31.10.2008

Huomenna kaupat ovat kiinni

.


Viime vuonna Nunnukalla oli omat Halloween-
partyt. Nyt me otetaan rauhallisesti.
Poltellaan kynttilöitä ja muistellaan menneitä...
Ne ovat sitten kaupatkin kiinni huomenna, joten
ruokaa on haettava viikonlopuksi kotiin tänään.
Tai, eivät kaikki kaupat huomennakaan kiinni
ole. Liiottelin. Sorii. =)
Pitää vaan osata etsiä ne aukiolevat.














Postipaketin voi lähettää söpöstikin
roosaan tapettiin pakattuna,
mutta en tiedä, minkä näköisenä
vastaanottaja sen sitten sai,
jos tuo nauha tarttui muihin posteihin
tai postin häkkikuljetustelineisiin,
-mitä lienevätkään nimeltään... =)





PS: Paketin saajan palaute huutis.sivuillani oli:
"Nopeasti oli kirja perillä,
ehkä parhaiten paketoitu lähetys ikinä =)
Kiitokset kaupoista!"



=)

.

30.10.2008

Luiskat

.














Vaikka vedestä pidänkin, niin nyt sataa jo ihan liikaa!
Kuulostaa siltä kuin oikein rakeita ropisisi ikkunapeltiin.
Onneksi ei satanut päivällä, kun juoksin monessa
paikassa asioilla. Sateenvarjo on tietenkin aina mukana
olkalaukussa, joka ei pysy mun luiskalla olallani koskaan
kunnolla. Aina saa olla kohentelemassa ja nostamassa
mokomaa. Pitäisikö hommata olkatoppauksia joka takkiin,
kuin kasarivaatteissa? Sellaisia tarroilla vaatteesta toiseen
siirrettäviä? Saako naisella olla kunnon hartiat,
vai ovatko luiskat olkapäät paremmat?
Naisellisesti sopivaisemmat?














Kuvituksena on nyt ne mun callunat
parvekepurkeissaan ja hiukan silkki-
kukilla koristeltuina, jotka on ostettu
lähitukun varaston mylläyspäivänä
kun ison muovikassin sai täyttää kaikella
mahdollisella helyllä, kymmenellä eurolla. =)
Sehän oli köyhälle pikkujoulu!
(Se tämänkin vuoden ainoa. ;) )

Migreeni yrittää iskeä mua kavaljeerikseen.
Enkä mää nyt tahtoisi...
Suklaata tekisi mieli.
Toisten päänsärky alkaa suklaasta.
Mun elimistö vaatii oman suklaa-annoksensa.
Mut aina ei saa mitä haluaa.




.

29.10.2008

P-sanoja

.















Elegia herätti henkiin vanhan meemin ja antoi tehtäväkseni
kerätä kymmenen sanaa, joiden alussa on P-kirjain.



1. Poikanen
Poikanen-sanaa käytetään kun puhutaan linnunpojista. Miun mielestäni niin voisi sanoa myös ihmislapsista, niin tytöistä kuin pojista. Poikasiahan he kaikki aikanaan ovat. Poikasesta isommaksi hiljalleen kasvavat ja omat siivet saavat.

2. Puutarha
Hiljainen unelma joka kuiskii korvissa...

3. Peruna
Rakas peruna on suuri herkkuni. Saatan syödä pelkkää muusia tai ranskalaisia tai liiskaan keitettyjä perunoita lautaselleni mössöksi ja syön sen flooran kera. Peruna ei satuta miun oikuttelevaa vatsaani.

4. Puuro
On toinen vatsan hellitsijä. Kaura-sellainen. Lapsena kaurapuuroon piti aina laittaa sokeria. Nyt en voi ymmärtää, kuinka olen voinutkin sotkea lempeään kaurapuuroon jotain sellaista... =)

5. Peti
Pitää olla sopivan pehmeä, että siinä on hyvä nukkua. Kovalla pedillä selkä tulee kipeäksi. Peti pitää aamuisin aina pedata. Muuten koko huusholli on sotkuisen näköinen jos peti ei ole pedattuna.

