31.8.2009

Hyvää omenoista

...

Elonkorjuuaikaan palatakseni pitää vaan todeta, jotta omenat ovat kyllä yksiä ihanuuksia. Joka syksy kuitenkin sama juttu: jonnekin omenoita tulee yli tarpeen ja jonnekin niitä ei tule lainkaan. Ihan lähekkäinkin saattaa sijaita omenapuutarhoja joista toiseen tulee omenoita niin että oksia saa tukea, ja toiseen ompputarhaan ei tule juuri mitään. Pari hassua omppua. Ihan epäreilua. Mutta näin se menee. Nämä kuvat edelleen Haminalaisesta puutarhasta elokuun alussa. Siihen puutarhaan taisi tulla runsaasti satoa.

Omenasta on moneksi. Miten sinä nautit omenasi? Raakana? Piiraassa? Mehuna? Hillona? Keittona, jne? Minulle noita kaikkia, kaikissa muodoissa, kiitos. =)


Tässä oma suosikkini 

Unan mummon omppupaistos

Mielellään happamia omenoita palasina
niin paljon, että uunivuoan pohja peittyy
n. 200g pehmeää voita tai margariinia
n. 1½ dl sokeria
n. 4½ dl vehnäjauhoja
n. 2 tl kanelia
maun mukkaan vaniljasokeria


Laita uuni kuumenemaan 175 (-200) asteeseen.
Kuori ja pilko omenat voidellun,
uuninkestävän vuoan pohjalle.
Ripottele päälle sokeria,
vaniljasokeria ja kanelia.

Nypi ja murustele sormin voi ja
vehnäjauhot sekaisin.
Seoksesta ei ole tarkoitus tehdä taikinaa, joten
jos seos on liian kiinteää, lisää jauhoja
niin kauan, että seos on selkeästi murumainen.


Levitä seos kevyesti omenanpalojen päälle.
Älä paina muruseosta yhtään.
Pinnalle voit ripotella hiukan sokeria ja kanelia.
Astia uuniin NOIN tunniksi -1½h,
kunnes omenanpalat ovat
muuttuneet hillomaiseksi muruseoksen alla,
ja muruseos on saanut omenista kosteutta.
(riippuu uunista...)


Nauti kuumana hieman pehmmenneen jäätelön kera.
Tai jäähtyneenä kermavaahtohöttyrän kanssa.



© Una Reinman



PS: Saat ohjeen gluteenittomaksi gluteenittomilla jauhoilla
tai käyttämällä kauraryynejä.
..










Kehittelinpä tällaisen gluteenittoman:


Omena-kauratoscakakku



Taikina:
3 munaa
2 dl sokeria
100 g margariinia
2,5 dl vaaleita gluteenittomia jauhoja
½ tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl kermaa
3-4 omenaa


Kuorrutus:
100 g margariinia
1½ dl sokeria
3/4 dl
vaaleita gluteenittomia jauhoja
1½ dl kermaa
4-5 dl kauraryynejä
1 tl vaniljasokeria


Pinnalle:
Jauhettua kanelia
(hienoa sokeria)

Kuori omenat ja paloittele ne kulhoon kuutioiksi.
Voit sekoittaa joukkoon muutaman tipan sitruunanmehua
niin omenalohkot eivät tummu.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Sulata margariini mikrouunissa tai kasarissa liedellä.
Laita irtopohjavuoan pohjalle paperi
ja voitele vuoan reunat ja paperinen pohja.
Jauhota gluteenittomilla jauhoilla.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi.
Lisää sulatettu jäähtynyt margariini.
Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe,
ja vaniljasokeri ja lisää seos taikinaan
vuorotellen kerman kanssa.
Sekoita taikina varoen tasaiseksi kauhalla.
Kaada taikina vuokaan ja peitä pinta
omenanlohkoilla.
Paista noin 15-20 minuuttia

Valmista kuorrutus kasarissa:
Mittaa kaikki ainekset kasariin, sekoita ja kuumenna
nopeasti, varoen likaa sekoittamasta, ettei päällisestä
tule puuromaista.

