30.11.2009

Jouluihminen

...

















Olen aina rakastanut joulun lapsenomaisen
onnellista, satumaista ja salaperäistä tunnelmaa.
Ehkä joulun tunnelma oikeasti on vain kuvitelmaa,
mutta ainakin se on hyväntahtoista sellaista.
Luvallista pakoa arjesta.

Rakastan kodin koristelua. Valojen ripustelua
pihapiiriin karkoittamaan pois pimeää.
Joulun- ja kaikkien muidenkin punaisten koristeiden
hehkua. Glögimäisen mausteista tuoksuilmapiiriä.
Lahjojen antamista. Muiden ilahduttamista.

Nyt pitänee tehdä hieman kompromisseja,
koska rakas Hanini ei ole mikään jouluihminen.
Lupaan laittaa joulutavaroita esille vain harkitusti.
Laulaa luritan joululaulujakin vain yksikseni. =)

Järjestyksessään tämän joulunajan toiset joulutortutkin
voisi jo kohta paistaa tuoksuttamaan huushollia.
Samoin pipareita. Rakastan piparkakkujen tuoksua.
Ah, pomeranssia, kanelia, neilikkaa ja inkivääriä! =)

Kun Muruseni saapuvat jossain vaiheessa,
he saavat koristella komean tekokuusemme
runsaasti kaikilla vuosien aikana kertyneillä
kuusenkoristeilla.

Satsaamme joulupuun koristeelliseen taikaan.
Kaipa se saa joulunhenkeä tarpeeksi aikaan.
Vaikka maassa ei olisi edes lunta
niin ei se mitään haittaa.

Muruset saavat halutessaan valita itselleenkin
lapsuusmuistoksi niistä joulukoristeista jotakin.
Saavat mukaansa suklaajoulukalenteritkin.
Voidaan pitää jonkinlainen pikkujoulu, koska
itse aattona osa meistä on jossain muualla
kuin Suomen rajojen sisäpuolella.

Kauppojen hyllyillä huomaan päivittäin
kaikkea uutta kiiltävää härpäkettä ja kauniita koristeita.
Mutta tosiaan, ne näyttävät siisteissä riveissään
olevan siellä kaupassa jo ihan kotonaan.
Minä pidän puolityhjän lompakkoni visusti
taskussani, ja ihailen vaan hillitysti. Hipaisen kyllä
ehkä hieman enkelien siipiä, käännän varovasti
lumisadepalloja katsellen hetken niissä leijuvia hiutaleita
ja nuuhkin tuoksukynttilöitä. =)

Mutta ostan vain manteleita riisipuuroon. Maustan puuron
vaniljalla hyräillen jouluyötä ja juhlayötä tai valkeaa unelmaa
etsiessäni esiin sokeria ja kanelia odottaessani puuroa uunista.
Silitän pöydälle punaisen liinan ja sytytän lasiseen maljaansa tuikkukynttilän.
On se siinäkin. Joulun henki ja taika. Pienissä hetkisissä.







Una




...

9 kommenttia:

  1. Hienonhienot ja kuitenkin niin vahvat joulun tuoksut ja maut ja ajatukset tarttuu sinun kirjoittelusta. Taidan ihan oikeasti keittää riisipuuroa samantien...

    VastaaPoista
  2. Jouluun valmistautumisesi tuntuu niin kauniilta.

    VastaaPoista
  3. Minä olen myös jouluihminen ja uskon jouluntaikaan, jonka tunnen asuvan sydämessäni omassa kolossaan. Tahdon vaalia sitä ja jatkaa perinnettä niin kauan kuin pysyn näissä sielun ja ruumiin voimissa :)
    Elämässä on hyvä olla hiukan satua,sillä uskon, että se on jopa psyykellekin tärkeätä.