6. Puro
Keväinen sanansaattaja tulevasta kasvukaudsta. Vettä en lakkaa koskaan ihailemasta, on se sitten merenä, järvenä, purona, juomalasissa juomana, ikkunassa huuruna, nummilla usvana tai pakkasessa jääpuikkoina.

7. Piano
Soitin, jota olisin halunnut oppia soittamaan. Kuuntelin ihaillen tuota ihmeellistä musiikkilaatikkoa sormeilevien luokkakavereideni esityksiä koulussa. Myöhemmin sain tietää, että jotkut olivat vastahakoisesti joutuneet menemään soittotuneilleen. Miten joku saattaa kieltäytyä opettelemasta jotain niin ihanaa, kuin soittotaito... =)

8. Puu
Puu on kaunista. Se on lämmin elementti sisustuksessa. Sielun rauhoittaja metsässä ja erittäin tärkeä elävä elementti myös kaupungisssa. Puussa on jotain samalla herkkää ja samalla kovaa.
Lapsena rakensin puumajan villiin omenapuuhun.

9. Pinsetti
Tärkeä kapistus. Ilman sitä kulmakarvani kasvaisivat mattona silmäluomissa ja yhteen nenän päältä, kuin Frida Kahlolla. ;D

10. Puolinainen
Hauska sana. =) Onko se puoliksi mies ja puoliksi nainen?

Lisään tähän bonuksena Punaisen värin,
sillä se on hyvin rakas ja voimia antava väri... =)



Kommentoi tähän loppuun ja minä annan sinulle kirjaimen.
Kirjoita kymmenen sanaa, jotka alkavat sillä kirjaimella journaliisi
ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana merkitsee sinulle ja miksi.


Internet

.















Luin Katja Tanskasen blogista ajankohtaista asiaa siitä,
onko netti vaarallinen nuorille. Varsin tärkeää pohdintaa.
Itse Internet ei ole vaarallinen vaan se, kuinka sitä saatetaan käyttää ja manipuloimistarkoituksinkin hyödyntää.

On todella vaikeaa valvoa, missä lapsi tai nuori netissä seikkailee.
Varsinkin jos nuorella on oma huone ja oma tietokone.
Aluksi miekin yh-perheessäni, yhden tietokoneen taloudessa yritin tarkasti valvoa mitä pelejä lapset pelasivat, niin koneella kuin pleikkarillakin. Joskus tosin joku lainaili heille epämääräisiä pelejä, joita ei meillä kauaa katseltu.

Nettiyhteys tuli meille kotiin vasta viitisen vuotta sitten. Oli pakko. Jo pelkästään koululäksyjen vuoksi, joissa oletettiin jokaisessa perheessä jo olevan Internet-yhteys ja sieltä piti etsiä tietoja. Netin tullessa sovittiin aikaraja, koska ja kuinka kauan saa olla koneella ettei kone vienyt kaikkea elämää. Mutta ei kukaan voi vahtia koko aikaa koneen äärellä, mitä lapsi tai nuori sieltä näkee ja etsii. On olemassa tiettyjä lapsilukkoja, mutta fiksu nuori oppii varmasti nopeasti sivuuttamaan ne. Meillä niitä lukkoja ei ollut. Oli luottamus.

TV:ta oli helpompaa kontrolloida. Yhdeksältä illalla sai sanoa, että nyt unille. Nukkumaanmenoajat olivat tärkeät. Olin ehkä liiankin tiukka sen suhteen, mitä he tv:sta näkivät.
-Muut kuulemma saivat valvoa ja katsella vaikka yksin, mitä tahansa telkasta tuli. Mutta ei meillä. Koska minusta lapsen pitää saada olla lapsi ja lapsellinen niin kauan kuin se ikunas on mahdollista. Tosin olen havainnut joidenkin vanhempien kyselevän, mitä tuo sanonta oikein tarkoittaa. Kaikki vanhemmat kuitenkin tiedostavat fraasiksi muodostuneen lauseen varmasti omalla tavallaan.