Kaada ja levittele kuorrute kakun päälle ja jatka
kypsennystä, kunnes kakun pinta on sopivan ruskea.
Paiston jälkeen ripottele pinnalle kanelia.
(Ja halutessasi hienoa sokeria. )

Paiston aikana kauratoska saattaa joistakin kohdin
painua kakun sisään, mutta se kuuluu asiaan. =)


Nautitaan hieman jäähtyneenä kermavaahtohipun
tai hiukan sulaneen vaniljajäätelön kera.



PS:
Jos et halua gluteenitonta versiota,
laita taikinaan
3 dl vehnäjauhoja.
Ja kuorrutteeseen ½ dl vehnäjauhoja.


PS2:
Jos haluat pellillisen,
kaksinkertaista annosta.
Paitsi jauhoja ei niin paljoa.
Ehkä n: 2/3 jauhoja...




PS:

Tämä oma gluteeniton kakkuohjeeni pääsi mukaan Pipareista pitsikakkuun
-nimiseen leivontakirjaan, toimittanut Ulla Svensk,
Otava 2009












...
...

30.8.2009

Ruusu sunnuntaille

...



Pave Maijanen laulaa liljasta, ruususta ja kirsikkapuusta. Minä rakastan haistella ja kuvata niitä kaikkia kukkia. Niin ja tietenkin kuunnella balladeja...

Kirsikankukkakuvani ovat nyt jossakin kadoksissa, vaan sainpa esille edes liljat ja ruusun. Niitä tapaa vielä puutarhoissakin. Kumpiakin monina erilaisina versioina ja värikimaroina. Kaikki niistä eivät tuoksu, mutta jos löytää tuoksuvan, se aina ihastuttaa. Pelastaa päivän. Ainakin minun. Ei tarvita kuin parkkipaikan kurttulehtiruusu, se yksi ainoa kukkiva siellä muhkeiden ruusunkiulukoiden joukossa, josta nuuhkutan itselleni ruusuntuoksua monen päivän annokseksi. Tuoksuenergiaksi. Ah...

Mutta kirsikat ovat jo tältä vuodelta kukkineet ja kirsikoineet. Marjansakin menettäneet. Linnut ovat ne syöneet. Ja osan ovat napsineet ihmiset. Syöjät ovat maustaan hymyilleet ja kirsikankiviä talteen laittaneet. Uusia puita ja kukkia mielessään.



© Una Reinman


...

29.8.2009

Päähine peukalonmittaiselle

...



Aconitum napellusen, eli aitoukonhatun kukan sanotaan muistuttavan miesten ammoisna aikoina käyttämää päähinettä mutta minä olen nähnyt historiallisia maalauksia joissa naisilla on tuon tyyliset päähineet. Itseasiassa joidenkin maiden kansallisasuunkin kuuluu naisilla tuon kukan kaltainen hilkka...

Tuon kokoista sinistä päähinettä voisi Peukalo-Liisa hyvinkin käyttää. Kun kaikkihan takuulla muistavat H. C. Andersenin sadun pikkuruisesta, vain peukalon pituisesta tytöstä?
Peukaloitakin on eri kokoisia, mutta jos nyt otetaan vaikka naisten peukalo pituusmalliksi, niin ihan hyvin kukka päähineeksi sopisi.

Oi, olisi onni saada kutistua joskus peukalonmittaiseksi ja kadota pikku-pikkuriikkisenä onnimannina (tai reinmannina) ihastelemaan kukkien hehkua ja perhosten fantastisia siipiä todella läheltä. Voisipa niin tehdä. Pitäisi vain varoa haukkoja. Ai niin ja maamyyriä. Hiiriä. Turiloita ja jääriä. Ja varmasti myös sammakoita. Eli vaaran uhatessa pitäisi olla mahdollisuus -simsalabim- muuntua jälleen oikean kokoiseksi...



© Una Reinman




PS: Kauneudestaan huolimatta
- tai ehkä juuri siitä syystä -
tämäkin kukka on myrkyllinen.
...

