4.7.2009

Halauksia poikaselle

...

Veronica chamaedrys = Nurmitädyke

















On onnellista
saada poikansa
pois armeijasta. =)

Vuoden se pesti kestikin.






© UR

21 kommenttia:

utukka kirjoitti...

TODELLA onnellista! Minäkin tiedän. ( eikä se vielä ollut edes sotaa. ja he pääsivät kotiin silloinkun luvattiin. Täällä Irakista mahdollisesti onnekkaat kotiinpalaajat saattavat joutua menemään takaisin, kun vapaaehtoisia ei enää löydy.) Olen onnellinen sinun, poikasi ja Suomen puolesta!

Rita kirjoitti...

Onneksi ei olla sodassa. Se olisi repinyt äitien hermot.

Meilläkin on tuota sööttiä nurmitädykettä jonka olen antanut levitä pihassa. Kuvaisin jos olisi noin tarkka kamera. Onpa hyvä kuva.

Viikonloppua!

Unelma kirjoitti...

Muistan tunteen, minulla on jo pojanpoikakin käynyt armeijan.

hanne kirjoitti...

Varmasti ihana hetki...Oliko hän muuttunut mieheksi...niinkuin monet odottavat armeijan vaikuttavan??ja mikä on mies?
Ihanaa viikonloppua sinulle!!!

Media kirjoitti...

Kiva, että poikasi pääsee kotiin, ja näette taas useammin:)

Nurmitädyke (kaunis kuva) on äitini lempikukka.

Una Reinman kirjoitti...

Utukka

Se on kamalaa siinä maassa... =(
Miksi ihmiskunta keksii aina vain kamalampia aseita toisiaan vastaan?
Kun me kumminkin olemme ainutlaatuisia...

Reservin alik lähti heti tänään talkoisiin.
Ettei pääse liikaa lepäämään. =)



Aivan, Rita...

Tuota en uskalla edes ajatella...


Nurmitädyke on lapsuudentuttu kukka. Aina se on kiehtonut. =)
Lainakameralla miekin...





Unelma =)

Oi. =)
On se onni kun se on ohi...
Iltapäivällä saa poika mansikkakermakakkua. =)
Ja kaikki muutkin tietty kakkkua saavat... =)




Hanne =)

Hän on jotenkin pidempi kuin vuosi sitten. =)
Komea on ja sielussaan se sama symppis. =)

Siullekin, kiitos kaunista viikonloppua. =))))



Hei Katja =)

Piti käydä kurkistamassa jotta kuka on tämän blogin takana. =)

Näemme me jonkin aikaa ennen kuin pojalla alkavat opiskelut ihan toisessa kaupungissa ja nyt pitäisi löytää opiskeluasunto hänelle...

Miekin pidän kovin tädykkeistä. =)
Ne ovat herkkiksiä.
Kauniin sinisiä herkkiksiä =)

AAMU kirjoitti...

Nurmitädyke, nytpä se selvisi. Kaunis, salaperäinen pikkukukka.

isopeikko kirjoitti...

Elämän pienet ilot ovat niin suuria. Mukavaa.

Pink Links kirjoitti...

Vuosi on pitkä aika armeijassa ja lyhyt jossakin muualla. Kiva, että poikasi urakka on ohi.

Harakka kirjoitti...

Mun pitää sanoa, etä ulla o kaksi poikaa, ja molemmat ovat päättänet olla ottaa asetta kannatevakseen, tappa ihmisiä.
Meitä on täällä niin monenlaista ihmistä, mutta sili olern ylpeä pojistani, aj heidän mielenilmaisustaan.
Toivoisin, että kaikki joka ikisessä maassa tekisi samanlaisesti!
Sodat loppuisivat aika pian, kun ei olisi ketään, ketä sotisivat.
Tänä päivänä PITÄISI toimia erilaisesti erimilelisyyksissä, kuin että heti aletaan tappamaan ihmisiä, se on kaikkista kauheinta, mitä voi olla!!!!

melita kirjoitti...