Aikaa myöten lapseni muuttuivat nuoriksi. Taitaviksi atk:ssa. Auttaen kukin vuorollaan kouluissaan muiden koululaisten lisäksi jopa opettajiaan atk-luokassa. Ja kotona minua. =)
Esikoinen on ollut mukana jopa verkottamassa erästä paikalliskoulua.
Pojat rakensivat itse osista uusia koneita ja korjailivat vanhoja ja muidenkin rikki menneitä tietokoneita. Kaikilla oli ennen pitkää oma tietokoneensa. Ura-haave on molemmilla pojilla atk-insinööriydessä. Tytär nuorimpana on niin ikään haka kaikessa mikä liittyy tietokoneen hallintaan.
Minun atk-osaamiseni on vähäistä heidän taitojensa ja osaamisensa rinnalla.

Nettimaailma ja atk vaan ovat niin tiiviisti osa nykyelämäämme, ettei tässä voi kukaan juuri muuta, kuin paimentaa jälkikasvuaan.
Luulen, että lapsi oppii itsekin vaistomaisesti säätelemään omaa nettikäyttäytymistään, kun hänelle alussa laitetaan tiettyjä rajoja.
Aivan kuten allerginen lapsi oppii pian tarkistamaan, onko ruuassa tai karamelleissa hänelle kiellettyä ainesosaa, jne.

Vanhemmilla on suuri vastuu ohjata lasta oikeaan.
Joskus vaan me vanhemmat olemme itsekin hukassa.
Kaikilla vanhemmilla ei ole paimentamiseen aikaa tai voimia.
Koneita käytetään lapsenvahteina.
-Lapsi viihtyy itsekseen, kun on koneidensa äärellä...
Ja se tapa jää helposti päälle.




.

Älä karehdi

.


















"Älä karehdi niiden iloja
joiden suruja et tunne."



-Tuntematon-


.

Syksyä?

.


















Ulkona ei pärjää
enää
ilman hanskoja

Pellon yli talsiessa
savi jää saappaisiin paakkuina
Puista tippuu ilkeästi niskaan vettä
Oksat risahtelevat poikki
kauas kaikumalla
märässä metsässä

Sisällä
tarvii jo villasukkia
Tää taitaa olla syksyä


-U.R.-









.

27.10.2008

Eilisiä

.

Oli ihan pakko
laittaa tähän tämä kakku!




















Huomasin armaan Angelan blogissa
kuvan (synttäri?)kakusta, jonka takana niin ikään
oli kynttilä. Itse otin tämän kuvan eilen,
sunnuntaina, jälkkärisukliskakustamme.
Kuvat olivat niin samanmoiset, että jo
Angelalle asiasta mainitsinkin. =)
Kakun väsäsin omasta päästäni,
gluteenittomista jauhoista, joten on
turhaa kysyä ohjetta. Ripaus sitä
ja loraus tätä ja paljon Van Houten-
kaakaojauhetta, jota muutes Tukholmassa
näkyi olleen Pienessä suklaapuodissa
myytävänä tosi ISOSSA paketissa! =)



















Tässä kuvassa puolestaan on vahinko-ostos, eli
Lidlin halpoja keksejä jotka olivat niin söpöjä. =)
Mutta niin pahoja, ettei niitä kukaan voinut syödä.
Tällä kertaa kun ei kaupassa katsottu montako
E:etä näissä oli, niin se kostautui.
Mutta ne käyvät hyvin joulukuusenkoristeiksi.
Ja noilla säilöntäainemäärillä ne kestävät ikuisesti. =)

Sori muruset. En osta enää tuollaisia keksejä.
Ikinä. =)





.

Vastuu painaa

.





















Jos näen kadulla makaavan ihmisen, mie menen ja katson, hengittääkö hän. Soitan paikalle ambulanssin ja odotan,
että asiantuntevaa apua saapuu.
Autan kaupassa minulta jotakin kyselleitä.
Jos en tiedä, otan selvää jolloin tiedän sitten itsekin.
Pidän ovea auki muille.
Annan paikkani minua vanhemmalle jonoissa, busseissa.
Kerron rattijuoposta virkavallalle, joten juoppo ei pääse jatkamaan matkaansa humalassa.
Puutun homeiseen kuivaushuoneeseen. Kerron siitä isännöitsijälle ja jää hänen asiakseen tehdä jotain sille, etteivät käyttäjät saa astmaa...


Mutta mie en katsonut kansalaisvelvollisuudekseni mennä äänestämään jotakuta kunnallisvaalilupauksia antanutta.

