6.5.2009

Pitäisi osata leijailla

...



















Voi surku. 14 vuotta palvelleet saapikkaat hajosivat ihan osiin ja vielä kaksin parein. Samoja saapikkaita korjautin suutarissa muunmuassa vuosi sitten ja pidin niitä jaloissani viime kesänäkin. Viime syksynä pohjat jällehen liimattiin saman suutarin toimesta vielä kertaalleen paikoilleen. (Oli muuten jo aikas mones kerta...) Nyt en niitä enää kehdannut kiikuttaa mihinkään. Olisi suutari vaan nauranut partaansa. Kuluneet olivat niin jo muutenkin ihan surkeiksi ja reikäisiksi...

Viime viikonloppuna valkovuokkoja kuvatessani saapikkaat keräsivät puoli metsää mukaansa ja tarttuivat jokaiseen maasta irvistävään juurakkoon ja miulle sanottiin jotta heitä ne saappaat jo roskiin! Mutta enhän mää silloin vielä raaskinut... Piti yrittää niillä vielä kävellä kunnes eilen toisen saapikkaan pohja jo rötkötti irtonaisena aikas pahasti. Nauratin sillä saapikkaalla lähikaupan kassaneitiä. =)










Tänään kaivelin esiin sen toisen saapasparin ja kuin ollakaan, sama saapas oli niissäkin vailla pohjaa... Hmmm. Oudon lyhytikäisiä. ;D Ehkä Suomen vähälumisessa kesässä pärjää hetken ilman saapikkaita. Vaikka niihin olinkin jo NIIN tottunut, että ne olivat kuin osa jalkojani.

Kokeilin sitten vaatehuoneesta kaikkia mahdollisia kesäkenkiä ja lenkkareita ja siivosin risat kengät pois. Myös Nunnukan talvikengät lähtivät roskiin. Nekin olivat kaikkensa jo antaneet. Noin kaksivuotiaina. Kaataneet tytön kengännauhoihinsakin syksyllä ja aiheuttaneet käsivarren murtuman. Oli ne jo aika kanssa heittää pois lisätuhoa aikaansaamasta. Mietin tosin, miten risoja saapikkaita ja kenkiä voisi hyödyntää ja jatkokäyttää, mutta tuota roinaa on muutenkin ihan liikaa ilman rikkinäisiä tavaroita joista kenties joskus voisi askarrella jotakin...

Laitoin yhdet avokkaat jalkoihini ja kävelin mukulakivisen markkinatorin poikki asioille ja kohta takaisin ja aijaijai miten kengän reuna hankasi kipiästi oikean jalan jalkapöytää! Jalat tuntuivat sitäpaitsi ihan alastomilta ilman saapikkaita. Pitäisi osata leijailla paikasta toiseen niin ei tarvitsisi kenkiä. Tai jos ei olisi vaaraa lasinsirpaleista, voisi kävellä kesät paljain jaloin...

Kotiin tullessani päätin kävellä tästä lähtien lenkkareilla. Ne ei hierrä. Ja niillä voi mennä metsään. Mutta ne eivät kopise mukulakivillä eikä käytävillä...


© UR

9 kommenttia:

  1. Miten nuo nykyajan kengät ovatkin niin kertakäyttökamaa. Korkeintaan kaksi vuotta kestävät ja roskiin. Miulla menee töissä tosi paljon kenkiä, kun joudun niin paljon kävelemään, eikä kaupunki tule yhtään vastaan näissä asioissa. Eikä muutenkaan aina löydä hyviä kenkiä, nytkin oikeassa kantapäässä (melkein jalkapohjan puolella) on rakkula, kun eilisen iltavuoron kävelin suurimmaksi osaksi.

    VastaaPoista
  2. Siru71 =)

    No, noita oli korjailtu tosiaan jo moneen kertaan. Varmaan kerran per vuosi tai kaksi vuotta.
    Nehän siis tulivat jo varsin kalliiksi.
    Oisin jo monet uudet popot saanut suutarirahoilla
    -14 vuodessa. =)

    Mutta ne olivat niin rakkaat...


    Oletko kokeillut liottaa jalkoja merisuolavedessä?
    Se auttaa aina. Ei kirvele haavoissakaan. Ihan oikeasti. Jalat tykkäävät merivedestä...
    Jos lämpöistä merivettä ei ole muuten lähistöllä niin vatiin suolaa ja miltei kuumaa vettä ja jalat.
    Vesi jäähtyy ja jalat uudistuvat. =)

    VastaaPoista
  3. PS:

    Tuota kuvaa katsomalla ei usko enää
    että pidin mie niistä huolta melkeen koko 14 vuotta.
    Lankkasin ja laitoin rasvaa, puunasin ja pidin lepuutuslestejä...

    En sitte enää viime aikoina niitä lankkaillut enkä putsannut kaupunkipölyjä pois...

    VastaaPoista
  4. Korkojen kopina kadulla on kyllä niin hempukkamaista...Sääli etten voi enää kopistella näillä kintuilla:(

    VastaaPoista
  5. Arjaanneli =)

    Tai naisellista? =)

    VastaaPoista
  6. Leijailu kuulostaa ihanalta!

    Olen muuten samanlainen jemmari kuin sinäkin. Kulutan kaiken puhki.

    VastaaPoista
  7. Taika =D


    Eihän sitä nyt käyttökelpoista voi heittää pois ennen aikojaan.
    Eikä esim muoti hetkauta minuu millään tavoin.

    Ja aina on tärkeämpää nuorisolla olla ruokaa pöydässä

    kuin jotkut mun jalkimet. =)

    VastaaPoista
  8. Rakkaat saapikkaat. Mullakin on sellaiset. Jo ihan kulahtaneet mutta hitsit, niin hyvin palvelleet ja rakkaat, ettei niitä pois voi heittää vaikka olenkin kävellyt korot niistä piloille. Pitäisi löytää suutari, joka tekisi niihin uudet korot.

    VastaaPoista
  9. Heli =)


    Älä vie pikasuutarille. =)
    Vie sellaiselle vuosikymmeniä kenkiä yms korjanneelle...
    He tietävät miten korot laitetaan ja miten ne pysyvät.

    Mie vein kerran likkasena bootsit pikasuutarille kuluneiden korkolappujen vuoksi
    ja pikasuutari pikaisesti sahasi kummastakin korosta puolet pois ja laittoi niihin tynkiin korkoplaput.
    Mie kävelin takakenossa kotiin ja kerroin Mamalle mitä oli tapahtunut.
    Mama otti bootsit ja meni käymään pikasuutarilla.
    Tuli takaisin bootsien kanssa, joissa oli kunnon uusi korko. =)

    Olen (aina) usein,
    ollut liian sinisilmäinen... =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