Translate

15.9.2009

Sinisen ruukun uusi koti

...
Hedera helix

Muratti ja sitruunamelissa piristyivät silmissä kun kuukausi sitten pääsivät tänne Hanin takapihalle. Nyt ne kilpaa kukoistavat siellä 2-vuotiaan villiviinin seurana. Sitruunamelissa on tehnyt paljon suurempia lehtiä kuin koskaan sen ollessa luonani. Sain sen vuosi sitten Mamalta ja silloin se tosin oli komea mutta kärsi talvella edellisessä asunnossamme. Muratti kurkottelee täällä pation kattoa. Ovat ihan villiintyneet valosta ja ulkoilmasta. Tuuli tuntuu vahvistavan niiden oksia ja aurinko suurentaa lehtiä.

Upean käyttämättömän näköisen kreikansinisen kukkaruukun bongasin taloyhtiön roskakatoksesta. Roskapussimme jätelaatikkoon laitettuani otin tuon katoksen betonilattialle hylätyn suuren ruukun kainalooni ja kuiskasin löytäneeni sille uuden kodin. Hani ihan pikkuriikkisen hiukan ihmetteli, mitä ihmettä mie oikein taas kannan mukanani.
Hän alkaa kyllä jo tottua siihen että kurkistelen kaikkiin mahdollisiin roskalaatikoihin, josko niissä olisi jotakin käyttökelpoista, jonka joku muu on heittänyt pois roskana. Nykyään Hani jopa pysähtyy itsekin kurkistelemaan roskalavoille, mitä hän ei ennen tehnyt. Olen opettanut hänelle huonoja tapoja. Onneksi tätä ruukkua ei oltu sananmukaisesti heitetty pois. Ihan vaan nätisti roskakatoksen lattialle oli laitettu. Siitä kiitos edelliselle omistajalle.

Oli sinne roskakatokseen tässä yksi päivä ilmestynyt sellainen ylimääräinen vanhahko pitkäharjaksinen luonnonmateriaalista tehty pihaharjakin, jolla olisi mukavan hiljaista patiota lakaista. Ihan toista kuin lakaista sellaisilla oranssisilla muovikammotuksilla, joiden harjaamisääni kaikuu hiljaisessa illassa kylän toiseen laitaan. Ilostuin ja kokeilinkin sillä katoksen edustan asfalttia lakaista mutta siinä samalla harjaksista lähti ilmoille niin kamala lauma koiperhosia että melkein pelästyin ja tuikkasin sen harjan äkkiä takaisin paikoilleen. Ahaa, siksi se harja oli hylätty.
-Ottakoon joku muu sen. =)





© Una Reinman