1.3.2010

Kotihommeleita

...




Vaikka mieli ja jalat veisivät ulos vaeltelemaan tuulia haistelemaan, täytyy tänään tässässä ja kotona siivoilla ja ehkäpä pyöräyttää muutama täytekakkunenkin pohjina odottelemaan viikonloppua. Tarkemmin sanottuna sunnuntaille, jolloin kaffee- ja teepannut olisivat meillä kuumina, kun juhlitaan Nunnukan synttäreitä hiukan jälkikäteen. Etukäteistilattuina kakkusina on ainakin yksi perinteinen kermabanskukakkunen ja yksi mutakakku, johon ei täytettä onneksi edes tule mutta se kakkunen paranee vanhetessaan (Kohtuuden rajoissa hei sitten se vanhettumisaika laskettuna.)


Yksi sydänkakkunen

Eilen yhden suklaisen kakkusen jo pyöräyttelinkin ja se saa riittää tälle alkuviikolle. Pyöräyttelen kakkusia oikein mielelläni ja oikeastaan jokin leipurinhattu olisi ollutkin ehkä minulle se omin ammattivaatetus. Nyt mulla ei ole hattua olleskaan. Onneksi noita muita vaatteita sentäs on. =)


Sydämellinen ikkunankahva


Eilen tapahtui ihme, että räystäät valuivat vettä.
Takakuistillekin valui vesiä ihmeellisestä paikasta ja sieltä piti kiskoa pois pyykkiteline, jossa pyykit todellakaan eivät vielä tähän aikaan vuodesta kuivu, mutta niihin tulee ihana ulkona olleen tuoksu sen ulkonapiipahduksensa jälkeen, kun ne sitten sisätiloissa kuivuvat kaappikuiviksi. Sen ihanan aidon tuulen tuoksuvivahteen voi tuntea vielä siinäkin vaiheessa, kun se vaate on itsellä päällä. Tai nuuhkia armaan paitaa, kun hän tuoksuu niin hyvälle. =)

Lauantaina tuo armas toi rallitöistä kotiintullessaan isänsä kunnostelemia kirppislöytökeittiötuoleja 5 kappaletta. Niiden istuinpehmusteet olimme Hanin kanssa kunnostelleetkin kahdestaan jo aiemmin ja ruskehtavaa kangastusta istuimiinsa virittäneet. Olipas ihanaa istua keittiön pöydän äärelle pehmeäreunaisissa, pystyselkänojaisissa korkeammissa istuimissa, kun koko täälläoloajan olemme istuneet keittiössämme kaltevissa ja matalissa puutarhatuoleissa.


Kiitos appikokkelas!

Pöytänä tosin on yhä vielä puutarhapöytä, mutta pöytätilanne ehkä muuttuu jos ja kun saamme tyttären ison jatkettavan keittiöpöydän ja hankimme heille pikkuisen pöydän tilalle. Niin, heille. Tyttäreni ja kihlattunsa aikovat muuttaa yhteen. Iso pöytä vie heillä turhan paljon tilaa ja näkeeväthän he sen sitten meille syömään ja kaffeelle saapuessaan aina. Noin kerran kuussa olisi ihastuttavaa kokoontua kaikki saman ison pöydän ääreen, eikö vaan?
-Sitäpaitsi se pöytä tulee meille ikään kuin lainaksi, eli Nunnukka-rakas ja M saavat sen takas, jos ja kun joskus haluavat.


Minulle ei muuten sitten koskaan kannata tuoda tuliaiseksi Saint Pauliaa. Eikä Kodinonnea. Mie saan ne molemmat tainnoksiin alle aikayksikön. Tästä anoppikokelaan tuomasta saintpauliasta on ainoastaan salaatinrapeat lehdet jäljellä. Niitä kasvi punkee uusia mullastaan mutta kukat katosivat, kuivuivat olemattomiin. Saivat näkymättömyysviitat harteilleen.

Minua ei siis takuullaikunaikuna huolittaisi Suomen saintpaulia-yhdistyksen jäseneksi...
Anoppikokelas sanoi kukan viime kyläreissulla ojentaessaan että aikoi ensin ostaa tulppaaneja mutta päätyi sitten tähän kukkaan. Auts. Ei sellaisessa tilanteessa henno kertoa, että mie oisin ilahtunut sadasti suuremmin niistä tulpuksista *virn*...
Söpö tuo tietty ihan pikkuruisena viherkasvinakin yhä on. =)


Anoppikokelaan tuliainen tuoreena...



Trina-ihana
oli haastanut miutkin kertomaan tarinaa, runoa, novellipätkää, mutta mun aikani on niin tiukilla että toivon, että tuo ylhäälle oikeaan sivupalkkiini viime viikonloppuna lisäämäni noin vuoden vanha Selityksiä-runoseni riittäisi miun osallistumisekseni? Riittäisikö se?