Siksikö, etten usko enää byrokratiaan?
Voi olla...

Eikä ole mielestäni kovinkaan hetkauttavaa vasta muutama viikko ennen vaaleja ilmestyä tyhjästä naamajulisteineen ja vakuuttaa olevansa hyvä ja uskottava. Ihmisystävä. Kansanrakastaja.
Ja vielä epäuskottavampaa on, että nämä ehdokkaat hyökkäävät koskettelemaan sinua toreilla ja turuilla, pari päivää ennen vaaleja, tarjoavat ilmaista soppaa, paistettua maggaraa, heijastimia, avaimenperiä, neilikoita ja ruusuja ja houkuttelevat luokseen vaalitelttaansa, kuuntelemaan juttujansa... Ah, niin läpinäkyvää.

Missä he olivat ennen sitä hetkeä? Ehdokkaiden tulisi olla esillä aina ja luomassa hyvää, tekemässä itseään tunnetuksi yhteisössään, jotta me tunnistaisimme hyvät niistä, jotka tavoittelevat vain valtaa ja omaa etuaan. Tosin luulen, ettei suurin osa kansasta tunne ehdokastaan. Päättäjämme koostuvat mitä suurimmassa määrin arpapelistä. Toivottavasti teidän ehdokkaanne ovat sanojensa takana. Ettei heitä turhaan ole nostettu jalustalle. Ettei kenenkään tarvitse tyhjää painavaa jalustaa pidellä. Siinä saattavat olkapäät hiertyä.

Vaaliehdokkaat ovat kuin kansan valitsemia työntekijöitä. Ehdokkaiden mukavaksi muokatut CV:t näytetään kansalle hetken ja sitten ne laitetaan piiloon. Mutta kansasta vain osalla on kokemusta työntekijöiden työhönotosta ja työhaastattelijana olosta. Kansa ei pääse myöskään antamaan näille työnhakijoille työtodistusta tehdystä työstä...
Muuta kuin vaaleissa.
Äänestämällä jaloillaan.
-Tai sitä Aku Ankkaa.







.

Balsamia haavoille































Impatiens glandulifera



Jättipalsamista olen kertoillut jo
aiemminkin, mutta ei sitä voi olla
kuvaamatta kun sen näkee. Se on
kuin ikioma luonnonorkideamme.
Suuresti ihasteltu ja inhottu,
niin kuin epifyytit konsanaan.
Vaikka tämä kasvi seisookin
maassa omilla juurillaan.
Tai ehkä juuri siksi...


Reheviä persoonia harvoin ymmärretään.
Niille täytyy antaa tilaa...

.

26.10.2008

Kamomillan tuoksua

.
























Sauniot ovat valloittaneet
pellot, niityt ja ojanpientareet
ja kukkivat parhaillaan varmaan
toista kukintakauttaan jopa kaupungissa.
Laitumiltakin vielä erottaa peltosaunion,
koska lehmäkään ei sitä syö. =)
Jos rohdoksi etsii kamomillaa,
näitä kahta kukkaa ei pidä sekoittaa.
Sitä paitsi on olemassa vielä kolmaskin
saunakukka, joka kasvaa meren rannoilla.


Tänään alkaa talviaika.
Muista siis pikkuisen huokaista
ja lepää arjesta.
Nauti tästä päivästä.
Kesän viime hetkistä.







.

25.10.2008

Leffa-iltoja

.









Saanen suositella jännityksen ystäville
Eagle Eye-leffaa. =)
Kävin Hanin kanssa katsomassa sen.
Hani sai joululahjakseen 2 leffalippua
jotka olivat voimassa tämän kuun loppuun.
-Aika kauan hän mietti sopivaa elokuvaa.
Eikä kai tuostakaan pitänyt, mutta miusta
se oli jännittävä. Enpä spoilaa enempää... =)

Perjantaina muuten tuli tv:stäkin hyvä
leffa, Tapaus Antwone Fisher. Itkin taas
jälleen Hanin paidan märäksi, kun puoliorpo
päähenkilö löysi kadonneita sukulaisiansa.
-Niin voi käydä vain elokuvissa...




PS:
Paitsi serkkutytön saattaa löytää
ihan nettimaailmastakin. =)))


.

