11.10.2009

Nyt jo tuulen viemiä

...


Sama pensas aamulla...






Päivällä...







Ja ilta-auringossa.

Valo muuttaa kaikkea.
Meitäkin.





Missä on sinun valosi?
Vai kuljetko mielummin varjoissa?




-Una Reinman-







...

16 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Minun valoni on perheessä, ystävissä, rakkaudessa. Ilman niitä varjot veisivät mukanaan.

Arjaanneli kirjoitti...

Elämäni valot koostuvat hyvin pienistä, muille jopa näkymättömistä.
Välähdyksistä, jotka kasvavat niitä muistellessa. Parhaiten valaisee katseet, pienet hymyt ja lämpöisen käden sipaisut.
Ihankuin ohimennen annetut.

Hanna kirjoitti...

Hienosti olet saanut kuviin valon muuttuvaisuuden - ihanat!

Minun valoni on perheessä ja luonnossa , arjen pienissä onnenhipuissa :)

AAMU kirjoitti...

Myöhäissyksyllä on vaikea välttää varjoja, joihin helposti itsekin liukenee. Luonnon valot on erikoisia. Masentavinta on tulla kirkkaasti valaistuun kauppakeskukseen, jossa loisteputkien valo viiltelee kivasti silmiä.

hanne kirjoitti...

Minun valoni on min un sisimmässäni...
joskus kuljen varjossakin...
Minulla on sinulle blogissani tunnustus!!käy kurkkailemassa...

Harakka kirjoitti...

Kauniit kuvat sulla.
Ja valoni on perheessäni, luonnossa...ja monessa muussakin kivassa asiassa!

Rita kirjoitti...

Kauniit kuvat! Luonnon valon vaihtuvuus on hieno asia. Keinovalossa huomaamme kuinka pysähtynyt tai kalsea valo voi huonoimmillaan olla. Auringonvalo onkin elämänvoimaisuutensa vuoksi juuri siksi niin ihanaa.

"Sisäinen valo" kai se on sisällään olevaa myönteisyyttä ja rakastamisen voimaa. Varjoonkin on joskus hakeuduttava.

isopeikko kirjoitti...

Peikolla on ihan pieni kynttilä mukana taskussa.

Una kirjoitti...

Ansku
Arjaanneli
Hanna
Aamu
Hanne
Harakka
Rita

Teillä on samanlaisia ajatuksia kuin miulla. =)
Halaus <3


Isopeikon tavoin kynttilää en ole mukanani kantanut
-kai vakan alla sitä olen monesti pitänyt. =)

Mutta iltoja ja öitä voi valaista kynttilöin. =)


Oma tietokoneeni on oikutellut lauantaista lähtien enkä voi sillä kommentoida omaani enkä muiden blogeja. Nyt lainakäytössä Hanin kone.

Una kirjoitti...

PS: Specialkiitosniijaus Hannelle erityismaininnasta. =)

Saapa nähdä löydänkö mtn salaisuuksia... =)))

Marika kirjoitti...

Ilta-auringon valaisema on mielestäni kaikkein kaunein :)

Kissaemo kirjoitti...

Upean valoisia kuvia sinulla taas!

Rakastan kaikenlaista luonnon valoa sekä suurina että pieninä annoksina.

Lumoavinta on mielestäni alkusyksyn aurinkoisten päivien lämpimän keltainen valo. Sen leikkiä puiden ja pensaiden lehdillä, kukkasissa, heinissä ja veden pinnalla voisi katsella ja ihailla loputtomiin.

Kesäisen hellepäivän häikäisevä valo on iloisen energistä ja hemmottelevaa.

Kevätauringon reipas konstailemattomuus on mielestäni vähän hämmentävää, se kun paljastaa kaiken talven jälkeisen harmauden ja keskeneräisyyden.

Tammi-helmikuun aurinkoisten pakkaspäivien (sikäli kun niitä on...) terävän sinisävyinen valo on viiltävyydessään lohdullinen muistutus siitä, että ollaan matkalla kohti lämpimän valon aikaa.

Tähtitaivas illalla, rätisevä tuli puuhellassa, pöytä täynnä kynttiöitä - nekin tuovat helpotusta valonnälkään.

Mama kirjoitti...

Ihania, rauhoittavia ja kauniita ovat kuvasi.

Una kirjoitti...

Kiitos Marika =)

Se on miunkin lempparini näistä. =)

Una kirjoitti...

Kiitos Kissaemo =)


Kyllä siulla on ihan samanlaisia ajatuksia valosta. =)

Minä en sattuneesta syystä voi ihah kesän kuumimmassa auringossa oleilla kun miun pitää varoa auringonpaistetta.
Etsin vuorokaudestani itselleni sopivia hetkiä olla ulkona.
Valo on tärkeää minullekin mutta sopivina annoksina.

Minä rakastan myös hämärää, tähtiä ja kynttilän sekä takan valoa.
Voin kuvitella tuon rätisevän puuhellan...
Sitä melkein karehdin. =)))

Sinä onnellinen. =))))

Una kirjoitti...

Kiitos Mama kauniista sanoistasi. =)


<3