24.7.2010

Surevalle ystävälle

... 




Toivon sinulle voimia
uusiin aamuihin
Pienen pienin askelin
Hellin halauksin
Tiedän
kaipauksen tulevan
monin suurin kyynelin
Niitä sinulta pois pyyhin
Kämmenselkääs silitän 


 -Una Reinman- 






...

12 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Surukin on surtava. Lohtu seuraa sen jälkeen. Luulee peikko.

lumiomena kirjoitti...

Kaunista ja lohduttavaa. Paljon sellaisia ajatuksia, joita nyt olen itsekin muutaman läheiseni puolesta miettinyt.

Unelma kirjoitti...

Eteenpäin pienin askelin...
Niinhän se menee.

Mk kirjoitti...

Kaunista ja koskettavaa, kuvaa myöten.

Mayo kirjoitti...

Surussa elävää voi toinen vain lohduttaa. Surua ei voi ottaa pois. Kauniit sanat sinulla.

Valokin värsyjä kirjoitti...

Kaunista! lohdullista, jos surevalla joku rinnalla. Suru kuuluu elämään, luulen, ettei kukaan siltä välty.

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos Una, osui niin kohdilleen, kuvaa myöten. Isäni menehtyi viikonloppuna ja hän halusi aina olla veden äärellä, ei kalastelemassa, mutta katsomassa jokea ja sen elämää.

Harakka kirjoitti...

Niin kaunis runo, että itku tuli!
Suru on hyvä surra pois, ei elämä jatku, jos ei voi surra.
Hieno juttu, kun surevalla on sun kaltainen ystävä!

aimarii kirjoitti...

Lohdutuksen sanat ovat tarpeen surun kohdatessa.

Una kirjoitti...

Isopeikko
Lumiomena
Unelma
Mk
Mayo
Valokki
Aimarii
Harakka


Tämä oli omistettu Sooloilijalle,
hänen läheisensä poismenon johdosta.
Näin virtuaalisesti lohtuhalaan Soolista
vaikka todellisuudessa emme ole nähneet.

*halii vielä*

Sooloilija kirjoitti...

Kiitos vielä kerran.

Una kirjoitti...

Sooloilija

Me kaikki blogiystäväsi ollahan täällä netin päässä...


*halaa hiljaa*