Salkoruusu

.

Alcea



















No niin ja kun kukkakaupoista
tuli puhetta, niin löysin takaisin tänne
kukkien maailmaan. =)

Jo poispäin Vanhasta kaupungista
kävellessämme, ihan omaa reittiämme
ja postilaatikkoa etsiessämme
näimme usean talon ovenpielessä
salkoruusuja. Kauniita.
Samanlaisia kuin oman Maman
puutarhassa. =)


Salkoruusu on kaksivuotinen kukka,
joka ensimmmäisenä kesänään tekee
vain lehtiä ja kokeilee miltä se kasvupaikka
tuntuu ja seuraavana kesänä se kasvaa
pitkäksi, oikein kukkien kera.





.

24.10.2008

Kukkakauppoja norkoilemassa

.


















Ihania kukkia! Edelleen reissulta naapurimaasta.
Kukkien hinnat eivät olleet päätähuimaavia.






















Vai mitä sanot siitä
että vaikkapa pitkiä, ihania gladioluksia
saisi 10 kappaletta n: 5 eurolla?!!!




















Minä sanon että ihanaa!
Voisi aina olla tuoreita kukkia maljakossa,
niillä hinnoilla. Toisin kuin meillä Suomessa...

Meillä selkeästi on entisiin markka-
merkintöihin vain vaihdettu euromerkki
kukkien(kin) hinnoissa.
Surullisenkallista ja kalliinsurullista.
Ja yleensä kun totean tuon, saan vastauksen:
-Nyt ei saa enää ajatella markkoja! Nyt käytetään euroja!
Ja minä sanon että saapas. Kukapa ei vertailisi?
Euroon siirtyminen nosti kaikki hinnat pilviin. =/

Kukkia, noita herkkiä mielenpiristäjiä
pitäisi olla useammin jokaisen pöydällä.
Niin kotona kuin töissä.

Tuolta ois voinut tuoda parvekkeelle
talvikukkia. Halvalla. Mutta en rahattomana
kehdannut sanoa Hanille mtn...
Ostin sitten toissapäivänä paikalliselta torilta
2 callunaa, kun tililläni oli vihdoin hiukan rahaa.
Syön sitten taas pari päivää kaurapuuroa. =)
Haen joskus Mamin metsiköstä callunoiden
seuraksi jotain vihreää.
Otan sitten kuvan ja näytän mitä sain aikaan.
Kukka-asetelmista meinaan. En kaurapuurosta. =)







.

23.10.2008

Muistojen silta

Runotorstai: Silta nykyaikaan


















Valokuvia
hän tunsi
joskus kaipaavansa
Edellisestä elämästä
Muistoja konkreettisia

Lakkasi vuosien päästä
tuota aikaa muistelemasta
Lakata voinut ei kuitenkaan
sitä miestä
koskaan
ajattelemasta



-Una Reinman-





Taidepalkinto

.














Ja taas olen ollut hyvin onnekas:
Tarjuska antoi miulle tällaisen ihanan kunniamainintapokaalin:

"Ihanaa ja kaunista katseltavaa. Synnynnäinen romantikko, kuten minäkin."
Kiitos päivän piristyksestä Tarjuska! =)

Sain niin ikään Blogisiskolta tämän kunniamaininnan:
"...lämminhenkiselle bloggaajalle, runoilijalle, äidille."

Sekä Old Ghostilta! Kiitoshalit siullekin! =)

Niin ikään Fotomontaasi lahjoitti tuon palkinnon
miulle:
"Hallattaren blogista on tullut minulle aamulukemista.
Käyn vilkaisemassa hienot, aistikkaat kuvat ja elämän makuiset
runot ja kirjoitukset ennen kuin syvennyn päivän “muihin” uutisiin."

- joten kaunis kiitos hänellekin. =)

Kuin myös Iines J:kin vielä lähetti miulle
tämän upean pokaalin:
"Luovuus… Hallatar on monella elämänsä alueella luova, niin kakun kuin kranssinteossakin. Runojakin häneltä syntyy ja hänen otteensa valokuvaukseen on herkkä."

