5.6.2009

Ruukut

...














Keskiviikko aamuna juttelimme Nunnukka-tyttären kanssa useista tuntemistamme ihmisistä, joilla oikeasti on suuri ja lämmin sydän. Lausuin mm erään yhdessä entisessä kotikunnassa tapaamamme rouvan nimen ja Nunnukkakin muisti hänet. Hymyilimme kumpikin muistaessamme tuon naisen aidon lämmön.

Menimme sinä samana markkinapäivänä tyttären kanssa SPR:n Konttiin etsimään molemmille jotain kesävaatteita. Nunnukalla oli kiire kylään mutta löysimme hänelle muutaman paidan ja yhden mekon. Hän lähti jatkamaan matkaa ja minä jäin yksinäni etsimään jotakin päällepantavaa itselleni. Löysinkin pari puseroa ja puolihameen ja maksoin ne ja muovikasseineni kipitin torille markkinahumuun. Sielläpä heti tuoksuivat paistetut muikut ja letut... Nam. Alkoi tehdä plättyjä mieli.

Ihailin intialaisia vaatteita ja tein tilaa vastaan tulevalle romaninaiselle, joka pysähtyi ja sanoi minun tarvitsevan povausta.
- On yksi mies joka on sinun mielessäsi, nainen jatkoi ja katsoi suoraan silmiin.
Kerroin kohteliaasti, että minulle on jo kahdesti aiemmin povattu, ja ehkä en nyt halua tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Ihminen alkaa elää ennustuksien mukaan ja toteuttaa niitä alitajuisesti...

Romaninainen sanoi minulla olevan kiltit ja kauniit silmät. Hymyilin, kiitin, niijasin ja ääneen totesin, että niin hänelläkin on. Ja että ei, minulla ei ole varaa nyt ostaa virkattua pitsiliinaa, ja mie rutistin SPR:n kirpputorin muovikassia sanoen että näkeehän päälläni olevista vaatteistanikin että olen aika köyhä.
- Ei köyhyyttä aina päällepäin näe, nainen totesi.
Toivotimme toisillemme kaikkea hyvää ja erosimme, katseiden vielä viivähtäessä toistemme katseissa ja hetken ajattelin entä jos sittenkin...
Mutta se hetki meni. Ei povausta ei.



















Torilta olin tullut etsimään leikkaustoipilas Mamalle tiettyjä mustia housuja, jotka hän oli toivonut miun markkinoilta hänelle löytävän. Löysinkin, ja jäin juttelemaan myyjän kanssa kun tuo sama nainen, josta aamulla olimme tyttären kanssa jutelleet, seisoi hymyilevänä myyjättären takana ja tervehti minua. Ilostuin kovasti jälleennäkemisestä ja kerroin saman tien että vain muutamaa tuntia aikaisemmin olin tyttären kanssa jutellut suurisydämisistä ihmisistä. Hänestäkin.
Halasimme. Moneen kertaan. Vaihdoimme kilpaa kuulumisia varmaan puoli tuntia torilla seisten. Yritin houkutella hänet kanssani kahville, mutta hän oli jo kahvitellut ja hänellä oli kiire muualle. Sanoi olevansa iloinen että kohtasimme. Samoin mie olin hyvin iloinen tästä tapaamisesta.

Niin me lähdimme taas omille poluillemme, jotka hetkeksi olivat toisiaan sivunneet, kuin Maman terracottaruukut talvisäilössään. Mie, erakkoruukku, olin hetken aikaa ylössuin. Kohta pakenin vesisateen alta pois torilta. Hyvissä ajoin, sillä ikkunasta katsottuna ja kuunneltuna ne pisarat näyttivät julmilta ja kovilta jäärakeilta. Sisäisesti kuitenkin oli yhä lämmin.

© UR






Kuva Maman ihanasta puutarhasta...

15 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Oi, sinua lämminsydämistä lähimmäistä. Kerroit päivästäsi niin sydämellisesti. Tuli lukijallekin hyvä mieli.

Una Reinman kirjoitti...

*halaa Unelman*

arleena kirjoitti...

Mukavat kohtaamiset. Ne lämmittävät .
Minulle myös on mustalainen pari kertaa povannut, mutta mieleeni ei ole jäänyt niistä kovinkaan paljon. Positiivista kokonaisuudessaan, taitavat olla kaikkien kohdalla samoin.

