, eikä hän ole täällä käynyt.
-Eikö teillä ole tästä paikasta mitään papereita, tokaisee miehen äiti. 
-Eikö se ollutkaan neljän hengen perikunta joka tätä myi, kysyy mies.
-Heitä oli alunperin neljä joista yksi on kuollut. Eikä se siis se nainen täällä käy! Ei häntä kiinnosta! Hän haluaa saada vaan rahat käsiinsä, esittää välittäjä. 
-Entäs ne muut perikunnan jäsenet? On täällä joku käynyt viime käyntimme jälkeen kun täältä on kadonnut pois tavaraa jotka sanoitte viimeksi käydessämme jäävän tänne ja sisältyvän kauppaan, nainen toteaa.
-Jaa, en minä tiedä kuka lienee. Se on riitaisa perikunta.
-Myyjä tullut katumapäälle rojujen suhteen, naurahtaa joku.
-En MINÄ tiedä. Olettekos te täällä jostain syyttämässä minua vai?
-No ei, ei tietenkään. Taloahan me...
-Tää on vankka talo. Pökköä pesään vaan ja asumaan! Tässä mulla on näitä tarjouksia talosta, tässäkin lukee että tarjosivat isomman summan kuin pyyntihinta on, mutta he eivät saaneet pankista lainaa...
-Eli tästä on jo tarjottu jotakin, mies tokaisee ja taas välittäjä joutuu keskeytetyksi.
-On tarjottu on mutta ei mennyt läpi. Perikunta ei hyväksynyt!

-Onko tässä maakellaria missään, nainen kysyy. 
-No eihän tässä nyt sellaisia hienouksia ole! Tehkää ite.
-Onhan tämä kyllä sen aikaisia taloja että luulisi tässä olevan maakellarin, pohtii naisen äiti.
-No minä en tiedä mistään maakellareista. Kuka sellaisia nykyään kaipaa kun on jääkaapit, niin? Hehee.
-Entäs tuo vesi, onko kunnallinen vesi?
-Ei tänne asti mitään kunnallisia vesiä laiteta, ymmärräthän sen nyt hyvä mies itsekin! Oma kaivo on pihassa ja se on hyvä kaivo!
-Missähän se kaivo oli kun emme sitä löytäneet, naisen äiti kysyy. 
-Siellä se on, heinäladon takana, välittäjä huitoo käsillään.
-Onko kaivoveden laatua tutkittu koska, ja entäs vesiputkinen kunto, jatkaa naisen äiti. 
-Hei, en MINÄ tiedä! Tutkikaa sitten itse!
-No kukas sitten tietää, kysyy naisen äiti mutta välittäjä ei ole kuulevinaan. 

-Mikäs murtuma tuossa leivinuunin sivustassa on, mies kysyy, saaden isänsäkin tutkimaan uunin muuria.  
-Ei täällä ole mitään murtumia! Tämä on vankka talo niin kuin näkyy. Pökköä pesään vaan, välittäjä vakuuttaa. 
-No kai täällä nyt täytyy jotakin tehdä ennen kuin pökköä voi pesään laittaa. Koskahan uunit on nuohottu viimeksi? Onko siitä mitään paperia, mies kysäisee. 
-Ei MINULLA mitään papereita ole! En MINÄ tiedä, hihkuu välittäjä ja levittelee pitkiä käsiään, jatkaen:
-Kysytte niin vaikeita, hän kiljahtaa lopuksi.  
-Nooh, se ois kuitenkin kutsuttava ensiksi nuohooja katsomaan mitä piippukin on syönyt, joku toteaa lakonisesti.  

-Katseltiin muuten tuolla ulkopuolella että seinät on rakennettu väärin. Ne pitäisi purkaa ja tehdä uudet seinät, aloittaa naisen äiti. 
-No ostaja saa sitten tehdä seinillekin mitä itse lystää!
-Tarkoitin että tässä on aika paljon remontoitavaa joka alentaa kohteen hintaa, naisen äiti jatkaa. 
-Hei, kuule, tästä on tehty jo monta tarjousta, välittäjä keskeyttää, avaa kansionsa ja alkaa plerata papereitaan jatkaen:
-Niin kuin esimerkiksi tämä tässä tarjosi summan joka ei mennyt läpi ja tämä toinen tässä ei saanut pankista lainaa kun heillä oli jotain häikkää tiedoissaan ja...
-Mitenkäs, onkohan tähän tehty kuntotarkastus, keskeyttää mies välittäjän puhetulvan.
-Mitä sä sellaisilla? En tiedä. En usko. Vankka talo. Tehköön ostaja sellasen jos tykkää. Teetä sä sitten sellainen!
Välittäjä siirtyy seisomaan kuistin oven tuntumaan selkä oveen päin, kuin pakotietä etsien.

