31.8.2008

Syyskuu saapuu

.

Pelargonium















Nyt kiireellä kaikki ruukuissaan olevat kukat
sisälle turvaan. On tulossa kylmä syksyinen yö.









.

Vastapaino

.



















Murheellisten aatosten vastapainoksi
pitää ajatella kaunista luontoa.
Se helpottaa.







.

Vanhanaikaista

.
Lathyrus odoratus
















Selailen vaatevarastoani. Huomiseksi tarvitsisin
edustavan asun. Kaivan pitkät mustat housut pyykkikorista
ja laitan ne viikattuna parvekkeelle tuulettumaan.
Toivon, ettei naapuri aivan älyttömästi herkeä tupakoimaan
jotta housut oikeasti tuulettuisivat.
Pyykkitupapäivä on vasta tiistaina ja jos pesen housut käsin
ne eivät kuivu huomiseksi millään näin kosteassa ja
viileässä kämpässä. Eivät ne ole likaiset. Vain polvipussiset...
Syvällä sydämessä tekisi mieli peruuttaa koko huominen meno...

Miun puseroni, joita katselin silitysrauta toisessa kädessä,
ovat auttamattoman vanhanaikaisia hippi-retro-Jane-lookia.
Ilmankos tässä kerran, kun menin yhden tuttavan luo, jotta
lähdettäis hiukan illanviettoon, kun en vuosiin ole yhtään missään
käynytkään, totesi hän mukaan ottamani vaatteet nähtyään, että
taidetaankin vaan istua kotona ja katsoa telkkaria ja juoda
hänen valmistamaansa (vatsankääntävää) kotiviiniään.
Loppuilta menikin sekovatsaisena mukavasti vessassa... =)

Miun tulostimeni, jonka kirpparilta ostin käytettynä noin viisi
vuotta sitten, teki eilen lopullisen stopin. Kesken 24 sivuisen novellin se lakkasi toimimasta. Tulosti kiltisti 20 sivua ja jätti loput neljä sivua ikuisiksi ajoiksi tekemättä. Miten raivostuttavaa! Yritin syöttää sen tietoihin vain ne neljä viimeistä sivua ja maanittelin mutta mikään ei auttanut...
Miihkali-poika on kotilomilla ja yritti katsoa mitä tulostin on syönyt ja totesi että se on kaput. Pitää tulostaa jollain muulla. Mutta millä? Tulostinkin oli niin antiikkia, antiikkia...

Pitäisi olla sellainen hätäkultakortti, jota voisi epätoivoisen
tilanteen tullessa käyttää ja kassalla näyttää... Sillä voisi ostaa
oman pyykinpesukoneen ja tulostimen ja pari vaatekertaa, uuden
ripsivärin, melasmaa peittävän meikkivoiteen... jne.
Tänään ei taida olla hyvä päivä.




PS:
Kukkaroskaa tuli parvekkeelta yhteensä kaksi jätesäkillistä.
Se oli kuin viidakko. =)
Nyt on aika tyhjän näköistä...
Syksy saa nyt tulla...



.

Nyt on aika

.
Lathyrus odoratus














Tuli jo aika siivota
parvekkeelta pois kesäkukat.
Ne viimeiset tuoksuvat oksat
kerätä maljakkoon
keittiön pöydälle.
Kesän muistoksi.
Hyvästeiksi.



U.R.





.

30.8.2008

Yksi ovi olisi

.














Yksi ovi olisi raollaan
Yksi ovi aukeaisi
Jos uskaltaisin avata

Pelkään siihen koskea
Jos se onkin liian painava









U.R.





PS:
Ovessa oli minulle
liian vaikea lukko








.

29.8.2008

Kranssipäivä

















Tytär
söi kiltisti kaurapuuronsa mansikkahillosilmällä
ja lähti opiskelemaan ammattia itselleen.
Mie jäi kotiin yskimään.
Mitä muuta sitä yskäisenä tekisi
kuin vesisadetta kotonaan pakoilisi?

Voisi vaikka tehdä kransseja.
Pitää kranssipäivän. Levittää
kaikki tarvikkeet keittiön pöydälle.
Ja kuunnella musiikkia.
Pitää jaloissaan villasukkia.

