9.7.2009

Rauhoitettu hurmaaja

...

Platanthera bifolia














Jos haluat onnellistua suuresti
etsi metsästä valkolehdokki
Hengitä kukan tuoksua
myöhään illalla
Mutta muista:
kukkaa ei saa
koskaan käsiinsä poimia

























© UR

28 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Hentoisen ja runollisen näköinen, Runotytön kukka :)

Una Reinman kirjoitti...

Rita =)

Se onkin. =)

Oma Mamani on tartuttanut minuun ihastuksen tuota viehkeästi tuoksuvaa kukkaa kohtaan. =)

Unelma kirjoitti...

Rakastan tuota kukkaa ja sen vienoa tuoksua. Kuvissasi olet tavoittanut sen herkkyyden.

Una Reinman kirjoitti...

Niin miekin, Unelma =)

Tämä kukka jää useimmilta täysin huomaamatta metsän aluskavillisuuteen. =)

Se on todella niin herkkä, että ihan pelkää kuvata sitä, ettei riko kukan orkideamaista herkkyyttä.

Hanna kirjoitti...

Valkolehdokki on niin kaunis ja mikä tuoksu - oi!

Olen täällä takametsässä tavannut kerran tuon kaunokaisen, mutta nyt siinä kohtaa on niin myllätty, että raasu on kadonnut :(

Una Reinman kirjoitti...

Hanna =)


Voi harmi että kasvi on kadonnut...
Olisivat tuossa tapauksessa voineet siirtää kukan muualle, sivummalle, turvaan...?


Sen tuoksua ei voi mikään parfyymikaan jäljitellä. =)
Soon niin ihana. =)

marjaisa kirjoitti...

Harmi etten päässytkään runoblogillesi. Olisi kiinostanut, kun kirjoitan itsekin niitä paaaljon!

SuviAnniina kirjoitti...

Haa, täytyykin etsiä tämä kukka nuuhkittavaksi;-)

Una Reinman kirjoitti...

Marjaisa =)

Miun runot ovat niin nolonhupsuja siellä runoblogissakin. =)
Useat niistä hupsutuksista ovat täälläkin blogissa. =)

Sie itse kirjoitat paaaljon parempia. =))))



SuviAnniina =)

Toivon, että löydät sellaisen. =)
Kannattaa etsiä iltaisin. Tuoksu tulee tuulen mukana eikä siitä voi erehtyä. Se on niin ihastuttava. =)

Sanna kirjoitti...

Ompa kaunis kukka. Täytyypä pitää paremmin silmät auki ja keskittyä tuoksuihin, jospa minäkin tuollaiseen kaunokaiseen törmäisin.

Una Reinman kirjoitti...

Sanna =)

Oikeasti kukat ovat vaatimattomia, pieniä, hentoja.
Jää helposti huomaamatta keneltä tahansa.

Wikin linkissä (lat.nimi) löytyy levinneisyysalue...

Anna kirjoitti...

Voi tuon tunnen, vaikka unissani. Erään asuntoni
ikkunan alla kasvoi ja mikä ihana tuoksu siitä tulikaan. Vahdin sitä kuin silmäterääni. Tiesin sen rauhoitetuksi.

Una Reinman kirjoitti...

Anna =)

Hyvin sanottu. Sen tuoksun todellakin tunnistaa muista kukista. =)

Arjaanneli kirjoitti...

Täytynee niistää nokkanen ja lähteä etsimään moista ihmettä.
Täällä meidänperällä on monia harvinaisiakin lajeja, jotta jos vaikka tuokin....

aimarii kirjoitti...

Valkolehdokki on myös hurmannut minut - jo liki viisikymmentä vuotta sitten. Silloin poimin yhden koulun herbaariotani varten. Silloin siis opin jo tuntemaan tuon ihastuttavan kukan, jonka tuoksua en ole unohtanut, vaikken vuosikymmeniin ole täällä valkolehdokkeja nähnytkään.
Liekö onnellisuuteni haavoittunut sen yhden ainoan pomimisen tähden. Pyydän sitä anteeksi.

Una Reinman kirjoitti...