PS: Osallistuu Pakinaperjantain Onnimannitarinointiin...



28.8.2009

Sydämeenkäypää

.





Koskettava musiikkikipale...
Kiitos Vesterinen & co tästä tunnelatauksesta.



Edit 29.8.2009:
Tuo kipale soi päässäni nyt koko ajan. =)
Illalla sen kertosäe soi viimeisenä ajatuksena
jossakin sielun perukoilla ja aamulla herätessäni
se soi taas. Kukaan ei koskaan...jne... =)

Tässä muutama muu saman yhtyeen kuuntelemisen
arvoinen kappale: Oisko vielä aikaa ja Emmanuelle ja
kipaleita on vielä paljon lisää!
Heidän albuminsa Jönköping tuli myyntiin 26.8.2009.
Jos tahdot kuunnella heitä ihan livenä, klikkaa tätä.








...

Mehuaika

...








On elonkorjuun harras hetki
jolloin marjasadot muuttuvat
taitajien käsissä hilloiksi
ja mehuiksi



© Una Reinman








...

27.8.2009

Prunus domestica

...





Lapsuudenkodin, sen kotikodin puutarhan perukoilla, tontin rajalla punatiilisen verstaan vieressä, kasvoi muutaman siron puun verran kriikunoita. Tai riikunoita, niin kuin mummo niitä kutsui, jättäen puheessaan sen k:n pois. Itse en tainnut juuri näistä puutarhan antimista siihen aikaan oikein piitata. Nyt yksikin tuollainen kaunis hedelmäpuu toisi mieletöntä iloa parvekkeelle, vaikkapa omassa terracottaruukussaan.

Kriikuna ei vie kovin suurta tilaa maailmassa.
Silti se ilahduttaa olemassaolollaan...

Nämä elokuun ensimmäisenä päivänä kuvatut vielä vihreät riikunat bongasin Haminalaisessa puutarhassa.
Kasvaako sinun puutarhassasi kriikunoita?
Vai onko siellä ihan oikeita luumuja?
Entä muita hedelmäpuita? Omenoita? Päärynöitä?
Onko (nam) kirsikoita...? =)




© Una Reinman


...

26.8.2009

Lilja

...




Annan sinulle
mausteista lämpöä tuomaan
yhden hehkuvan
oranssin liljan
kukan

Kukat ovat sielujen laastaria



© Una Reinman



...

25.8.2009

Aadalle

...



Nuku pikkuinen rauhassa
Olet enkelien maassa
Enää mikään tuska
ei voi sinua satuttaa



© Una Reinman







Osanottoni Ystäväni sekä A:n perheen suuren surun johdosta.






...

Iltapäivän auringossa

...




Siinä tietyssä
elokuisessa
iltapäivän valossa
Kuunliljat hohtivat auringossa







Auringon piilouduttua pilvien taa
ylioppilasneilikka ja kuunlilja
tavoittelivat halausta toisiltaan





© Una Reinman





PS: Kuunliljat ovat ihastuttavia...

...

22.8.2009

Suopana yrtti suotava?

...
Saponaria officinalis




















Rohtosuopayrtti,
eli kansankielellä ylioppilasnei
likka

















Perinneperennojahan tulisi tietenkin säilyttää mutta entä jos vaan ei pidä niistä kaikista? Tämä yrtti jotenkin retkahtaa hervottomaksi aika nopeasti auettuaan ja tummuu ikäväksi vesisateen vaikutuksesta. Itselläni on yrtistä kokemusta eräältä hetken asumani talon pihamaalta.















Toissapäivänä nämä yksilöt, jotka yrittävät sinnikkäästi valloittaa maailmaa Mamani kesämökin kauniissa puutarhassa, näyttivät kyllä melko kauniilta. Mamanikin koettaa pitää rohtosuopayrtin kurissa mutta yrtti lisääntyy todella sitkeästi...

Pitäisi ehkä opetella ikiaikainen keino käyttää kasvin juuria saippuana tai eräänlaisina pesupähkinöinä, niin tuo kasvi vähenisi hyötykäytössä kukkapenkeistä. =)
Joko sinulle on pesupähkinä tuttu asia? Voin suositella. =)


© Una Reinman


...

