Translate

3.5.2010

Sykähdyttävää

...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥



Scilla siberica
Idänsinililja tai Siperiansinililja


Löysin perjantaina tällaisia aidan yli karanneina puutarhakarkulaisina pikkumetsiköstä takapihan takaa. Useimpien sipulit sain varovasti talteen kasvin mukana, siirtäessäni niitä kukkapenkkiin vielä kukkimattomien tulppaanieni vierelle. Joistakin sinililjoista vahingossa, varovaisuudesta huolimatta, lähti kasvi irti sipulistaan. Toin ne yksilöt sisälle ja laitoin maljakkoon silmiemme iloksi.



Voi, olen niin onnellinen että suojasimme pikkumetsikön puut metsureilta. Puiden oksissa istuu ihastuttavasti laulelemassa milloin mustarastas, milloin punarinta ja niitäkin useammin sini- ja talitiaisia. Pihlajien lehtien alut ovat jo kovin suureksi turvonneita ja odottavat omaa kevään hetkeään. Samoin koivut ovat viittä vaille hiirenkorvilla. Ne muutamat kuuset kantavat oksillaan paria pesää, joista ainakin toinen on jo asuttu.




Pihanurmella kävelee pyrstö keikkuen västäräkkejä. Usein tuo hiukan alemman postauksen orava katselee maisemia rentoillen pikkumetsikön puissa tai tekee pihaamme lähempää tuttavuutta loikkien tutkimassa kaikkea tai juoksemalla pitkin seiniä, kattoa ja pation auringonvarjoa.


Ihania ovat nuo muutamat perennojen alutkin, joita pikistää takapihan kukkapenkeistä. Ilahduttavia ovat koko talven jostain kohdin lumen alta pilkistäneet pikkutalvion tumman vihreät lehdet ja sen kasvin valloittava pihan rajojen valtaus. Kohta kukkivat pihan omat valkovuokot...



Pari krookustakin olen bongannut maasta ja kolme puutarhakarkulaista siirtänyt aidan rajojen takaa ei-kenenkään-maalta tälle pihalle kukkapenkkiin, niiden syksyllä istuttamieni viereen esimerkeiksi, että ne ihan uutukaisetkin jaksaisivat nostaa kukkansa esille pienten vihreiden lehtien alkujensa myötä.


Kevät on niin kovin sykähdyttävää.



♥ ♥ ♥ ♥ ♥




...