Hei Hallatar,
Se päivä koitti teillekin - muistan vieläkin kuin eilisen sen pojan lähdön päivän ja paluun kanssa.
Kaunista kesää sinulle ja perheellesi ja pitää vielä tässäkin todeta että olet yhtä kaunis ulkoakinpäin.Niin kaunis tuo kuvasi !

Hannelen paratiisi kirjoitti...

(minun kaksi poikaa "soti" klarinetilla ja saksofonilla..

Una Reinman kirjoitti...

Aamu =)

Se on ihana kukka. =)




Isopeikko =)

Hyvin sanottu. =)




Taika-pieni =)

On tosi hyvä että hän on arjessa jälleen mukana.
Tosin kohta opiskelupaikkakunnalla... =/




Harakka

Sodat ovat järkyttäviä... =/

Kunnioitan poikiesi päätöksiä.

Minun perheeseeni on hometalossa asuminen vaikuttanut astmoina, ja siksi
esikoisen armeija katkesi aikanaan alkuunsa.
Miihkalilla homealtistus on homeallergian muodossa, ja hän on meistä ainoa jolla ei allergia ole
muuttunut astmaksi asti.
Hän lähti vuosi sitten sotaväkeen ja siellä tykästyivät poikaani niin että pitivät koko vuoden.

Mie olen aina sanonut että he saavat aikanaan itse päättää menevätkö lainkaan armeijaan.
Moni ei mene lainkaan ja se on ihan yhtä ok.

Kunpa maailma saisi johtajikseen rauhaa rakastavia persoonia...




Melita-pieni =)

Kiitos sie ihana. =)

Kyllä siinä helpotuksesta huokaisevat varmasti kaikki, kun armeija-aika loppuu.
Ainakin luulisin niin.

*halitus*




Hannele

Se kuulostaa hyvälle. =)
Rauhanomaiselle. =)

Allu kirjoitti...

Nurmitädyke! Arvaa kuinka monta vuotta olen yrittänyt saada selville tuon kukan nimeä, jota kasvaa meilläkin. Muistelin että se olisi niitty-sejase mutta olikin nurmi.. Kiitos tiedosta!

Una Reinman kirjoitti...

Allu =)

Kiva kun se selvisi. =)))))


Itse unohtaa usein jonkun ihan tutun kasvin nimen ja sitten se nimi pompsahtaa yhtäkkiä ihan jossain muussa yhteydessä mieleen...

tia kirjoitti...

Teillä sitten ollut juhlaa, muistan vielä ihan hyvin kun poika muutama vuosi sitten pääsi pois.

Kutuharju kirjoitti...

Noinko pian se vuosi meni! Ihan selvästi muistan kun hänet matkaan saattelit!

Ihana kuva sinusta ilmestynyt tuonne reunaan! Jotenkin kuvittelin sinut vaaleaksi. Lumikuningatar (Hallatar)... hmmm, tuntemattomat ovat assosiaatioiden tiet. Mutta ainakin olet juuri niin säteilevä kuin miksi sinut kuvittelin (jos tuo nyt on sinun kuvasi...)

Una Reinman kirjoitti...

Tia =)

Ovat sellaisia hetkiä, ettei niitä unohda. =)






Heips Kutis =)


Vuosi oli pitkä aika...
Sunnuntaisin oli haikeaa katsella kun poika puki vihreät päälleen ja baretin päähänsä...


Hih. =)
Juu, mun kuva. Noin kuukauden ikäinen.
Ihan kuin keltatautinen kylppärin valossa... ;D

Heli kirjoitti...

Ja nyt hän on sitten aikuinen? Tarkoitan, että eikös niin sanota, että armeija kasvattaa pojista miehiä.

Heli kirjoitti...

ps. ja onnea äidille pojan kotiin saamisesta :)!

Una Reinman kirjoitti...

Heli:


Varmaan tuo miehekkyyden mitta on kiinni ihan jokaisesta pojasta itsestään.

Vaikka poikani eivät ikinä olisi menneet armeijaan, olisivat he silti aivan yhtä miehekkäitä miun silmissäni. =)