21.8.2009

Värimuunnoksia

...

Ihan tien varrella
kesken matkanteon
saattaa joskus nähdä
pienen ihmeen
Vaikka valkoisena hohtavan
kurjenkellon


© Una Reinman





Valkoisena tuulessa heiluva kurjenkello
on värimuunnos sinikellojen maailmassa.


Kaupunkimme Pikku-Vesijärven puiston valkoista sorsaahan olen esitellyt useasti ennenkin blogissani. Huhut tosin kertovat, että valkoisia sorsia olisi kaksi, mutta me olemme nähneet kerrallaan aina vain yhden ainoan valkoisen. Siitäkin ollaan eri mieltä, onko kyseessä albinosorsa, sillä puiston sorsan silmät eivät ole punaiset. Mutta on niitä valkoisia sitten yksi tahi kaksi, ne ovat höyhenpuvultaan aika hienoja värimuunnoksia.

Nyt viikonloppuna satuimme kävelemään isomman Vesijärven rantamilla ja näimme kaksi muunlaista värimuunnosta sorsien laumassa. Varsin hauskoja versioita muuten niin säntilliseen sorsanasuun pukeutuneiden sinisorsien joukossa. =)





Värimuunnoksia oli kaksi. Toisella oli tummenpi, toisella ruskeampi höyhenpeite ja molemmilla valkoinen laikku rinnassaan. Värimuunnos ei ole vika. On rikkautta olla erilainen. Valitettavasti maailmassa vaan sitä erilaisuutta yleensä karsastetaan ja se yritetään poistaa...



© Una Reinman








Valkoisesta sorsasta aikoinaan paikallislehdessämme:
ESS: Sorsankkoja Pikku-Veskulla

20.8.2009

Sateenkaari

...


Eilisaamuna
maisema haamuili sumuisena.
Katsoimme keittiön ikkunasta
ihmeellistä väripatsasta.
Sumun seassa seisoi tuttu saari
koristeenaan sateenkaari.
Mutt miss onkaan toinen pää?
Sitä ei sumussa kukaan nää...


© Una Reinman






Valokuva- ja Runotorstaissa on aiheina tänään sateenkaari...
Osallistuin näillä parin vuoden takaisilla jutuilla: kuvalla
jossa sateenkaari on jo melkein pois haihtumassa ja runosella...
Ei kai torstai-haasteisiin tarvitse olla aina ihan uusi kuva ja runonen?

Anteeksi Canon

...



Maman puutarhassa huomasimme että
kuunliljojen lehdissä oli vettä...



Olemme Hanin kanssa kuvanneet samoja asioita samoissa paikoissa. Olemme alkaneet nähdä asioita samalla tavalla. Usein minulla ei ole ollut nykyään kameraa lainkaan mukanani. Alemmissa kuvissa oli vielä Miihkalin kamera lainassa, mutta nyt kun poika muutti yliopistokaupunkiin, ei ole enää sitä ihanaa lainakameraa. Mutta mie "ohjaan" Hania. Pyydän häntä kuvaamaan jotakin tiettyä juttua haluamallani tavalla ja sittemmin saan itselleni käyttöön sen kuvan. =) Tosin aina mainitsen, kenen kuvaama se on, kamerasta riippumatta. Niinhän netiketissä pitäisi käyttämistään kuvista, aina ilmoittaa kuvaaja...

Toki Hani siis todellakin osaa ilman minuakin ottaa ihania kuvia!

Ennen miun porukkaani tutustumistaan Hani ei edes välittänyt kuvaamisesta. Miun ja Miihkalin innostus tarttui kuitenkin pian Haniinkin ja hän on kehittynyt loistavaksi kuvaajaksi poikani lailla. Miun omat kuvani eivät kehity vaikka olenkin kuvaamista rakastanut koko ikäni. Jonkinlainen sukuvika käsittääkseni. Näin olen ymmärtänyt...