    Ihanaisia jouluntuoksuisia hetkiä sinulle!:)

    VastaaPoista
  4. Tunnelmallisen herkkä kirjoitus Joulun odotuksestasi...
    Satumainen, salaperäinen tunnelma kiehtoo lapsia ja lapsenmielisiä...
    Joulun aikaan on jotain enemmän olemassa, liikkeellä...
    johtuisko se siitä, että ihmiset hieman uskaltavat raottaa sydämensä ovea ...

    VastaaPoista
  5. Voi miten tunnelmallista!
    Tuoksuttelin sitä puuroa ja juu!
    Kyllä siinä vanilja tuoksuu!

    VastaaPoista
  6. Voi, minulle joulu on sitä että voi olla rauhassa, ilman mitään kiirettä tai tekemistä. Toki tykkään poltella kynttilöitä, teen sitä kyllä nytkin, ja kuunnella ja laulaa joululauluja. Lapsuudenperheen, nyt jo iso porukka, lähes parikymmentä ihmistä, kanssa kokoonnutaan kerran ennen joulua ja syödään jouluruokaa, lauletaan tutut joululaulut, soitetaan ja nautitaan yhdessäolosta. Joulun vietän usein yksin tai läheisen kanssa ihan hiljaa, syödään vain pakollinen että eletään - ei jouluruokaa. Luetaan ja nautitaan. Toki riisipuuroa keitän ja syön kun se vaan on niin hyvää. Seuraavan kerran täytyykin laittaa mukaan vaniljasokeria, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  7. Hei Una,
    Vain tosi jouluihminen voi kirjoittaa joulusta näin kauniisti.Tästä voisit jopa lähettää version paikalliseen lehteen ja jopa ehdottaa kolumnistiksi ryhtymistä.
    Nimimerkillä Ei mitään menetettävää

    VastaaPoista
  8. Nii sen pitäisikin olla juuri niissä pienissä hetkissä ja joulupuurossa!
    Niin me aiotaan nyt myös jouluaattomme viettää..

    Joulun tunnelmissa, pienissä hetkissä ja yhdessäolossa!

    Kaunista jouluun valmistumista sulla!

    VastaaPoista
  9. Savisuti


    Riisipuuro sopii miunkin vatsalle. =)
    Tykkään siitä erityisesti uunipuuroversiona. =)
    Vaniljaa mukaan tietty, aina. =)

    Harmi vaan kun saan nykyään syödä puuroni yksin sillä Hani ei pidä siitä.
    Mutta mie pidän. Nam.






    Tuula


    Tuoksuissa ja tunnelmissahan se joulu usein viipyilee... =)
    Teetkö riisipuuron hellalla kattilassa
    (minulla ei ole sellaista kattilaa joka ei polttaisi pohjaan puuroa jos liedellä kokkaaan)
    Vai uunissa?





    Nina

    Minäkin luulen niin, että pieni lapseksi heittäytyminen ja vanhoihin rutiineihin
    ja koristeisiin ja loruihin heittäymisellä on meihin hyvää tekevä vaikutus.
    Elämä on muuten liian vakavaa.





    Hanne

    Kiitos. =)
    Sydämen oven avaamisen lisäksi ihmiset uskaltavat hymyillä enemmän.
    Kaikki ovat ikään kuin perillä jostakin suuresta salaisuudesta. =)





    Kiitod ArjaAnneli



    Vaniljaa pitää olla aina. Soon mun lempimauste.
    Ja kanelia sitten puuron päällä paaaaaljon. =)







    Unelma

    Kiitos. =)
    Pikku hiljaa...
    Eilen etsin esille joulukoristelaatikon...
    Ehkä kuusi koristellaan jo ensi viikonloppuna
    jo Muruset tosiaan kaikki saapuvat...
    Jee. =)





    Kiitos Melita-ihanuus!

    *halaaruttaa*








    Harakka

    On se.... =)


    Kiitos, siullekin rauhaisaa joulunaikaa. =)


    *halaus*

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