23.4.2010

Rinsessan ruostuva ruunu

...
♥ ♥ ♥ ♥ ♥


Olipa kerran mahdottoman piloille lellitty ja hemmoteltu Rinsessa. Hän oli tottunut aina saamaan kaiken mitä milloinkin sattui haluamaan. Hän halusi lapsena kaikki mahdolliset lelut ja sai ne. Leikki niillä hetkisen ja jätti ne sitten omille paikoilleen, niihin enää koskaan koskematta, kunnes hylätyistä leluista täyttyi kolme mahtavaa varastohallia.

Isompana tyttösenä hän tahtoi ensin marsun, silitti sitä kerran ja kyllästyi. Tahtoi uuden, söpömmän ja myös sai sellaisen. Kyllästyi. Jos hän tahtoi ponin, okei, se hankittiin. Jos hän tahtoi joutsenen, ok, sellainenkin haalittiin. Hän sieti tahtoohetieläimiään vain hetken verran, kunnes kyllästyi ja halusi niiden tilalle jotakin muuta. Jotakin uutta. Ja hylätyistä eläimistä täyttyi kolme mahtavaa neverneverlandia.

Hiukan kasvettuaan hän tahtoi käyttää näyttävämpiä vaatteita. Jotakin suurempaa ja kauniimpaa. Pehmeämpää ja ainutlaatuisempaa. Erilaisempaa tietenkin kuin muilla nuorilla neidoilla.
Rinsessa halusi pidemmät ja ihanammat hiuspidennykset kuin misseillä. Komeammat huulientäyteainekset kuin kellään näyttelijättärellä. Korkeammat ja kolisevammat kengänkorot kuin huippumalleilla. Suloisempia käsilaukkuja ja niihin mahtuvia pikkukoiria enemmän kuin kellään toisella. Söpöimmät kynsikoristeet forever. Komeimman poikaystävän janiinedelleen, mutta hän ei silti ollut onnellinen...

Kerran harmaana sateisena päivänä keikkuvaa kruunuaan päässään kädellään pidellessään, pitkää juhlamekkoaan lätäköiden varalta toisella kädellä nostellessaan mieli ihan maassa, yksi kaunis rakennekynsi kadonneena ja toisen kengän korko katkenneena tepastellessaan, hän näki säätieteilijä Pekan komean kuumailmapallon. Sen pallon hän halusi tietenkin heti, mutta säätieteilijän pallo ei ollut myytävänä.

Rinsessa sai suoranaisen miniraivokohtauksen ja itki kuin putous, kun ei saanutkaan heti palloa itselleen. Hän lupasi pallosta mitä tahansa. Vannoi antavansa kaikki hylätyt lelunsa ja eläimensä köyhille lapsille. Hän lahjoittaisi käsilaukkukoirakennelinsä, lukemattomat hiuspidennyksensä, jokaisen keräämänsä Pikkunälkä-pehmolelun, kenkämuseokokoelmansa ja hylätyt unelmienpoikaystävänsä muille nuorille naisille, jos vain saisi tuon ihmeellisen valtavan kuumailmapallon, jolla hän voisi matkustaa vaikka mihin ihmeellisiin maihin ja tutustua niiden muiden maiden eläimiin ja kauniisiin tavaroihin, uusiin ihmisiin ja voisi olla sitten varmasti onnellinen.

Hän lupasi nyyhkien ja hengästyksissään kruununsa päästään ottaen, ettei enää koskaan ikinä haluaisi mitään muuta, jos vain pääsisi suuren ilmapallon koriin ja kyytiin ja säätieteilijä veisi hänet pois. Minne vain pois, täältä harmaan pilven alta jossa ei ollut enää mitään uutta ja kiinnostavaa.

Rinsessa heitti kruununsa, joka iskun voimasta katkesi kahtia, sammalikkoon ruostumaan (se ei siis ollutkaan kultaa!) ja polvistui jo kiireissään ilmaan nousua harkitsevan Pekan jalkojen juureen. Lempeän Pekan kävi paksuhuulista itkevää Rinsessaa sääliksi. Ehkä Rinsessan elämä olisi ollut toisenlaista jos hänelle olisi joskus sanottu elämänkokoinen "Ei".
Jokin Rinsessan silmissä ja suurissa kyynelissä esti Pekkaakin sanomasta tytölle heti sitä sanaa ääneen ja hän nyökkäsi tuskin havaittavasti Rinsessalle, aloittaen lempeästi puheensa sanalla ehkä:

-Ehkä jonakin päivänä voisin ottaa sinut mukaani ilmapallolennolle, mutta en nyt juuri tänään koska minun pitää tutkia vulkaanista mustaa pilveä joka...

Samassa Rinsessa tulkitsi riemastuksissaan Pekan nyökkäävän eleen myöntyvyydeksi, nousi pystyyn ja suoristi selkänsä, leiskautti hiukset olan taakse kuin Miss Piggy, juoksi kuumailmapallon viereen, loikkasi koriin, heitti salamannopeasti kaikki painot, puhelimen, eväät, navigointilaitteet ja mittaamattoman kalliit mittalaitteistot korista maahan, leiskautti lisää kaasua palamaan pallon alle ja nousi hurjasti nauraen korkeuksiin ennen kuin hämmentynyt Pekka ehti sanoa, onko huomenna pouta...

