2.4.2009

Nyt on nyt

...




















Kerron itselleni tarinaa
Ei ole mitään hätää

Se lohduttaa

Silloin kun muut eivät osaa


Elämänmurtamia murtumia

Avoimia

Katselen

Puhaltelen

Silittelen


Huominen

on yön päässä

Nyt on vielä tänään








-Una Reinman-



...

32 kommenttia:

mm kirjoitti...

Nyt on yksi tärkeimmistä sanoista maailmassa.

"Puhaltelen. Silittelen." Itseään pitää hoitaa armollisesti.

aurinkoinen blogi =) kirjoitti...

kaunis kuva :)ja kaunis teksti!

Heli kirjoitti...

Kaunis pinta.
Hellä ja herkkä kuva kuten sanatkin.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

:-D

Maru kirjoitti...

Kaunis runo, mutta kuvassa voisi olla marmorin ja pizzapohjan välistä mitä tahansa :D

Hanna kirjoitti...

Kaunis runo :)

Käyhän kurkkaamassa blogistani kurjenhuuteluvideo - se on minulle ainakin
terapiaa ;)

Inkivääri kirjoitti...

Lumen pintaa? Kaunis runo:)

Tarjuska kirjoitti...

Niin kaunis runo taas sinulta. :)

Oliskos tuo kostunut nenäliina.

olematon kirjoitti...

nyt on aina tänään

Elegia kirjoitti...

Siinä on heikkoa jäätä. Niin kuin on haurasta ihmisen elämä ja mieli. Kauniit sanat ja herkkä kuva.

HeidiR kirjoitti...

Kaunis. Elämä. Sitä se on.

Ja kuvasta tuli mieleeni lumi.

Reija kirjoitti...

Pidän runon viipyilevästä tunnelmasta. Kuvassa marmoria?

pitkospuu kirjoitti...

Jäänpintaa, marmoria - vai mikä se on? Merkillistä miten samalta voi näyttää niin erilaiset pinnat, kestävät tai särkyvät...
Herkkä runo.

Harakka kirjoitti...

Niin akunis ja herkkä runo.
Kuva voisi olla vaikka jotain pintaa, ehkä pöydän.

erikeeper kirjoitti...

Kaunista. Ja huominen yön päästä, lohdullista.

Tiina kirjoitti...

...on se!

melita kirjoitti...

Voi Hallatar,
miten kamalan surullinen runo.
Tässä ollaan jo pahassa jamassa - toivottavasti
tämä on jo menneen muisteluruno eikä koske tätä päivää ollenkaan.
Halaus !

savisuti kirjoitti...

Yön päässä oleva huominen voi muuttaa kaiken - paremmaksi. Kuvassa taitaa olla lunta.

utukka kirjoitti...

Kuva voisi olla runoilijan sielu, juontumia halkeamia, mutta siliää - ei kuitenkaan sinun, koska se on marmoria, kylmää ja kovaa.Kukapa meitä paremmin lohduttaa kuin itse?
Self, hold me, keep me together! Don't give up!

helanes kirjoitti...

Tänä on huomisen aatto. En nyt muutakaan keksinyt.

hanne kirjoitti...

herkkä, hauras , utuinen, niin kuva kuin runokin...

kuvassa koivun hylkäämiä hauraita oksia lumessa...

Arjaanneli kirjoitti...

Sokeria?
Erittäin Hienoa?

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tilan tunnistaminen on wahvuus.

Kutuharju kirjoitti...

Harvinaisen hieno: vähän sanoja, mutta ladattua merkitystä.

Spektri kirjoitti...

Joskus soitto on suruista tehty. Onneksi meillä on aina NYT-hetki, ei eilinen, ei huominen, nyt on NYT ja usein on hyvä juuri niin. Jokaiselle päivälle riittää oma vaivansa ja ilonaiheensa.

Hallatar kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista
sekä runosen että kuvan osalta. =)

Kuvassa oli heikkoa ja haurasta jo sulamaan marmoroitunutta jäätä... =)

Marjatta kirjoitti...

Kehräät murheesta hopealankaa, saat lohdun, ja lohdutat

Hallatar kirjoitti...

Miten kauniisti sanottu, Marjatta.

Kiitos...

Marjut kirjoitti...

Munankuorta ? Kaunis runo !

Hallatar kirjoitti...

Marjut =)

Kiitos. =)
Se on jäätä... =)

Ilona Tammi kirjoitti...

Kaunis runo!

Hallatar kirjoitti...

Kiitos Ilona =)