Saisin kuulemma käyttää Hanin vanhempaa (ei järkkäri) kameraa. Hänen kaikki laitteensa ovat Sonyja. Minulle Canonin nimeen vannoneena ja Canoneihin tottuneena merkkiuskollisena on Sony olevinaan toiminnoiltaan niin kovin erilainen... =)

Miihkali oli tosin jo järjestänyt Jake-esikoisen tilaamaan miulle oman Canonin, mutta minua kipeämmin järkkäriä tarvitsi Nunnukka omassa opinahjossaan joten se kamera on tyttäreni lempeissä käsissä siellä kolmannessa opiskelukaupungissa. Kiitos siis esikoiselle ja keskimmäiselle että pikkusisko voi suorittaa oppilastöitään omalla kame... Canonilla. =) Minulle Miihkali luovutti tilapäiskäyttöön Samsungin digipokkarinsa. Sekin on ihan ok, mitä nyt näyttö naarmuuntunut pojan armeija-aikana... =)

Mie lupaan opetella käyttämään kokonaisvaltaisesti Hanin vanhaa Sonya, vaikka tunnenkin itseni samalla ihan petturiksi. Anteeksi Canon...





© Una Reinman



Kuvattu Mamani puutarhassa...
...

19.8.2009

Pisaroita pakoillen

...






Sateessa kastumisen inhosta huolimatta
Kaikki me

jollakin tavalla
janoamme tätä
Elämän nektaria

Vettä



© Una Reinman








Kuvattu Mamani puutarhassa...









...

Tyly pahka

...















Sieniretkellä metsästä
löytyi varsin tyly pahka.
Ensin se ei näyttänyt kauniilta.
Vaan kun katsoi tarkemmin
voi pahkassakin nähdä
jostain kulmasta katsottuna
ääriviivat sydämen...
Siis mitä ulkoisesta kauneudesta
jos löydät sisäistä sydämellisyyttä.






© Una Reinman


...

18.8.2009

Kesän viimeisiä hetkiä

...




Neitoperhoset tuntuvat rakastavan keltaisia kukkia...



Eletään kesän viimeisiä hetkiä
Ethän ala kuitenkaan
syysmelankoliaa etsiä

Alakulon
perukoille piironginlaatikon
saat vielä piilottaa


© Una Reinman







...




...

Ruusujen seuraajat

...



















On taas näiden muhkeiden mollukoiden aika
Ruusunmarjoilla on lintuihin ihan kumma taika
Pulleaa mollukkaa jokaista
lintujen pitää hieman nokkaista




© Una Reinman

17.8.2009

Kenties puistococtail?

...



Ilmoitus paikallislehdessä:

MYYTÄVÄNÄ:
MUSTI-
JA MANSIKOITA





...

Turhaan

...



Joskus ei oppi mene päähän millään
vaikka opettaja kuinka jankuttaisi...



...
© Una Reinman


...

16.8.2009

Kukkikoon

...








Toisinaan
lepopäivässä
on parasta
kun saa vain nukkua
Kukkikoon
niityillä

tänään rauhassa
mitä niissä
enää on kukista jäljellä
Ihailen
niitä

taas huomenna




© Una Reinman



...

14.8.2009

Entä jos...

...
...

Entä jos sydän
on enää ihan vähän
pikkuriikkisen särkynyt?
Miltein eheä?
Aika ja rakkaus voivat paikata
särkynyttäkin sydäntä.



© Una Reinman




...

13.8.2009

Parhautta

...
Valokuva- ja Runotorstaikin ovat palanneet kesätauolta.
Tervetuloa takaisin nettipiristeeksemme. =)



















Keltaisina jyväsinä kengissä
yhä meren rannan hiekkaa
Selässä viipyilee auringon lämpö
ruskettuneella iholla
Muistona lomasta

© Una Reinman



...

Jyväsiä

...


















Tämä on ihana rallatus... =)






...

12.8.2009

♥♥ Uusia tuulia ♥♥

...


...