Haaste:

1. Tämä haaste sai alkunsa Herne- blogista.
Kerro kuka sinut haastoi.
2. Kirjaa ohjeet ja liitä tunnustuskuva blogiisi.
3. Valikoi kirjoituksiesi joukosta onnistunut teksti,
josta olet syystäkin ylpeä. Teksti voi olla esimerkiksi runo,
novelli tai katkelma romaanista.
4. Luonnehdi valitsemaasi tekstiä yleisluontoisesti. (haiku,
eläinsatu, dialogi, maisemakuvaus jne.)
5. Listaa ainakin viisi tekijää, jotka tekevät tekstistä
onnistuneen.
6. Lähetä haaste kommentin muodossa eteenpäin niin
monelle kirjoittajaystävällesi kuin itse haluat.



Kuka vaan voi napata tästä haasteen eteenpäin
ja mie kiitän Trinaa kun hän minua tässä ajatteli.

*niijaa*


Edit:
Puolen päivän maissa soi ovikello ja sain syliini
kolme painotuoretta runokirjaani, joista kaikista
olen ihan pikkuriikkisen ylpeä. =)












...

6 kommenttia:

  1. Siellä on sitten monena päivänä ihanat leipomustuoksut, onnea sankarille.
    Hienot tuolit olet saanut ja kauniisti entisöity.

    VastaaPoista
  2. Pitkästä aikaa minäkin komentoimassa. Välillä on vaan niin kiire. Olen joskus kokeillut tätä vanhaa konstia santun kukittamisessa, sen aluslautaselle pitää kaataa kiehuvan kuumaa vettä.

    VastaaPoista
  3. Tia =)

    Juu, hienot on tuolit, täytyy vaan ruuvata vielä penkkiosa kiinni ettei tipahda lattialle. =)
    Tuoleissa on muutenkin vielä töitä joten en siksi laittanut isoa kuvaa... =)




    Heips Jaana V =)

    Juu, sen muistan miekin jostakin kuulleeni.
    Nyt kukka on liian korkeassa suojaruukussa johon se jää jumiin korkealle joten en voi kastella sitä liikaa, kuukaparkaa. =)
    Käytän kukkaa lavuaarissa juomassa ja siirrän sen sitten roikkumaan suojaruukkunsa reunojen varaan.

    Ainakin lehdet ovat tosi terhakat..

    VastaaPoista
  4. Minun saint Paulialle tapahtuu täsmälleen samoin...kukat kuivahtaa..ja lehdet on täynnä kissankarvoja, nekun haluu merkkailla kukkasetkin...

    Oli mukava lueskella sun elämänkulustasi, kurkistella päivääsi...
    Minunkin varmaan "täytyis " leipoa kukku, keskellä ei mitään...
    Vaiks taatelikakku, se on mun herkkua tai sit toscakakku...Ehkä huomenna...

    Sait minut hymyilemään syvästi!!

    VastaaPoista
  5. Voi, sä olet leiponut jotain niiiin todella hyvätuoksuista kakkua, kun tännne asti sun blogistasi tulee nuuuh , kaakaolle tuoksuu ja suklaalle..!Naminamskis!
    Onnea muuten sankarille!
    Niin, siittä santpauliasta vielä piti sulle kertoa, että niin mullekkin kävi aina , kaikki santpauliani kuolivat.
    Mutta sitten äitini kuoli, ja häneltä jäi montakin santpauliakukkaa.
    Me siskojeni kanssa laitettiin ne puoliksi, mutta mä otin vain yhen, kun tiesin sen heti kuolevan kuitenkin.

    Mutta mitä ihmettä, sehän alkoikin kukkiin hetken päästä!
    ja on nyt kukkinutkin joka kevät ja kesä ja vielä talvellakin!
    Niin sitä vaan,,,että älä heitä sitä nyt vielä heti menemään, vaan vaali rakkaudela, niin se alkaa pian uudellen kukkia, usko pois!
    Mutta älä laita sitä kaikkista aurinkoa saavalle ikkunalle, mutta sellaselle, että saa aamuaurinkoa, tai iltaaurinkoa.

    VastaaPoista
  6. Hanne


    Taatelikakku kuulostaa hyvälle. =)




    Harakka

    Meillä mun Mama, Pikkusisko ja Pikkuveli saavat sisällä olevat kasvit kukoistamaan.
    Mie en ole enää niissä huoneenkorkuisen limoviikunan jälkeen loistanut. Se paleltui yhdessä muutossa.

    Mie tahtoisin multaa ulkona velloa ja siihen jotakin kasvatella. =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