24.7.2010

Surevalle ystävälle

... 




Toivon sinulle voimia
uusiin aamuihin
Pienen pienin askelin
Hellin halauksin
Tiedän
kaipauksen tulevan
monin suurin kyynelin
Niitä sinulta pois pyyhin
Kämmenselkääs silitän 


 -Una Reinman- 






...

12 kommenttia:

  1. Surukin on surtava. Lohtu seuraa sen jälkeen. Luulee peikko.

    VastaaPoista
  2. Kaunista ja lohduttavaa. Paljon sellaisia ajatuksia, joita nyt olen itsekin muutaman läheiseni puolesta miettinyt.

    VastaaPoista
  3. Eteenpäin pienin askelin...
    Niinhän se menee.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja koskettavaa, kuvaa myöten.

    VastaaPoista
  5. Surussa elävää voi toinen vain lohduttaa. Surua ei voi ottaa pois. Kauniit sanat sinulla.

    VastaaPoista
  6. Kaunista! lohdullista, jos surevalla joku rinnalla. Suru kuuluu elämään, luulen, ettei kukaan siltä välty.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Una, osui niin kohdilleen, kuvaa myöten. Isäni menehtyi viikonloppuna ja hän halusi aina olla veden äärellä, ei kalastelemassa, mutta katsomassa jokea ja sen elämää.

    VastaaPoista
  8. Niin kaunis runo, että itku tuli!
    Suru on hyvä surra pois, ei elämä jatku, jos ei voi surra.
    Hieno juttu, kun surevalla on sun kaltainen ystävä!

    VastaaPoista
  9. Lohdutuksen sanat ovat tarpeen surun kohdatessa.

    VastaaPoista
  10. Isopeikko
    Lumiomena
    Unelma
    Mk
    Mayo
    Valokki
    Aimarii
    Harakka


    Tämä oli omistettu Sooloilijalle,
    hänen läheisensä poismenon johdosta.
    Näin virtuaalisesti lohtuhalaan Soolista
    vaikka todellisuudessa emme ole nähneet.

    *halii vielä*

    VastaaPoista
  11. Sooloilija

    Me kaikki blogiystäväsi ollahan täällä netin päässä...


    *halaa hiljaa*

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