Sekä Moninainen, ihanine saatesanoineen:
"Hallatar, jonka blogin lukemiseen myönnän käyttäneeni työaikaani. Aloitin vapaa-ajalla, mutta piti jatkaa töissä, kun en saanut tehtyä niitä töitä, ennen kuin olin päässyt loppuun (=alkuun, kun luin käänteisessä kronologisessa järjestyksessä)." ;D

Kuten teki myöskin uusi tuttavuus Katja Tanskanen
häkellyttävin sanoin:
"blogi on kielellisesti riemastuttavan omaperäinen. Hallatar ilottelee myös aiheisiin sopivilla tilanne- ja maisemakuvilla. Hallattaren omaääniset kuvaukset kutsuvat lukijan kotiin, ottavat syliin ja toivottavat vielä vierailijalle hyvää matkaa ovelta pois lähdettäessä."

Myös Evelin luovutti miulle tämän pokaalin seuraavasti:
"Hallatar: Kuuluu myöskin ensimmäisiin seuraamiini blogeihin ja nautin blogissa olevista kauniista valokuvista."


Niin ikään Taika, Pinkeistä linkeistä ojensi miulle tuon ihanan pokaalin näillä sanoilla:

"Toinen pysti kiirehtii Hallattaren kodikkaaseen blogiin. Hallatar on Blogistanian veteraani ja emo, joka pitää hyvää huolta poikasistaan."


-Se olikin sitten jo yhdeksäs pokaali! Oi... =)

Kiitos teille, te kaikki ihanaiset!
Olen vallan nöyrä tästä palkinnosta.

*niijaa kaikille*


Säännöt palkinnon eteenpäin jakoon ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.
Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon
alkuperäiset säännöt ovat tässä.





Jaan kunniamaininnan eteenpäin seuraaville blogeille:
1. Blogisiskolle: Monipuoliselle blogistille ja ihanalle kirjailijalle. =)
2. Satulle: Vahvalle ja herkälle äidille ja viisaan taiteelliselle naiselle. =)
3. Takaisin Tarjuskalle: Koska olet ihan ainutlaatuinen ja rakas. =)
4. Inkiväärille: Moneen mukaan ehtivälle kaunosielulle. =)
5. Elegialle: Jolla on ihmeellisiä fantasiakuvia ja persoonallinen
ote maailmasta. =)

Bonus:
Lähetän vielä kuudennen kunniamaininnan
useita blogeja omaavalle Italian lämmössä asuvalle
toimittaja-kirjailija ja runoilija Ritviecaville. =)





.

Silta nykyaikaan

.

Valokuvatorstain haasteena
oli silta nykyaikaan.
Nämä kuvat mielestäni sopivat
siihen kuin nenä päähän:




















Ei ollenkaan hullumpaa
ajella kaffeelle ihqlla scootterilla. =)


















Tai 50-luvun leffoista tutulla autolla...












Tai uusimmalla hotilla menopelillä. =)
Tämän alimmaisen saat klikattua suuremmaksikin...










.

22.10.2008

Käsityöllä on hyväätekevä vaikutus

.





















Hansun ihanassa käsityöblogissa on arvonta.
Innolla kurkistelin Hansun kauniita käsitöitä.
-Siitä naisesta kuulemme vielä! =)
Mää ihan karehdin teitä monitaitureita,
joiden blogeja listaltanikin löytyy. =)

Mutta enhän mää voi osallistua siihen arvontaan!
Aatteles nyt, kun mää ensin voitin ton matkan, niin mullahan
on tietty voittoputki päällä ja sit mä voitan sen arvonnankin
ja sit kaikki suuttuu... ja, ja, ja... ;D

Kerran kauan sitten mulla oli nääs voittoputki päällä. =)
Olin Oriflame-esittelijänä, (joo, sellaistakin on tullu tehtyä)
ja olin yhdessä kokouksessa jossa esittelijöiden
virkistyspiristeeksi suoritettiin arvonta...

