5.11.2009

Aamuyön ikävää, kuu taas valvottaa




On kai parempi
valvoa muualla
Kuin piehtaroida
vuoteella
Peiton alla
hiottaa

Yössä yksin
valvon nytkin
En enää unta saa
Koneelleni vaellan
Kohta vallan
paleltaa


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Sormet tuttuihin
koloihin laitan
Jotain
unettomuuden
lääkkeeksi
kirjoitan

Varpaat
palelevat
tossukoihin pujotan
Sateenropinan
masentavan
tajuan


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Katson ikkunasta
Näen valoja
asunnoista
toisista
Mä mietin
Huokaan

Kuka muu
valvookaan
Tai hiljaa istuu
koneellaan
Yksin tv:tä
tuijottaa


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa


Valvottaako
heitä työ
vai kuu
Vaiko joku muu
konseptinsa
sekoittaa

Ongelmat repii
mua kahtia
Antavat
sydämeni
sykkeelle
Epätahtia

Aikaansaavat
mulle
rytmihäiriöitä
Lisäävät paljon
unettomia
öitä

Ei ongelmista
jaksa puhua
Väsyttää
turhaan läheisiä
Ystäviä
Lämpimiä


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Tässä on kohta
vaan liikaa
valvomista
Haukottelemista
Varpaat kylminä
kaipaan syliä

Taidan takaisin
sänkyyn kömpiä
Täkin ylleni
kääriä
Silmät tiukasti
kuunvalolta sulkea


Kun kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Voi kun tuo kuu taas
valvottaa

-Una Reinman-




Tämä oli jo vanha runoseni,
(kirjoitettu 28.12.2007)
osallistun sillä Runotorstain Kuu-haasteeseen.



...

19 kommenttia:

Verna kirjoitti...

Kaunis runo! : ) Kuu on tosiaan taas jaksanut valvottaa... ; )

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuostahan joku laulun lurahuttaisi.

helanes kirjoitti...

Se valoko sen tekee vai vaihe?
Mutta tulipa sentään runon aihe.

Harakka kirjoitti...

Kyllä kannatti valvoa kuun vuoksi, kun näin hieno runo siittä syntyi!

aino kirjoitti...

Niin tutunoloista, tuo kertosäe erityisesti.

arleena kirjoitti...

Kaihoisa runo, joka soljui jouhevasti kuin musiikki.

Sirokko kirjoitti...

Hyvin valvottu loppuun asti. Laulu tuli mieleen minullekin.

Una kirjoitti...

Kiitokset kommentoijille. =)
Mielessäni silloin soikin jokin itsekeksimäni melodia, mutta en enää kuule sitä melodiaa mielessäni kun uudelleen näin kauan jälkeenpäin luen sanoja...

aimarii kirjoitti...

Voi tuota kuuta, mitä se tekee niin monelle.
Valvottaa, mutta mikä parasta - runoiluttaa myös.

Una kirjoitti...

Kiitos sydämellisille kommentoijille. <3

Meinaa unohtua tämä kommentointi itseltä kun miettii koko ajan, miten saisi tavaroita laitettua uuteen kotoon ja tietokoneilu unohtuu vähemmälle ihan väkisin...

Ilona Tammi kirjoitti...

Toivottavasti kova tahtotila auttaa - "Silmät tiukasti / kuunvalolta sulkea"

Una kirjoitti...

Ilona =)


Joskus valo houkuttelee mukanaan.
Avaa silmät väkisin...

hemmetti kirjoitti...

Niin se kuu joskus tekee, valvottaa. Osuvasti kuvailtu tunnelma.

utukka kirjoitti...

Voimakkaasti kuu vaikuttaa runosi myötä, aivan tunnen, että varpaat kylmät koneella istuen. Kudonkin juuri huovutettuja töppösiä seuraavan kuun varalle. Mutta hieno runo sinulta syntyi, minulta vain töppöset- Kiitos runosta!

Una kirjoitti...

Kiitokset Hemmetti. =P




Kiitos Utukka =)

Sama kuu eri puolilla maailmaa näyttää ihan hiukkasen erilaiselta...
Tuo runoelma oli tosiaan jo parisen vuotta vanha mietelmä. Kiitos itsellesi. =)

Crane kirjoitti...

Niinpäniin, kummasti kuu vaikuttaa! Hienosti kuvasit tunnetta ja olotilaa...Tutun oloista yöahdistusta jalkojenpalelusta myöten. Tästä asunnosta ainakin näkyy valoa kuutamoöinä....

Diina kirjoitti...

Tutulta kuulostaa, toivottavasti sait nukuttua lopulta:-)

Una kirjoitti...

Oi, Diina, en voi enää muistaa. =)
Noita unettomia öitä on ollut niiiiiiiin paljon. =)

Una kirjoitti...

Kiitos Crane =)


Kylmät lattiat sielläkin? =)
Villasukat ovat kavereitamme. =)
<3