Ja haaveilla tuosta Vuorelman
seinävaatteesta...
Se muistuttaa entisaikojen rekipeittoja.
Mitä rikkaampi talo, sen upeampi
rekipeitto näkyi reen takana tulijoille. =)
Mie käyn usein ihailemassa tuota peitettä
ja sen yli 200 e:n tarvikepaketin hintalappua.
Aion tehdä vastaavan jossain vaiheessa.
Kuva olkoon esikuvanani.
Haen kankaan kangaskaupasta ja langat
marketista ja pingottimen kolmannesta paikasta.
Ja joskus, mie lupaan,
miulla on tuon tapainen peite seinälläni. =)




















Ja siinä on mukana lapsuudesta tutuksi
tulleita rekipeiton kuvioita...




PS:
Kaksi tilattua kranssia sain aikaiseksi.














Syksynvärisen...















j
...ja jouluisen.



Piti odottaa, että Nunnukka tulee opinahjostaan
miun kamerani kanssa, ennen kuin sain otettua kuvia...




PS:
Juuri sähköpostia nettiystävältä, joka hänkin on ihastunut rekipeittoihin.
Hän kirjoitti näin ihanasti:

"Jospa vielä kumpainenkin saamme rekipeiton aikaseksi
- ja tehdäänkin heti sellainen,
että kaikki tajuavat: onpa siinä rikkaan ihmisen peitto!!!
Mehän olemme elämästä rikkaita,vaikka emme rahasta,
tuosta pahasta!"


-Kiitos S-mummu!!!! =)
Näin tehdään. =D



.








28.8.2008

Ihoa kuvassa

.

Valokuvatorstai etsi iho-kuvia...


















Tässä ruskettunutta ihoa ja tyttäreni lempipuuhassaan:
lootusasennossa kirjaa lukemassa.





.

Ihoa runossa

.


Runotorstaissa
haettiin runoa ihosta.
Tässä yksi miun arkistosta, joka on
muutes kirjoitettu päivää vaille vuosi sitten:




Kaiho



Sinun kuvasi
Kuin sateisen lasin takana
Voin koskettaa
Elotonta pintaa
Mutta en saa
edes pisaraa
tuntea sormissani
Jotka vielä kerran
tahtoisivat tuntea ihosi




-Una Reinman-



.

Tsekkausta

.


On valkoinen sorsakin tallella. Uiskentelee pokkana
kirjavampien kavereidensa vanavedessä,
tuossa lähipikkujärvessä. Toivottavasti näitä
sorsia ei kukaan sorsastaja löydä.

















Flunssa yrittää lytistää ajatukset.
Huomasin, että noin vuosi sitten
olen niin ikään flunssaillut.

Nyrjäytin reilusti eilen nilkkani niin, että
melkein koko pohja koko kesän käyttämistäni
saapikkaista irtosi. Kärjestä jäi vähän kiinni.
Kävelin varoen kotiin, ettei koko pohja pudonnut.
Nyt sitten kahdet saapikkaat odottavat
suutaria. Vasta noin 13 vuotiaat saapikkaat ja nyt jo rikki.

Muistan hyvin sen syksyn kun ostin ne...
Minulla oli rikkinäinen sydän ja pikkuisen ylimääräistä
rahaa ja ostin kahdet saapikkaat. Mustat ja ruskeat.
Ei se sydäntä korjannut vaikka kokeilin naisellisesti
shoppailla. Mutta aikas kestävät popot ovat olleet.
Toivottavasti suutari saa ne vielä kuntoon.
Mies-parka tikahtuu nauruun ne nähdessään... =)

Uudet maksavat aivan liikaa.
Eikä mulla nyt ole ylimääräistä rahaa eikä sydän
onneksi rikki. Sydämeni on aikas eheä.
Nyt ei vaan ole kenkiä.

Kesäkenkiä en sitten ehtinyt ostaa tänäkään
kesänä. Lueskelin vanhoja juttujani, jotta
jo pari vuotta sitten olen haikaillut kesäkenkiä.
Aina on ollut jotain tärkeämpiä menoja.
Ehkä sitten ensi kesänä. =)





.

27.8.2008

Kivenvientireissulla

.






