Olin ostanut kolme arpaa ja voitin niillä kaikilla jotain:
itsetehdyn kuivakakun, meikkejä, jne,
ja kun sen kolmannen kerran hain ihan nolona palkintoani
niin yleisö melkein buuasi. ;D

Ekakerralla he taputtivat.
Tokakerralla hymyilivät ja taputtivat:
-Wau, sä sait toisen palkinnon!
Kolmannen palkinnon kohdalla miulle jo huudettiin:
-Voi ei! Taas toi! Vietkö sä ne kaikki!? =)







Kuva on reissusta. Ikkunan edusta oli patsaita ihailevia
ja melkein toisiaan tuuppivia mummoja täynnä
mutta sivustasta sain napattua kuvan... =)

Ikkunan patsaissa on jotain samaa kuin Savisutin
upeissa keramiiikkatöissä. =)





.

Satumainen aukio

.















Voisin hyvin kuvitella että Elsa Beskowin sadut
Täti Vihreästä, Täti Ruskeasta ja Täti Sinipunaisesta
ovat voineet syntyä vaikkapa näitä taloja
katsellessa. =)



















Tukholmaa sanotaan Pohjolan Venetsiaksi.
Ainakin puluja siellä ruokitaan tällä aukiolla
kuin konsanaan Pyhän Markuksen torilla.

Pulut tulevat jopa kädestä syömään.
Ihan kuin miun käsistäni lapsena meidän
paikallisella torillamme, kun olin myymässä
maatalomme pellon antimia.






















Aukiolla seisoi ihana vanha kaivo tallella...
Ken voisi kertoa sen tarinan?







.

21.10.2008

Keskiaikaista kahvilatunnelmaa

.



















Tukholman vanhin rakennus,
entinen vankila, toimii nykyisin
idyllisenä kahvilana.




















Hiukankin huonompijalkaisella
ei sinne tosin ole mitään asiaa, sillä
se on alempana kuin kellarit
konsanaan. Ja raput ovat hyvin
kapoiset ja jyrkät...
Ihmeellisen paljon siellä kuitenkin
oli asiakkaita, vaikeasta sijainnista
huolimatta. =)



Kun laskeutuu hämärään kellarikahvilaan
on kuin yhtäkkiä joutuisi keskiaikaan,
sillä kynttilät ja tyyliin sopiva musiikki
ottavat tulijan heti huomaansa.
















Me istahdimme pienenpieneen,
pyöreään, vahtikopin näköiseen
muurattuun huoneeseen. Kahvi
oli hyvää ja täältäpä löytyi jopa
gluteenitonta piirasta.

Keskiaika ja nykyaika kohtasivat. =)








































PS: Kellarikuvat aukeavat klikkaamalla...

.

Kahisevia askeleita

.



















Nobel-museon lähettyvillä
katson askeleitani kapealla tiellä.















Koen deja vu:n.
Jokavuotisen.
Tutunoloisen.
Kuitenkin joka kerta
tunteen ihan uuden.
Se on syksy. =)


























.

Jotain sentäs

.





















Tästä pikku puodista, josta
löytyi larppivaatteita ja muuta
ihanaa, osti Hani Nunnukalle
ihan pienen tuliaisen.






















Jos miulla itselläni olisi ollut rahaa
olisin vielä jotain lohikäärmeisiin
liittyvää ostanut...

En tiedä, miksi olen niihin jotenkin tykästynyt.
Ja niin on Nunnukkakin...





.

Menneisyyden kaikuja

.
















Kello löi puoli kaksitoista. Olisi puoli tuntia aikaa
kuninkaalliseen vahdinvaihtoon.
Mutta se aika hujahti kujia kierrellessä ja
puoteja ihaillessa.























Kaikki paikat eivät ole luokseenhoukuttavia
ja kutsuvia. Noiden paalujen kohdalla ihan
selvästi aisti jotain synkkää ja painostavaa.
Niiden lähelle en halunnut mennä...



Vahdinvaihto ehti alkaa ja loppua ennen
kuin ehdimme könytä takaisin paikalle
monen korttelin päästä.










Porukkaa oli niin muurina, ettei vahdinvaihdosta
saanut mitään kuvia. Ainakaan näin lyhyt
tyyppi, kuin mie. Huvittavasti abba-musan tahtiin
soitteli torvisoittokunta vahdinvaihdon.
-Mihin mikäkin maa näköjään Money
money money-verorahojaan tuhlaa... =)







.

Kuninkaallinen palatsikompleksi

.