Jos näette tänä viikonloppuna kuumailmapallon jossakin päin Suomea, siellä se hemmoteltu Rinsessa seilaa päättömästi edestakaisin, kun ei osaa hallita palloa ja ohjata sitä niihin muihin ihaniin, lämpöisiin ja kaukaisiin maihin joista haaveili. Rinsessa lienee nälissään, kylmissään ja jo lopen kyllästynyt ohjausta tottelemattomaan palloon. Olkaa varovaisia jos omistatte jotakin palloa ihanampaa tai olette grillailemassa viikonloppuherkkuja takapihallanne. Rinsessa saattaa haluta nyt jo jotakin muuta kun pallosta loppuu lentomenokaasu ja hän laskeutuu...













...

26 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

IHANA!!!!!!!!

Kiitos Una :)

Inkivääri kirjoitti...

Ihana tarina, mutta minä haluan sen kruunun!:)

Millan kirjoitti...

Sepä oli hauska. Hirvittää vaan, kun noita rinsessoita on osunut vastaan useampiakin ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä teksti :)
Iloista viikonloppua.

hanne kirjoitti...

Minäkin olen törmänny rinsessaan...
itsessänikin jotain pientä huomaan..

ihana tarina!!!
ja minäkin haluun ton ruunun !!!

SusuPetal kirjoitti...

Ihana satu, jossa on ripaus totuuttakin mukana. Hauskasti kirjoitettu.

Anna kirjoitti...

Perjantain paras - hieno tarina. Kiitos!

harakka kirjoitti...

Todella hieno tarina, upea.
Vähän taitaa olla totuuttakin tässä, ainakin pikkasen.

harakka kirjoitti...

Todella hieno tarina, upea.
Vähän taitaa olla totuuttakin tässä, ainakin pikkasen.

Lastu kirjoitti...

Prinsessa ja kruunu on ollut minulle aina vaikea lausuttavaksi, rinsessa ja ruunu sopii suuhun paljon paremmin ja nyt kun luin mitä rinsessa teki, olen tarkkana kuin porkkana ja luon katseen taivaalle. Ei rinsessa vielä täällä seilaa. Luin, jännitin ja luin: tarina jatkaa kulkuaan kuin tuhkapilvi... :)

arleena kirjoitti...

Hauska satu, mutta saduissa on aina myös opetus. Niin tässäkin.
Eikä kaikki ihan satua ollut, totta toinen puoli.

Valokin värsyjä kirjoitti...

Ihana! ilahduttava tarina, hihittelin täällä lukiessani sitä, oli hauskaa ironiaa mukana.

aimarii kirjoitti...

Tämä oli kuin sadut ennen vanhaan.
Opetus mukana.
Tosi hauska. Kieli niin elävää.

Anna kirjoitti...

Voi miten sulonen tarina- tai,oikukas rinsessa..Olenkin törmännyt ehkä yhteen rinsessaan ja kadonnut senkin ruunu oli. Oikut oli kyllä tallella.
Sinussa on kirjailijan vikaa..pidin sadusta ja senpä vuoksi,
voisitko keksiä sille jatkoa.?
Kuva oli hellyttävä.

Crane kirjoitti...

aivan ihastuttava satu... ja siinä opetuskin tai pari...ja paljon viisautta; ei kukaan, ei rinsessakaan, voi olla onnellinen jos ei joskus ole kokenut elämänkokoista EI:tä!

Mk kirjoitti...

Ihana satu.
Vai olikohan se satua, täytyypä tähystellä viikonloppuna taivaalle.

Una kirjoitti...

Kiitokset:

Hanna
Inkivääri
Millan
Virva
Hanne
SusuPetal
Anna
Harakka
Lastu
Arleena
Valokki
Aimarii
Anna
Crane
MK


=D


Katsotaan
tuleeko Rinsessan tarinalle jatkoa.
Luulenpa että piakkoinkin saamme tietää,
miten Rinsessan seuraavaksi kävi.


Kaikille halaus viikonlopuksi
ja Crane; siun "elämänkokoinen"-sana oli niin
sattuva, että lainasin sen tarinaani! =)
Kiitos. =)))

Anna kirjoitti...

Piti tulla lukemaan uudelleen lauantai-aamukahvin kera rinsessan oikkuja :-) Ilmankos Pekkaa ei ole näkynyt..!

Una kirjoitti...

Hih, Anna =)

Laitan juuri talteen Rinsessan uudempia seikkailuja... =)

Anonyymi kirjoitti...

Eipä paljoa lisättävää edellisten kommentoijien teksteihin.

Siis aivan hengästyttävän ihana lauantain pelastus tämä tarinasi. Jihaaaa!!!

Alastalo kirjoitti...

Oho! Karkasi tuo kommentti ennen allekirjoitusta. Tää pikkuläppäri taas vähän hakusessa...

isopeikko kirjoitti...

Olipas se iloinen tarina :) Vaikkei rinsessa ollutkaan. Kumma ettei seu huomannute ettei tavara taa onnelliseksi.

Una kirjoitti...

Kiitos Alastalo ja Isopeikko. =)

Muutama kylmä päivä korkeuksissa ja viimassa tekee hyvää ylpeydelle... =)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Rinsessa - mainio tarina ja upposi täysillä :D <3

Una kirjoitti...

Ollos hyvä! =)

Una kirjoitti...

PS: mie näin kuumailmapallon eilen taivaalla... ;D