Hannelen pinkki paratiisi kirjoitti...

Tapaamiset ja kohtaamiset on aina kivoja.

hanne kirjoitti...

Ihanaa viikonloppua sulle..
Toivottavasti
Mama sai hienot housut ja pääsee lenkille pian...

Eilen itse katsoi pitkästä aikaa tarotkorteista, mitä hyö kertoivat...pelkkää hyvää...

Hansu kirjoitti...

Hyväsydämisiä ihmisiä on harvassa. Itse teen aina parhaani auttaakseni kavereita ja perhettä, jos joku on pulassa. Kaikki eivät ole sellaisia. Valitettavasti. Sinä varmasti Hallatar, olet yksi heistä! Hyväsydämisistä ihmisistä!

Una Reinman kirjoitti...

*halaa
Arleenan,
Hannelen,
Hannen
sekä
Hansun*

Marge kirjoitti...

Hei!

Sinun tekstisi oli niin kaunista, lämmintä ja aivan ihanaa luettavaa, kiitos!!
Sinä et ole köyhä, sillä sinun sydämesi on täyttä kultaa. Minä ajattelen niin, että sydämen aarteet ovat paljon tärkeimpiä loppujen lopuksi kuin maalliset rikkaudet. Sinä olet sydämeltäsi rikas ja se on jo niiin paljon!!! Toivon kuitenkin sydämestäni, että saat taloudenkin mahdollisimman pian kuntoon, sillä joka senttiä ei ole kiva venyttää!!

Särkyneitä saviruukkuja me jokainen olemme omalla tavallamme, siksi tarvitsemme toisiamme! Jo hymy voi pelastaa jonkun päivän, eikä maksa mitään, mutta antaa niin paljon!

Halaus sinulle, ystäväin!:)

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos Marge siullekin, niin kuin kaikille teille muillekin. =)

En mie kaipaakaan tavarataivasta. =)
Tärkeämpää on että pöydässä on ruokaa rakkailleni.

Elän kaikkea kaunista katselemalla.
Ei minun tarvitse sitä kaikkea omistaa.

Elän myös sanoista.
Näistä teidänkin sanoistanne.
Kiitos niistä.


*lähettää halauksen Margellekin* =)

Harakka kirjoitti...

Harvassa ovat hyväsydämiset ihmiset, mutta sinä olet sellainen ihan varmasti!
Ja eikö olekkin kiva nähdä joskus sattumalta hyvän tutun ihmisen, kenen kaa voi juttutuokin pitää.
Tulee hyvä olo senjälkeen.

Una Reinman kirjoitti...

Kiitos Harakka siullekin kauniista sanoistasi =)

Mutta en mie aina ole hyväsydäminen...
Usein olen liian itsepäinen
tai itsenäinen
ja itsekäs...
-Haluan sanoa viimeisen sanan.
Olen silloin sellainen "minäitse".

Jälkeenpäin nolottaa
mutta minkä luonnolleen mahtaa?


Te kaikki kommentoijat omaatte sellaisen lämpimän sydämen.
Olen iloinen että olemme löytäneet toisemme. =)


*lähettää Harakallekin Halauksen* =)

isopeikko kirjoitti...

Ruukkuihin on kätketty symboliikkaa monessa tarinassa :)

Kutuharju kirjoitti...

Kauniisti kerrottu! Syvä inhimillinen lämpö aina hehkuu Hallattaresta, nimestä huolimatta :)

Taika kirjoitti...

Tämä kirjoituksesikin paljastaa, että sinulla on lämmin sydän. Minulle ei ole povattu, mutta olen saanut yllättävissä uhkaavissa tilanteissa apua romaneilta.

Minullakin on kiltit silmät. Kilttejä yritetään myös hyväksikäyttää tai heitä pidetään tyhminä. Itse olen kokenut tuotakin, ja se joskus meinaa pysäyttää, mutta sinä ihanainen muistutat minua siitä, että periksi ei kannata antaa ikinä ilkeille ihmisille.

Una Reinman kirjoitti...

Isopeikko

Aivan... =)




Kiitos sydämellinen Kutuharju =))

inusta hallatar kuvaa sellaista eteeristä ja pilvimäistä...
Mitä se siun mielestäsi kuvaa? =))




Kiitos armas Taika-pieni =)

*halaa lujasti*