Ulkoapäin sen jo huomaa
että tässäkään ei ole
ihan tavallinen huusholli.
Tavallisella ovella kun ei seiso
yleensä vartijaa. =)









Tätä taloa ei pääse sisäpuolelta
kurkistamaan kuin pääsymaksusta.
Tuo koululaislippu löytyi lippuluukun edestä,
lattialta. Se kelpasi minulle muistoksi. =)




















Otin siis kuvia vain porstuasta.
















Aulasta?
















Eteisestä?
Ja moneen suuntaan
vievistä rappusista.


Oli hienoa päästä edes
noin upean palatsin eteiseen. =)







.

20.10.2008

Erikoisuudentavoittelua

.
















Ei erikoisuuksia
tarvi
edes tavoitella

Se riittää
kun on vettä
ja leipää



-una reinman-









Pakinaperjantaihin...

Lisää kujia ja taloja

.















Lisää näitä kujia
joiden tunnelma
oli hengästyttävän mykistyttävä.
Kuin olisimme olleet aikamatkalla...
Varsinkin ihan aamusta, kun muuta
porukkaa ei ollut vielä paljoa paikalla,
ja tuon polkupyöränkin saattoi kuvitella
mielessään ihan näkymättömiin. =)






















Virnistelin kujien ja talojen kauneuden
hilpeyttämänä ja kuvasin innolla
monet akut tyhjiksi kamerasta.
Pyörin pokkarini kanssa kapeilla kujilla
kuin Liisa Ihmemaassa.





















Lopuksi akkusyöppökameraani oli
lainattava Hanin repusta lisää akkuja
omien ladattujen jo loputtua.
Talot vaan kertakaikkiaan olivat
niin ihania, että niitä oli pakko kuvata.

Onko se niin, että koditon mielellään
kuvaa koteja ja taloja...
Tai sitten se on se tunne, että olen ollut
joskus aiemmin jossain muualla?




PS:
Jo pelkästään nämä kolme kuvaa
olisivat olleet reissun väärttejä. =)
Olen niistä hyvin onnellinen...


.

Tänka på

.




















Tuosta patsaasta miulle tuli mieleen
Veljeni Leijonamieli... En tiedä miksi.
-Kuin hän olisi siinä matkalla jonnekin seuraavaan maahan?
En sitten mennyt kurkistamaan, mitä jalustassa olisi
patsaasta oikeasti lukenut. Halusin jäädä tuohon uskooni...
Jos joku tietää patsaan tarinan niin kertokoon sen. =)


Ainoa kerta muuten, kun miut on poistettu opetustilasta
oli kerran yläasteella ruotsintunnilla, kun sain kamalan yskänpuuskan.
Opettaja ensin vaivautuneena kuunteli ja viimein käski miun mennä yskimään käytävälle,
enkä uskaltanut mennä takaisin enää sille tunnille. =)
Siitä lähtien hiukan karsastin mielestäni hieman pelottavaa opettajaamme ja koko tuon kielen tunteja.
Muissa oppilaitoksissani olen onnistunut välttelemään ruotsinkielen opintoja tavalla tai toisella.
Tällä matkalla huomasin, että on siitä kielestä jotain mielenpohjalle jäänyt.
Ihan pakolla. ;p


Osoitekirjan unohdin valitettavasti kotiin, joten postikortteja,
-niitä ulkona kostuneita, ja heiluvalla pöydällä huonolla
kynällä kirjoitettuja, lähti Suomen puolelle vain muutama.
Ne, joiden osoitteet muistimme ulkoa...
Mutta olkoot nämä kuvat kortteina heille,
joille ei nyt postitse sitä saatu lähetettyä.
.

Kujat

.

Näitä kuvia olen jo pidätellyt.
Mutta nyt ne pääsivät irti.
Ah...




















Nuo kujat hurmasivat miut!
Niin samanoloisia kuin vaikkapa
Italiassa... Ihastuttavia!
Kapeita tarinankertojia...



















Ihanasti on osattu säilyttää vanhaa
ja huoltaa ja korjata nykypäivän
tarpeisiin.



















Karehdittavan tunnelmallista!
Saatan kuvitella kuinka ihanaa täällä
on vaikkapa jouluna.
Löytyyhän kaupungista jopa oma tonttupuoti.

Ja kesät-talvet meitä turistitonttuja. =)




.