11.10.2009

Nyt jo tuulen viemiä

...


Sama pensas aamulla...






Päivällä...







Ja ilta-auringossa.

Valo muuttaa kaikkea.
Meitäkin.





Missä on sinun valosi?
Vai kuljetko mielummin varjoissa?




-Una Reinman-







...

16 kommenttia:

  1. Minun valoni on perheessä, ystävissä, rakkaudessa. Ilman niitä varjot veisivät mukanaan.

    VastaaPoista
  2. Elämäni valot koostuvat hyvin pienistä, muille jopa näkymättömistä.
    Välähdyksistä, jotka kasvavat niitä muistellessa. Parhaiten valaisee katseet, pienet hymyt ja lämpöisen käden sipaisut.
    Ihankuin ohimennen annetut.

    VastaaPoista
  3. Hienosti olet saanut kuviin valon muuttuvaisuuden - ihanat!

    Minun valoni on perheessä ja luonnossa , arjen pienissä onnenhipuissa :)

    VastaaPoista
  4. Myöhäissyksyllä on vaikea välttää varjoja, joihin helposti itsekin liukenee. Luonnon valot on erikoisia. Masentavinta on tulla kirkkaasti valaistuun kauppakeskukseen, jossa loisteputkien valo viiltelee kivasti silmiä.

    VastaaPoista
  5. Minun valoni on min un sisimmässäni...
    joskus kuljen varjossakin...
    Minulla on sinulle blogissani tunnustus!!käy kurkkailemassa...

    VastaaPoista
  6. Kauniit kuvat sulla.
    Ja valoni on perheessäni, luonnossa...ja monessa muussakin kivassa asiassa!

    VastaaPoista
  7. Kauniit kuvat! Luonnon valon vaihtuvuus on hieno asia. Keinovalossa huomaamme kuinka pysähtynyt tai kalsea valo voi huonoimmillaan olla. Auringonvalo onkin elämänvoimaisuutensa vuoksi juuri siksi niin ihanaa.

    "Sisäinen valo" kai se on sisällään olevaa myönteisyyttä ja rakastamisen voimaa. Varjoonkin on joskus hakeuduttava.

    VastaaPoista
  8. Peikolla on ihan pieni kynttilä mukana taskussa.

    VastaaPoista
  9. Ansku
    Arjaanneli
    Hanna
    Aamu
    Hanne
    Harakka
    Rita

    Teillä on samanlaisia ajatuksia kuin miulla. =)
    Halaus <3


    Isopeikon tavoin kynttilää en ole mukanani kantanut
    -kai vakan alla sitä olen monesti pitänyt. =)

    Mutta iltoja ja öitä voi valaista kynttilöin. =)


    Oma tietokoneeni on oikutellut lauantaista lähtien enkä voi sillä kommentoida omaani enkä muiden blogeja. Nyt lainakäytössä Hanin kone.

    VastaaPoista
  10. PS: Specialkiitosniijaus Hannelle erityismaininnasta. =)

    Saapa nähdä löydänkö mtn salaisuuksia... =)))

    VastaaPoista
  11. Ilta-auringon valaisema on mielestäni kaikkein kaunein :)

    VastaaPoista
  12. Upean valoisia kuvia sinulla taas!

    Rakastan kaikenlaista luonnon valoa sekä suurina että pieninä annoksina.

    Lumoavinta on mielestäni alkusyksyn aurinkoisten päivien lämpimän keltainen valo. Sen leikkiä puiden ja pensaiden lehdillä, kukkasissa, heinissä ja veden pinnalla voisi katsella ja ihailla loputtomiin.

    Kesäisen hellepäivän häikäisevä valo on iloisen energistä ja hemmottelevaa.

    Kevätauringon reipas konstailemattomuus on mielestäni vähän hämmentävää, se kun paljastaa kaiken talven jälkeisen harmauden ja keskeneräisyyden.

    Tammi-helmikuun aurinkoisten pakkaspäivien (sikäli kun niitä on...) terävän sinisävyinen valo on viiltävyydessään lohdullinen muistutus siitä, että ollaan matkalla kohti lämpimän valon aikaa.

    Tähtitaivas illalla, rätisevä tuli puuhellassa, pöytä täynnä kynttiöitä - nekin tuovat helpotusta valonnälkään.

    VastaaPoista
  13. Ihania, rauhoittavia ja kauniita ovat kuvasi.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Marika =)

    Se on miunkin lempparini näistä. =)

    VastaaPoista
  15. Kiitos Kissaemo =)


    Kyllä siulla on ihan samanlaisia ajatuksia valosta. =)

    Minä en sattuneesta syystä voi ihah kesän kuumimmassa auringossa oleilla kun miun pitää varoa auringonpaistetta.
    Etsin vuorokaudestani itselleni sopivia hetkiä olla ulkona.
    Valo on tärkeää minullekin mutta sopivina annoksina.

    Minä rakastan myös hämärää, tähtiä ja kynttilän sekä takan valoa.
    Voin kuvitella tuon rätisevän puuhellan...
    Sitä melkein karehdin. =)))

    Sinä onnellinen. =))))

    VastaaPoista
  16. Kiitos Mama kauniista sanoistasi. =)


    <3

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentista! ♥