20.10.2009

Aivan pian

...

















Saan mielessäni hyvästellä jo näitä näkymiä:
aamuisia Vesijärven kävelylenkkejä.

















Tutuiksi käyneitä veden ja taivaan heijastuksia.
Lahden kiinteitä maastomerkkejä, radiomastoja.















Rantapenkereiden sinnikkäitä lupiineja...


















Saan keskittyä muuttolaatikoissaan jo kuukausia kääreissään
varastoituina maanneisiin astioihin ja liinavaatteisiin ja laitella niitä pesun ja silityksen jäljiltä paikoilleen uusiin kaappeihin...

Kyllä vaan.

Paperit on allekirjoitettu ja avaimet saatu eilen käteen ja muutto Hanin kanssa yhdessä uuteen asuntoon olisi parin viikon kuluessa.


Vatsanpohjalla on paljon jännitystä kaiken uuden johdosta.


edit:
Ensin olimme kierrelleet katselemassa Mäntsälän asuntotarjontaa. Mutta ei se jokin sieltä löytynyt. Ja Hanin työmatka olisi ollut yhä pitkä, kuin Lahteen... No, sitten ihailimme Kirkkonummen seutua. Kaunista, mutta yhä kaukana... Seuraavaksi katsastimme Tuusulan ja Järvenpään asuntokohteita sekä jopa Pornaisissa ollutta rivitaloa. Mutta ei... Ehkä Järvenpääläinen rivitaloasunto, jossa oli suojaisa takapiha, olisi omannut sen jonkin, mutta se kohde meni samantien kaupaksi, ennen meidän tarjoustamme. Se siitä sitten. Ei muuta kuin uusia kohteita kurkistelemaan ja löysimmehän me sitten paikan, jossa on rauhallista, ei ylä- eikä alakerran naapuria, pieni pläntti maata takapihalla, jonne saan laittaa kasvamaan Aah, kukkia...
Ja josta Hanin työmatka on lyhyt.

Nyt voin toteuttaa ihan pikku himpun verran omia puutarhaunelmiani. Pitää äkkiä metsästää jostakin kevätkukkasipuleita. Lumikelloja, valkoisia ja violetteja krookuksia, valkoisia ja vaaleanpunaisia tulppaaneja...
Ja ulko-oven pieleen ruukkuun jotakin talveksi?




-Una Reinman-





...

14 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Oi, sydämelliset onnittelut!!

Anna kirjoitti...

Oi miten ihanaa sinulle kuuluu! Muutto uuteen kotiin oman kullan kanssa. Hyvät enkelit pyörii sankkana joukkona teidän ympärillä helpottaen muuttoa :-)

Anna kirjoitti...

Onnea teille uuteen kotiin ja uusiin maisemiin.

mm kirjoitti...

"Vatsanpohjalla jännitystä"
Mielenpohjalla ihmetystä
Sydämenpohjalla iloa!

Una kirjoitti...

Kiitos Ansku sydämellisyydestäsi.=)



Kiitos Anna enkeleistäsi. =)





Kiitos siulle, toinen Anna, se onkin minulle ainakin aivan uppo-outoa seutua...





MM =)

On, on.
Kokonaisvaltaista jännitystä. =)



Tuo mun crohn on taas vähän pahempana koska elän ja jännitän vatsallani. Murehdinkin.
Nyt jännitän niin että on vatsa ihan hermokimppuna, vaikka ei tarvitsisi jännittää vaan ottaa ihan vaan rauhallisesti... =)


Asunto siis ei ole mikään uusi.
Mutta tilanne on ihan uusi. =)
Nyt pääsemme hiukan isompaan asumukseen, ettei tarvitse hiukan yli 30 neliössä asustaa. =)

melita kirjoitti...

Hei Una ja Hani,
Tätä jo odottelin jännityksen vallassa täälläkin !Onnea uuteen kotiin ja puutarhakin - kyllä unelmat voivat toteutua ,kun ei kuuta taivaalta itselleen havittele ( kylmää juustoahan se olisikin )

Una kirjoitti...

Heipsan Melita-pieni =D

Kiitos sinulle kovastipaljon. =)))

Enhän mie kuuta. =)
Saturnus olisi kyllä aikas mukava...;D

Tuossa on ihan pieni kuisti ja sitten pikkuruinen takapiha. Mutta mie olen niistä NIIN isoisesti onnellinen.
Niin ja on siinä siis sisätilojakin, meinaa unohtua tuon maapläntin vuoksi.
Ah. Oikeaa maata. Multaa. Kuisti jossa voi juoda kaffetta.
Ei tosiaankaan mun unelmat ole hirmun suuria. =)

Samalla edelleenkin maksan sitä mun 10 v sitten ostamaani taloa... Joka kk.

Marika kirjoitti...

Onnea! Muuttaminen on kivaa puuhaa, vaikkakin se itse tavaroiden raahaaminen on ei aina muuttopäivnä kamalasti jaksa hymyilyttää :)

melita kirjoitti...

Hei Una,
Todella - ihan omaa multaa eikä vaan marketin pusseissa - menet varmaan ensitöiksesi maahan makaamaan ja työnnät nenäsi sen tuoksuun.
Ei todella ole hirmuisen suuri unelma haluta pieni läntti, jossa kasvattaa kukkia ja ruohosipulia ( senkin ehtisit ehkä istuttaa )Toin tuolta lähikallioilta viime keväänä mättäitä ruohosipulia, kukkikin kauniisti ja koko kesä sitä syöty.Joskus tuntuu siltä ja sinustakin on varmasti monesti tuntunut että pieni läntti maata on suomalaisille yhtä normaalia kuin keittiö, mutta ei ainakaan Helsingissä kuitenkaan.
Minäkin olen puolestasi yhtä innostunut siitä mullasta - itse kotikin varmasti kiva.
Voi vaude pitää vielä todeta !

Mk kirjoitti...

Oi miten hienoja uutisia!
Kyllä varmaan kukkasipuleita vielä löytyy, ja jotain kaunista oven pieleen.
Onnea uuteen kotiin!

Unelma kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin.
Hoida vaan ne kukkasipulit mahdollisimman pian multaan, että ehtivät juurtua ennen maan jäätymistä.

MammaMyy kirjoitti...

Hieno juttu. Onnea uuteen asuinpaikkaan, jonka pian loihtinet kodiksenne.

tienpäällä kirjoitti...

Haa, jään uteliaana odottamaan minkä kaupungin kuvistasi seuraavaksi tunnistankaan!
Keveitä askeleita kohti uutta.

Una kirjoitti...

Kiitokset

Marika
Melita
Unelma
Mk
MammaMyy
Tienpäällä

Taidankin siis jättää yllätyksi kohdepaikan ja ottaa ensin sieltä kuvia ja laittaa blogiini ja kokeilla kuka ekana arvaa. =)

FB:ssä olevat ystävät eivät saa spoilata. ;D


Tässä lähtökämpässä alkaa olla tavarat paketoitu.
Laatikoiden seassa täällä odotellaan ensi lauantaita...