19.2.2009

Ikuinen kaipuu

-

Olen yrittänyt keskittää ajatuksiani iloisiin asioihin.
Silti Frasier-sarjasta oppimani lausahduksen tavoin
olen "tuntenut mitättömyyttä viime aikoina."














Hometalokaupasta on tänään kulunut
tasan 10 vuotta. Laina piti äskettäin uudistaa.
Maksussa se on siis yhä.

Homealtistus on asia, jonka vain sen kokeneet
voivat täysin ymmärtää. Useat meistä kantavat
altistuksen seurauksia mukanaan elimistössään
koko ikänsä.
Niin kuin esimerkiksi lapseni...

Onnettomuuksia ja suruja on monenlaisia.
Monista eri syistä johtuvia.
Tunnen myötätuntoa kaikkien teidän vuoksenne,
jotka olette joutuneet mihin tahansa
onnettomuuteen ja surun matkaan.
-Toivon, että teidän matkallenne
on löytynyt oikeita auttajia...



Joskus onnettomuus
voi poikia jotakin
ihan uutta.


















Hometaloa perheessäni kenelläkään
ei todellakaan ole ikävä.
Niin paljon pahaa se sai aikaan...

Mutta näistä peltomaisemista minulle tulee
mieleen lapsuudenkoti.
Kodinkaipuu.



Muistoissa


En näe ikkunasta
kuin betonia ja asfalttia
Mutta sielun silmillä
näen sen
peltomaiseman kotoisen
Rakkaan
Kadonneen
Silmät kiinni laittamalla
saan rauhan sydämeen


-Una Reinman-









Hometaloa ajatellen
olen kirjoittanut joskus tämän,
yhä niin paikkansa pitävän:



Jäin roikkumaan
hetkiin muistojen
Kuinka istutin
särkyneen sydämen
Pihaan talon homeisen
Ei ole vieläkään
syömmeni kokonainen


-Una Reinman-





Kuvat: Hollola

-

18 kommenttia:

  1. Haikean kaunista.
    Ja osin myös surullista.
    Halaus sinulle!

    VastaaPoista
  2. Joskus onnettomuus
    voi poikia jotakin
    ihan uutta.


    Näin olen vahvasti havainnut varsinkin viime aikoina. Se mikä näyttää katastrofilta, ja onkin sitä, saattaa myöhemmin osoittutua ihan muuksi.

    Iloista aamua, Hallatar :D

    VastaaPoista
  3. Kiitos MK.


    Halaus myös sinulle...
    Tämä kuu on surullinen.







    Kiitos Olematon.

    VastaaPoista
  4. Kaunista ja herkkää. :) Homeelle altistun itsekin jatkuvasti täällä koulussa... Kukaan ei myönnä. Oireita on riippuen missä tilassa on.

    VastaaPoista
  5. Sille olisi kyllä pikaisesti tehtävä jotakin, Hansu!

    Te oppilaat ja henkilökunta ette saisi altistua homeelle!

    Opetustilat pitäisi ehdottomasti siirtää terveelliseen ympäristöön!

    Onko siellä käynyt terveystarkastaja?
    Onko tutkittu ilman mikrobipitoisuuksia?

    Oikeasti ette saisi olla niissä tiloissa!!


    Olen huolissani jokaisesta joka joutuu homeen kanssa tekemisiin... =(

    VastaaPoista
  6. Nämä ovat haikeita asioita, jotka tosiaan muistaa koko loppuelämänsä. Ymmärrän empatiasi ja olen iloinen siitä, että joku nykypäivänä osaa olla niin empaattinen, muita ajatteleva, muiden ahdistuksen ja surun tunteva. Se vie voimia, mutta antaakin paljon.

    Älä liikaa muistele, vaan suuntaa katsetta jo tulevaan, joka toivon mukaan on aurinkoinen ja ihana..

    Maiseman kaipuu asuu ihmisessä ikuisesti.

    VastaaPoista
  7. Kauniit kuvasi on kuin olisi täällä otettu.

    VastaaPoista
  8. Niin usein olen tuntenut lämpimän halauksen kuin tuulen käyvän läpi. Niin monesti olen saanut sinulta voimaa pelkästään halauksen voimasta.

    Kiitos kaunis.

    Halauksia takaisin. Koko kaikella lämmöllä mitä minusta löytyy! :)

    VastaaPoista
  9. Muokkasin tuota blogiani,
    ja hetken näytti hassulta,
    mutta nyt taas ok.




    Kiits Sooloilija

    Kadotin sen siun toisen kommentin.
    Sorii...


    *halitus*






    Kiitos Hannele =)

    On ollut kai aikas harmaa kuvauspäivä
    ja usvaa pelloilla...
    Mutta sää näit silti kauneuden. =)







    Kiitos W =)

    *huokaisee syvään*

    Tuo toi hymyn.

    Sie sait ravisteltua miut
    kauemmas murheenlaaksostani.

    Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  10. VOIMIA sinulle! Tiedän home-jutut omasta kokemuksesta.
    Kälyni oli kirppikeslla, ja sai myytyä tätini jäämistöstä pesu-suihku-shamppoo-pesuaine- osion ihmiselle, joka oli joutunut muuttamaan home-talosta. Siis kaikki meni vaihtoon!Nuppineuloja myöten.
    Itse sain taudin home-ongelmaisesta työpaikasta.
    No tämä ei ollut nyt syynä tähmänpäiväiseen kommenttiin, vaan tuo laulu....
    Parku taas pääs, kun joku osaa nuin kauniisti, herkästi ja konstailemati laulaa...
    Kiitos tästä kokemuksesta!Menen niistämään nokkain!
    Pröööth!

    VastaaPoista
  11. Arjaanneli


    Meilläkin on kaikki pitänyt hävittää, jota ei ole voinut pestä kolmeen kertaan 80 asteessa... =C

    Eikä kukaan ole korvannut mitään.
    Terveyttä ei saa takaisin edes rahalla.


    Samuli lauloi miunkin mielestäni ihanasti...


    Halaus siulle...
    Saman kokeneet tietävät, että kyse on vakavasta asiasta.

    VastaaPoista
  12. "Ei ole vieläkään / syömmeni kokonainen" <3 :( (:

    VastaaPoista
  13. Surullista, mutta muistot ja haaveet ovat ihania ja kantavat.

    VastaaPoista
  14. Piatta


    Ei se olekaan...
    Ei ollenkaan...




    Arleena


    Niinpä kai...

    VastaaPoista
  15. Kaunista ja surullista.

    Kyllä osaat laittaa sanoja ihanasti järjestykseen!

    VastaaPoista
  16. Kiitos Heli =)

    Siulla on kuvaamisentaito... =)

    VastaaPoista


♥ Kiitos kommentistasi! ♥