Translate

5.11.2009

Aamuyön ikävää, kuu taas valvottaa




On kai parempi
valvoa muualla
Kuin piehtaroida
vuoteella
Peiton alla
hiottaa

Yössä yksin
valvon nytkin
En enää unta saa
Koneelleni vaellan
Kohta vallan
paleltaa


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Sormet tuttuihin
koloihin laitan
Jotain
unettomuuden
lääkkeeksi
kirjoitan

Varpaat
palelevat
tossukoihin pujotan
Sateenropinan
masentavan
tajuan


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Katson ikkunasta
Näen valoja
asunnoista
toisista
Mä mietin
Huokaan

Kuka muu
valvookaan
Tai hiljaa istuu
koneellaan
Yksin tv:tä
tuijottaa


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa


Valvottaako
heitä työ
vai kuu
Vaiko joku muu
konseptinsa
sekoittaa

Ongelmat repii
mua kahtia
Antavat
sydämeni
sykkeelle
Epätahtia

Aikaansaavat
mulle
rytmihäiriöitä
Lisäävät paljon
unettomia
öitä

Ei ongelmista
jaksa puhua
Väsyttää
turhaan läheisiä
Ystäviä
Lämpimiä


Mua kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa



Tässä on kohta
vaan liikaa
valvomista
Haukottelemista
Varpaat kylminä
kaipaan syliä

Taidan takaisin
sänkyyn kömpiä
Täkin ylleni
kääriä
Silmät tiukasti
kuunvalolta sulkea


Kun kuu taas
valvottaa
Tuo kuu taas
valvottaa
Mua kuu taas
valvottaa
Voi kun tuo kuu taas
valvottaa

-Una Reinman-




Tämä oli jo vanha runoseni,
(kirjoitettu 28.12.2007)
osallistun sillä Runotorstain Kuu-haasteeseen.



...