Kuuntelen tuulta
Tuulen mukana
kuulen viestejä
Elämäntulta pitää etsiä

Olen tänään
eilistä vahvempi
Olen muuttanut
luokse rakkaani






© Una Reinman






...

9.8.2009

Kolmelle poikaselleni

...





















Poikasten lentäminen pesästä on onnellinen asia. Ihana ja haikea. Heidän on aika lentää uusiin seikkailuihin ja rakentaa omia pesiään. Jokainen emo haluaisi pitää poikasensa siipiensä alla kasvamassa mahdollisimman isoiksi ja vahvoiksi, jotta he pystyisivät kunnolla myrskysäässäkin lentämään yli vuorien ja laaksojen...

Lähtijäisiksi emo nyppäisee yhden oman sulkansa sadesuojaksi poikasten untuville. Kypäräksi kolhuille.
Sukii vielä poikasiaan hetken. Ynähtää. Lähettää sitten hyvän tuulenpuuskan mukana heidät kokeilemaan omia siipiään, toivottaen heille hyvää matkaa...

Emo voi vain jäädä sydän kovasti pamppaillen kuulostelemaan korkeimmalle kalliolle. Katselemaan tarkkaavaisesti, tarvitsevatko poikaset jossakin apua. Se huhuilee vielä kuulostellen vastauksia tuulisessa maisemassa. Kunnes ilta pimenee ja emon jalat väsyvät pitelemään kiinni rosoisesta kalliosta ja sen on palattava avaraksi käyneeseen pesään nukkumaan.

Se ei henno hylätä tyhjää pesää jatkaakseen omaa matkaansa. Ei tänään. Eikä vielä huomennakaan. Ihan hetken vielä se katselee tuulen leyhyttämiä pehmukkeita kylmässä pesässään. Kuulee kaikuna menneestä poikasten kujerruksen. Siihen ääneen on hyvä nukahtaa. Kuin he olisivat yhä kaikki kolme lähellä,
siinä siipien suojassa...




© Una Reinman



...

8.8.2009

Aurinkokello uudessa asennossa

...














Eilen tästä asunnosta katkesi nettiyhteys
ja modeemi siirtyy Nunnukka-tyttären muuton mukana
tänään hänen uuteen opiskelija-asuntoonsa.

Lisää siis elämänmuutoksia...

Poikaset lähtevät oppimaan ja katsomaan maailmaa.
Näinhän tämä elämä on tarkoitettukin.

Kurkistelen nettiin kun pääsen liittymien lähelle.




© Una Reinman

7.8.2009

Jänönapila

...

Trifolium arvense




















Uusi tuttavuus
metsäretkeltä
Pehmeä
kuin kissantassu pikkuinen

Harvemmin jänösiä
pääsee silittämään
niin läheltä
että voisi tätä
pehmoisuutta
tassuihinsa verrata

He ovatkin onnekkaita
jotka pääsevät koskettamaan
eläviä
jäniksenkäpäliä




© Una Reinman

Koti-ilo

...



















Kotilo.
Etanan koti.
Kätevä sellainen.
Kaikki tarvittava
siirtyy mukana
paikasta toiseen
Karehdittavaa.
Sen ei tarvitse pakata! =)




© Una Reinman






6.8.2009

Terälehdistä luettua

...
Malva















Ihan selkeästi.

Näetkö sinäkin sen?

Siinä on taas kukka sydämellinen... =)





© Una Reinman

5.8.2009

Jonka suurta herkkua ois viili...

...




















Vaikka hän näyttää piikkiseltä
hän on silti aika symppis sisältä.
Ulkokuori voi pettää... =)
Hän oli yksi juhlavieraista
lauantaisissa häissä.
Miihkali-paparazzi bongasi
jättiläis-pihtakuusen alle piiloon
poistumassa olevan siilin.



© Una Reinman

4.8.2009

Mettä etsimässä

...














Arkeen palautumassa.
Sunnuntain riemastukseksi kävelylenkillä
miltei törmäsimme perhospilveen.
Kaikki ne etsivät mettä kukista...


© Una Reinman
















































































...