17.10.2009

Putoilevia ihmetyksiä

...





































Ihanalla Soletuulilla on ihana ihmettelijäkoirimus, joka jää
katselemaan mikä syksyisessä maastossa oikein kahisee ja rapsahtelee... =)
Kyllä niitä hissukseen maahan leijailevia lehtiä itsekin pysähtyy ihan väkisin ihailemaan. On se ihan kummaa ja ihmeellistä. Ja ihan luonnollista.
Mutta aina sen ihmeen kokonaisen vuoden aikana unohtaa
ja niinpä putoilevat ihmetykset ihastuttavat
meitä ihmisiäkin syksyisin taas uudelleen ja uudelleen... =)




-Una Reinman-





















...

9 kommenttia:

  1. Your world is more golden than ours, but otherwise much the same!

    VastaaPoista
  2. Jostakin syystä juuri vaahteranlehdet kuvastavat syksyä parhaiten. Keveitä, heleitä suuria kuin kämmenet.

    VastaaPoista
  3. Niin minulle käy joka syksy, vaikka sen tuloa pelkään - tai kesän loppua - syksy tuo tullessaan monenlaista kaunista ja kivaa:)

    VastaaPoista
  4. Se on ihan totta kyllä, että niin joka syksy käy mullekkin, aina ihmettelee.
    Luonto on niin ihmeellinen, ja kaunis.

    VastaaPoista
  5. U P E I T A vaahterakuvia... näistäkin voisi teettää upean sisustustaulusarjan :)

    Mukavaa lauantaita sinulle :)

    VastaaPoista
  6. Nuo sinun kuvasi saavat minut huokailemaan heti kun sivu avautuu niin suustani kuuluu: Oiii...

    VastaaPoista
  7. Ah, ihastuttavat värit ja muodot puissa ja lehdissä.

    Pistin taannoin ojentamasti palkinnon blogiin. Kiitos vielä kerran :)

    VastaaPoista
  8. Thank You Judy =)

    I think that most of maple leafs are yet gone with the wind...
    But still we have more leafs in trees. Birch and oak have left thems leafs.



    Kyllä Anna
    minunkin mielestäni niin se on.
    Kuvasin outoja erikoistammen lehtiä, mutta eivät ne päässeet seulani läpi tänne blogiin.
    Vaahtera on ihanuus. =)
    Kaipaan lapsuuteni jättiläisvaahteraa...




    Inkivääri

    Kaikki uusi on aina mielellekin uutta, vaikka sen saman olisi kokenut jo kuinka monta kertaa tahansa.





    Samoin, Harakka =)

    Kuten blogistani huomaa... =)
    Jokainen lehti on kuitenkin aina ainutlaatuinen.



    Kiitokset Hanna =)

    Toivottavasti siun viikonloppusi oli mukava? =)




    Runotalon Sari =)


    Kiitokset. =)
    Oikutteleeko sivuni siun koneellasi?
    Olen yrittänyt pienentää kuviani että sivuni aukeaisivat paremmin ja sitäpaitsi olen täyttänyt kuvilla jo niin paljon bloggeriani että kohta pitää varmaan avata toinen blogi, jos kuvat eivät enää mahdu...



    Kiitos siulle itsellesi, Rita-pieni! =)

    *niijaa kiitokseksi ja ojentaa säilyttämänsä
    kirjan välissä kuivaamansa jättiläisvaahteran lehden Ritalle...*

    VastaaPoista
  9. Aivan upeita kuvia taas!
    Harmittaa kun tuntuu, että en osaa itse enää ottaa mistään muusta kuvia kuin lapsista. Ennen kuvasin niin paljon kaikkea. Nyt vain niitä lapsukaisia. Mutta ehkä taas joskus... Kun nuo lapset tuosta vähän kasvavat :D

    Ja on kyllä totta, että joka syksy tuota syksyn kauneutta ja tippuvia lehtiä hämmästyy. Pysähtyy ihailemaan.
    Mutta hyvä niin.

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