-Pitäisihän teillä olla tietoa näistä perusasioista...
-Hei, kuule! Me saimme tämän kohteen puhelimitse eikä se perikunta tiedä tällaisista asioista. Ei niitä KIINNOSTA! Osta tästä nyt hyvä vankka talo...
Samassa välittäjän puhelin soi ja hän keskittyy juttelemaan kovaäänisesti kännykkänsä kanssa.
-Joo, ei mulla menee tässä jonkin aikaa. Joo olen näyttämässä yhtä kohdetta täällä korvessa... Joo, et häiritse, kerro vaan?

Muut alkavat tuntea olonsa vaivautuneeksi kuunnellessaan välittäjän puhelua ja kurkistelevat hiljaisina paikkoja. Katsotaan huoneita, saunaa, wc:tä, pesuhuonetta...
-Täällä on joku haamu käynyt saunassa tai suihkussa, kun täällä roikkuu saunapyyhkeitä kuivumassa. Ei niitä viimeksi ollut, nainen huomauttaa. 
-Jospa se on se perikunta?
-Tai se helsinkiläisnainen?
-Mutta "eihän se täällä käy"...
-Ai niin...
Välittäjä laittaa toisen kätensä vapaana olevan korvansa päälle ollakseen kuulematta porukan puhetta. Väki hiljenee.
 -Mennään ulos katsomaan ulkorakennuksia, kuiskaa miehen äiti.

Kaikki poistuvat pihamaalle ja kurkistelevat piharakennuksien ikkunoista sisälle.
-Oisi se voinut edes avata nämä ovet, toteaa miehen äiti. 
-Sillä on nyt tärkeetä asiaa jollekin muulle, nainen virkahtaa hymähtäen.

Piharakennuksiin ei pääse sisälle, on pakko seisoskella vaan pihamaalla ja odottaa välittäjää. Miehen äiti olisi valmis poistumaan vaikka jo nyt. 

-Oliko navetan karjakeittiössä tulipesää, naisen äiti kysyy. 
-Ei ollut minkäänlaista, pohtii nainen.
-Piippu näkyy olevan eli on siellä joskus ollut.
-Se oli muokattu sellaiseksi verstaaksi, ja tehty uusi lattia, muisteli nainen.

-Jaahas, tehdäänkö niitä kauppoja vai ei, hihkaisee välittäjä ilmaantuen talon rappusille seisomaan.
-Eihän tässä ole nähty edes kaikkia rakennuksia, vaan eikä kai ole tarviskaan, huokaisee miehen äiti. 
-Eikä täällä näy edes 3G... Ei varmaan sitten toimi nettikään, mies toteaa. 
-En MINÄ tiedä. Kysytte taas vaikeita. Ei täällä mitään nettiä ole ollut sillä vanhalla miehellä joka täällä asui ja sitten kuoli. Siis ei se tänne taloon kuollut. Se oli sairaalassa ja...
-Mutta niin, onko nuo auton romut tällä tontilla vai...
-Ne on naapurin omaisuutta. Mitä niistä?
-Ei kun ajattelin vaan että hiukan ruman näköistä jättää tuolla tavalla ruostumaan kaikkea rojua...
-No NIILLE minä en mahda mitään! Onko nekin nyt jotenkin minun syytäni?
-Ei tietenkään, emme me sitä...

-Käsi pystyyn kuka kannattaa tämän talon ostoa, sanoo yhtäkkiä miehen äiti hiljaa mutta päättäväisesti. Kukaan ei nosta kättään.
-Käsi pystyyn jotka ei kannata talon ostoa, hän jatkaa ja nostaa oman kätensä. Kaikkien muiden kädet nousevat paitsi naisen. Hän on epävarma. Kaikki kysymykset ovat jääneet vaille vastausta ja jokin talossa kiehtoi ja houkutti häntä, mutta välittäjän käytös ja vastaukset veivät kiinnostuksen minimiin.

