22.10.2009

Usvassa

...






















Tähtisillalta Tähtihoviin
Ruskapuut vilahtelevat
keltaisina
leimahduksina
Lokakuinen harmaa usva
ei helli kulkijoita



-Una Reinman-
3.10.2009

****************





Runo 2:


Saattomatkalla


Aurinkousvaa tiellä
Syksyn toinen pakkasaamu
Mustissa vaatteissamme
Puskemme usvamuurista
kohti idän auringonnousua

Sinä vierelläni totisena
Surullisempana kuin minä
Takapenkillä
valkoisia ruusuja
Hänelle jolla ei ole enää kiire



-Una Reinman-
3.10.2009







Valokuva- ja Runotorstain tämän kertaisena aiheena
olivat haastesanat: Tie ulos.
Olin 3.10.2009 kirjoittanut autossa muistivihkooni nämä sanaset.
Kuva on saman päivän illallta, kotimatkalta.




...

15 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Sinulla oli tie tilanteesta ulos!

Pisara kirjoitti...

Vahvoja, kauniita ja avaruutta luovia runoja molemmat. Jälkimmäisessä sanat "arkun päälle" ovat mielestäni vähän turhat.

arleena kirjoitti...

Tähtisiltaa sinne, jossa ei enää ole kiire.
Tähtisiltaa ulos usvasta ja eteenpäin, me vielä kiirehdimme.

Kauniit runot. Kuva täydensi matkanmenoa.

Ilona Tammi kirjoitti...

"Puskemme usvamuurista
kohti idän auringonnousua"

...jotenkin minä pidän eritoten tästä säeparista.

trina kirjoitti...

Kauniit ovat sanat ja syysillan hämärää tunnelmaa tiellä.

melita kirjoitti...

Hei Una,
Kaunis kuva ja haikean kauniita runoja - haikeaa on myös tien ajatteleminen usein.
Halaus !

Railaterttu kirjoitti...

Sinä osaat runokuvat. Ja luot tunnelmaa.

aino kirjoitti...

Runo puhuu elämästä, vie ulos omasta pienuudesta, suuruudesta.

Harakka kirjoitti...

Lokakuun usva ei helli meitä kulkijoita.
Osui minuun kuin kivi sydämeen!
Silloin meilläkin kävi kuolema,
kuolema, hyvin surullinen.
Meilläkin vielä lokakuussa hautajaiset, ja varmaan valkoiset ruusut ehkä takapenkillämme, voi ikävä, miks lähdit ystävämme pois!?

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Pidin molemmista, kovasti! Ensimmäisessä tuli mieleen auton kiitävä kyyti sillalla, suomalainen maisema, joka ei ole enää kesäisin, menetys ja haikeus, mutta niiden loisto.

Toinen runo: pidin todella paljon sen oivaltavuudesta, ja varsinkin lopusta, miten se ehkä oli jopa surullinen. Siinäkin auto kulki, eteen, ulos, minne vain, ja jossain oli traagisesti nainen, joka siihen ei enää pystynyt.

Pidän. Kovasti.

satujose kirjoitti...

Kuva ja sanat sointuvat täydellisesti yhteen.

Tirlittan kirjoitti...

Pidin erityisesti kohdasta "ruskapuut vilahtelevat keltaisina". Olet tavoittanut autolla matkaamisesta jotakin vilahduksenomaista.

kahil77 kirjoitti...

Koskettavaa.

Hilbert kirjoitti...

Saattomatkalla koskettaa varmasti jokaista, joka on joutunut kokemaan hautajaisia.

Una kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista!

Nettipulan vuoksi vastaan tänne hieman viiveellä.

Korjasin toista runosta Pisaran ehdottamalla tavalla. =)