4.10.2009

Kultainen hetki

...



Eräänä aamuna järven rannalla seisoi yksinään isokokoinen tumma koira. Kuin erään tuntemani, tässä samassa talossa asuneen koiran haamu. Se tuijotti minua ja minä katselin takaisin. Kunnes hetki särkyi. Koira kääntyi metsäpolulle ja singahti pois. Salamana. Katselin silmiäni siristellen kohti mustaa metsikköä. Näkymä ei tarkentunut. Koira oli kadonnut. Kohta sen menosuunnalta kuului kovaäänistä koirien haukuntaa ja miehen äänellä huudettuja teräviä komentoja. Koira oli siis ollut todellinen ja joku muukin oli kohdannut sen. Käännyin takaisin järvelle. Unohtaen äskeiset häiriötekijät odotin aurinkoani. Kultaista hetkeäni. Minun kultaiset hetkeni ovat tärkeitä sielulleni.





-Una Reinman-







...

9 kommenttia:

Judy kirjoitti...

I love the textures and the colours in the water!!

hanne kirjoitti...

kultainen hetki aamulla kultaa koko tulevan päivän...

Arjaanneli kirjoitti...

Toivottavasti se Rekku löysi kotiin.
Oiskohan sillä ollu sulle jotain asiaa?

Marjattah kirjoitti...

Pieni ikuisuushetki. Tuli mieleen 'Pienen runotytön' leimahdus :)

Harakka kirjoitti...

Koit hienon hetken, vaikka olikin kuin unta!
Mutta kultainen vesi on ihan totta, se on kaunista!

tia kirjoitti...

Ei ollut harhaa, vaan "sanantuoja" oli todellinen. Kultaiset hetket ovat rauhoittavia.

Una kirjoitti...

Thank you Judy =)

Me too. <3




Hanne

Nuo aamun sarastukset ovat mielestäni ihania... =)




Arjaanneli


Minusta se oli pelottava iso piskimys.
Onneksi meni pois. =)
Toivottavasti sillä koiranulkouluttajalla ei ollut pieni koira hihnan päässä ja toivottavasti se iso ei tehnyt mtn pahojaan...



Marjatta H

Runotyttö on miulle rakas kirjasarja. =)



Harakka

Aamurusko auringonsiltoineen oli kuin satua. =)





Tia

Juu, elävä oli. Onneksi meni pois. =)

Mun kultaiset hetkeni eivät aina toki ole näin konkreettisen kultaisia.
Tässä nyt oli. Sattumalta. =)

Ansku kirjoitti...

Aamuvalo tekee kauniita taikoja.

Tähän mitenkään liittymättä pitää vielä sanoa, että käyn aina välillä lukemassa tuon "Kukat ovat sielujen laastaria". Hienosti sanottu :)

Una kirjoitti...

Kiitos Ansku! =)


Sellaisia ne kukat monesti ovat. =)