17.9.2009

Pieni pullotettu oppitunti

...

Aruncus dioicus, Töyhtöangervon nuppu
Maman puutarhasta




Voimanrippeitä
löytää
ihan uskomattomista paikoista
Ne pitää vaan osata oikein päin kaivaa
esiin harmaan arjen massasta


© Una Reinman







Tällä viikolla Runotorstain ja Valokuvatorstain haasteena

oli seuraava sitaatti:

”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”


- Richard Ford, Itsenäisyyspäivä-

(suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.




24 kommenttia:

Yvioon kirjoitti...

Tuossa olet kyllä oikeassa. Arjestakin voi pilkistää joitakin hyviä asioita, hetkiä, odotuksia ja yllätyksiä.

aino kirjoitti...

Aivan oikein, noin juuri. Upea runo, mietelmä ja kuvakin hieno. Oikein voimallista päivää sinulle.

auringonkukka finland =) kirjoitti...

kyllä aivan totta! kaunis teksti ja kuva♥

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hyviä sanoja hyvässä järjestyksessä.

sini kirjoitti...

Viisaita sanoja!

Ellu kirjoitti...

Kirjoitat asiaa.

tuulento kirjoitti...

Onneksi voimanrippeitä löytyy mistä vain, aina silloin kun tarvitaan. Toivottavasti ainakin silloin!

Una kirjoitti...

Kiitokset:

Yvioon
Aino
Auringonkukka
Harmaasusi
Sini
Ellu
Tuulento


Niin, onko tämä nyt sitten totta vai ei? =)
Toivon teidän päiväänne voimia roppakaupalla.

SusuPetal kirjoitti...

Joskus se on totta,
joskus se on myös mahdotonta.

Sekä että.

hanne kirjoitti...

kun on auki kaikelle, nöyränä,
ilman odotuksia, läsnä hetkessä,
havaitsee pieniä ihmeitä...

kauniit sanat, herkkä, arkinen kuva...

Harakka kirjoitti...

Se on totta, ne voimanrippeet pitää oasta etsiä oikeesta paikkaa ja vielä löytääkkin ne.
Runosi on kaunis.

Eve kirjoitti...

Voi kun sulla on kauniita kuvia ha ajatuksia täällä!

Ilona Tammi kirjoitti...

hauskasti oivallettu tuo runon kaksi viimeistä säettä

Inkivääri kirjoitti...

Niin kaunista ja syvällistä taas - paljon pienin kuvin ja sanoin:)

arleena kirjoitti...

Hieno mietelmä, juuri näin.

KirsiM kirjoitti...

Siinähän sinä olet oikeassa, Hallatar.

Una kirjoitti...

Näin on Susu =)
Onneksi joka päivälle riittää
omia pieniä hyviä hetkiä. =)


Kiitos Hanne =)
Ihan totta. =)
Toivon siulle tyytyväistä viikkoa. =)


Harakka =)
Kiitos. =)
*niijaa*





Kiitos Eve! =)


Kiitoksia Ilona Tammi=)



Jälkeenpäin kun katselen
niin voisin kyllä sanojen järjestystä hiukan muuttaa toisin? =)



Kiitos Inkivääri =)
Ehkä tartuin kiinni haasteessa eri kohtaan kuin muut
mutta niin taidan aina tehdä. =)



Kiitoksia Arleena =)
*niijaa*


Kiitos KirsiM =)
Tuntui hauskalta nähdä tuo vanha tuttu nimimerkki. =D

Tarjuska kirjoitti...

Uskomatonta, mutta niitä voimanrippeitä löytää kummasti silloin, kun luulee, että kaikki on kadonnut ja millään ei ole enää väliä. Jostain kummasta kuitenkin se liekki taas hehkuttaa. :)

erikeeper kirjoitti...

Niinpä.

Joskus toivoisi muille samanlaisia laseja joiden läpi saan itse onnellisena, kaikesta paskasta huolimatta, katsella maailman ihmeitä. Pieniä ihmeitä. Pisaroita. Käpyjä. Hiekanjyvää. Ovat ihmeellisiä kaikki ja antavat paljon jos niitä vain osaa katsoa ja ymmärtää.

Anteeksi tällainen omaan napaan tuijottava kommentti mutta runosi jotenkin vain sai tämän aikaan.

Tuima kirjoitti...

Kyllä, juuri näin se on.

helanes kirjoitti...

Rippeitä keräämällä jaksaa taas.

Laps Suomen kirjoitti...

Totta on ja joskus aivan välttämättömyys että jaksaa elää sen hetken yli. Viisaita sanoja.

melita kirjoitti...

Hei Una,
Niin totta tuo - kun harmaan arjen massaa oppii kauniisti kaivamaan ei jää sitä harmaata massaa ollenkaan jäljelle.

Una kirjoitti...

Tarjuska =)

Jos vain päästää positiivisuuden elämään, niin se auttaa.
Aina vaan ei välttämättä jaksa...



Erikeeper =)

Taitaa olla miullakin sellaiset lasit. =)
Olen onnellinen niistä. =)
Ole siekin.





Tuima =)

Se vaan pitää pitää mielessä... =)


Kyllä vaan, Helanes. =)



Kiitos Laps Suomen =)



Kiitos siullekin Melita-pieni =)

Se harmaa jää taustalle.
Sinne se kuuluukin. =)