Arjaanneli =)

Pidän peukkuloita. =)
Nyt on niiden kukinta-aika. =)




Aimarii =)

Ei se kasvi ole aina ollutkaan rauhoitettu. =)

Postaukseni muuten jatkui:
"silloin katoaa taika"
-mutta otin sen loppuosan pois. =)

Uskon, että siun onnellisuuttasi ei voi kukan taittaminen haavoittaa. =)

Sinulla asuu onni sydämessäsi.

tuike kirjoitti...

Ihana blogi täällä! Melitan kautta löysin.

Tant C kirjoitti...

Voi kun tapaisin tämän kukkasen joskus!
Niin kaunista :)

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos Tuike =)




Tant C =)

*toivoo että valkolehdokin tuoksu houkuttaa luokseen...* =)

melita kirjoitti...

Hei Una,
Onpa tosiaan kaunis ja oikein että rauhoitettu.Toinen rauhoitettu taitaa olla Mariankämmekkä joka kasvoi meidän nurmikolla eräänä kesänä ja ennenkuin ehdin ymmärtämään sen olevan vaarassa olikin ilkeä ruohonleikkuri viennyt sen iäksi.
Minkälaisessa metsässä tämä kaunokainen kasvaa että osaa suunnistaa oikeanlaiseen - niin Itä Helsingissä kun asunkin niin täällä on tarjolla joka sortin metsää.

Una Reinman kirjoitti...

Hei Melita-pieni! =)

Ihan samassa metsässä olen nähnyt sekä Maariankämmeköitä sekä valkolehdokkeja.
Vieri vieressä kasvamassa.

Molemmat ovat tavalliselle tallaajalle hyvin huomaamattomia vaatimattomuudellaan ja niiden kauneuden huomaa vasta katsoessaan läheltä.

Leikkuri ei sinänsä haittaa, koska Maariankämmekälläkin jäävät juuret toki paikoilleen ja se kukkii taas seuraavana vuonna samoista juuristaan.
Se on saanut nimensä muuten juuri niistä kämmenen muotoisista juurista.

Tosiaan ihan naapuruksina saattavat kasvaa nämä molemmat kämmekkäkasvit. Lehtosekametsässä... Olen nähnyt. =)

En muista että Maariankämmekkä tuoksuisi...
Mutta valkolehdokin tuoksua ei voi koskaan unohtaa. Se on ihana. =)



PS: Tuolla sivulla:
http://kammekat.tripod.com/plabifolia.htm
kerrotaan että valkolehdokki kasvaisi myös niityillä, ahomailla ja valoisissa metsissä sekä hakkuuaukeilla.

isopeikko kirjoitti...

Hyviä neuvoja kukkasten kohtelusta :) Peikkotaputus kukkien ystävälle.

Pilviharso kirjoitti...

Voi kuinka kaunis ja herkkä blogi sinulla on! En ihmettele, että mukana kulkee paljon lukijoita.

Una Reinman kirjoitti...

Niijaa Isopeikolle
ja virnistää nöyrästi oman peikkohymynsä. =D






Kiitoksia Pilviharso =)

Täällä on vähän sitä sun tätä,
tuulten mukaan. =)
Joskus oikeaa asiaa mutta useinmiten haaveilua...=)

Harakka kirjoitti...

Mun myös pitää etsiä kyseinen kukka kyllä.
Mahtaakohan täälläpäin olla niitä.
Mutta täytyy pitää silmät auki, jos vaikka huomaisi kukan!

Marge kirjoitti...

Voi, kuinka taas tuli täälä niin hyvä olo! Niin herkkää!:)

tia kirjoitti...

Kauniin valkoinen on kukka ja hieno ohje kirjoitettu.

Una Reinman kirjoitti...

Harakka =)

Toivon että siekin joskus kohtaat tuon ihmeellisen lumoavan kukan. =)
Etsi lehtimetsä jossa ei paljoa ole käyskennelty...





Marge =)

Kiitos siulle. =)
Siun sanoistasi alkoi aamu iloisesti. =))))

*hali*





Tia =)

Voi, mie en osannut sitä kukkaa kuvata niin herkästi kuin olisin halunnut. =)
Onneksi kukka löytyy googlettamallakin,
paremmista sivuista. =)