Välittäjä katselee heitä kaikkia portaiden yläpäästä ja tokaisee:
-Kyllä nyt teette virheen jos päästätte tämän tilaisuuden käsistänne. On tämä niin vankka talo!
-Niin, ettei muuta ku pökköä pesään, naurahtaa joku.
-Niin justiin! Tässä on pihassa puita jotka saatte ensimmäisenä kaataa ja eikun uuniin vaan, niin tulee lämmintä.
-Ehkä niitä ei heti kannata, märkiä puita, uuniin laittaa... mumisee nainen.
-Jaa EN MINÄ tiedä, voiko niitä heti polttaa en MINÄ ole maalla asunut. Mutta MINÄ voin sanoa sulle että MINÄ olen asiantuntija remonteissa. Mun äiti tosiaan osti vanhan talon ja MINÄ remontoin sen, välittäjän ääni alkaa kohota. 
-Ok. Selvä. Eiköhän tämä ollut tässä. Kiitos, mies toteaa ja alkaa kävellä kohti autoaan. 
-Näkemiin, kuuluu monesta suusta.
Kaikki hiipuvat kohti kolmea autoa.


-Kyllä te nyt virheen teette, välittäjä huutaa heidän peräänsä, saaden kaikki katsahtamaan taakseen.
-Kun te ajatte autolla tuon parin takana niin se käden liike minkä tuo nainen tekee kohti miestään, ei ole päänsilitystä vaan se iskee sitä täysillä, kun tämä ei ostanut hänelle TÄTÄ taloa. Hei, voithan sä ITSEKIN  hakea pankista lainaa! Kyllä sitä naisillekin annetaan! 
-Tiedän, nainen vastaa ja kääntyy jälleen kohti autoa.
-Näkemiin.

-Näkemiin nyt sitten! Ei voi mitään kun ei ihmiset ymmärrä omaa parastaan, jää välittäjä itsekseen puhkumaan kolmen auton poistuessa vanhan talon pihamaalta.




Ja oliko tämä pakina tarua vai totta - en minä tiedä.

...

11 kommenttia:

  1. Melko surkeahkoa asiakaspalvelua välittäjältä..

    Tositapaus??

    VastaaPoista
  2. Pieni Lintu


    Que sera, sera?
    Kenpä tietäis sen...? =)

    VastaaPoista
  3. Janni:
    Tämähän oli enemmän kuin totta! Voisin kuvitella tuon välittäjän... ja tuon miehen isän kommentit. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana tarina,olipa sitten tarua tai totta:)

    VastaaPoista
  5. Tämähän on valmis käsikirjoitus sketsiksi!
    Sinänsä kauhea harmi jos paikassa kuitenkin oli sitä jotain.

    VastaaPoista
  6. En MINÄ tedä! Jäi soimaan päässäni, loistava tarina - olkoon sitten tarua tai totta!!

    VastaaPoista
  7. Janni

    Tarina oli liian sekava kun ensin kirjoitin, kuka sanoi mitäkin.
    Piti hiukan karsia ja antaa lukijan itse pohtia, kuka sanoo mitä... =)





    Oi kiitos Tiina

    Pitkästä aikaa laitoin tällaisen vähän pidemmän pakinoinnin tänne...





    Hih kiitos siullekin Mk

    Jos välittäjä ei tiedä mittään niin vaikeaahan sellaiseen on luottaa ja ostaa... =)



    Kiitos Satu

    Tiedän, ne sanat saattavat jäädä soimaan... =D

    VastaaPoista
  8. Hyvää tekstiä! Tapahtumat avautuivat mielikuviin hyvin elävinä.

    VastaaPoista
  9. Kiits Tant C =)

    Tuo oli kiva kuulla, tai siis lukea jotta hahmoni olivat eläväiset. =)

    VastaaPoista
  10. En minä tiedä, mutta luulenpa, että mainio pakinasi on osapuilleen totta.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Aimarii

    Joskus todellisuus on tarua ihmeellisempää...

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