Kotimatkalla

Puiden luo
täytyi takas palata
ihan salaa niitä halata



U.R.


.

Keijunmekko

.

Rhodochiton atrosanguineus





















Ensi kesänä minäkin haluan kokeilla
viehättävää keijunmekkoa. =)
En päälleni vaan parvekeelleni. =)

Vaikka tosin jo vannoin
etten tuolle helteiselle partsille laita
mitään oikeaa kasvia.
-Pelkkiä silkkikukkia. =)

Tai voinhan viedä keijunmekon
vaikka Mamalle silmäniloksi. =)
Siellä näen sen sitten itsekin.



Kuva: Bongattu eräältä takapihalta.




.

26.8.2008

Virnistelen ruusuineni

.
















Kahvilassa, keskellä arkea, sain kuulla olevani tärkeä.
Sain kymmenen kappaleen kimpun oransseja ruusuja. =)
Ne kainalossa marssin päivän toiseen työpaikkahaastatteluun... =)
Toivottavasti ne toivat hyvää onnea...





PS:
Coloria.netin mukaan oranssi väri merkitsee viehätystä
ja kymmenen kappaletta kukkia puolestaan tarkoittaa:
haluan tehdä kaiken hyväksesi



PS2:
Olisin saanutkin sen työpaikan
jota nuo ruusut mukanani hain...


.

Tahtoo tehdä tällaisen

.










Tähän aikaan vuodesta jopa miullekin tulee halu neuloa ja virkata. Saada jotain lämmintä aikaiseksi.

Onko meissä naisissa jokin sisäänkasvanut geeni:
tulee kylmä, on pakko väsätä lämmintä päällepantavaa pesueelle
ja itselle? Ja ihan omin käsin. Itse.

En koskaan ole hingunnut kesäaikaan tuota puuhaa,
kun muutenkin on kuumaa.
Mutta nyt voisi taas kurkkia lankoja, omia varastojaan ja monituisia puikkoja, koukkuja ja neuloja...
Sellaisen pitsihaarukan mielelläni jostain löytäisin...

Pesulahenkarista taittelemani ei oikein toiminut. =)

Kuvassa 11-vuotiaana Espanjasta ostamani,
yhä ahkerassa käytössä oleva hartiahuivini,
jollaisen haluaisin tehdä jostain muunvärisestä langasta... =)





.

Syksyä

.
Parthenocissus















Syksy on alkanut salaa hiipiä
kohti Hanin takapihan villiviiniä...

On aika kaivaa esiin käsineet ja kaulaliinat
ja sukat lämpöiset, villaiset.
Lattiat kämpissä ovat kylmiä, varsinkin
kerrostaloissa, koska lämmityskausi ei niissä
ole virallisesti alkanut.
Mutta epävirallisesti on jo viileää.

Ja jos täytät kylmän asunnon märillä,
kuivuvilla pyykeillä
on vielä viileämpää...








.

25.8.2008

Parisen kiloa tatteja

.





















Näissä maisemissa olimme tänään sienimetsällä
Maman kanssa, ja löysimme kunnon herkkutatteja
ja kanttarelleja hurjasti, mutta Miihkalin kamera kieltäytyi
yhteistyöstä kanssani, joten miulla ei ole niistä kuvaa. =)
Piti siis turvautua vuoden vanhaan maisemakuvaan
siltä seudulta.

Sienestys on mukavaa puuhaa, vaikka oma vatsa ei
sienistä pitäisikään niin aina löytyy joku, joka tykkää
syödä sieniä. =)
Sieniä on mukava kerätä,
kuin harrastaisi aarteenmetsästystä. =)


Vink:
Tatteja löytyy kuusimetsistä ja
kanttarelleja koivumetsiköistä...





.

Sadesieniä

.














Eipä löytynyt sieniretkellä kuin muutama
tuhkelo, kuukunen tai maamunaksikin
kutsuttu hassu pyöreä sieni.

Ei onneksi sädesieniä, tällä kertaa...
Tosin en noihinkaan koskenut. Kuvasin vaan.
Huomenna on taas se päivä kuukaudesta
kun sädesienitaloa täytyy maksaa.

















Kun olin lapsi, mummoni pelotteli, että
jos potkaisee kuivuneen maamunan kuorta
sen vihreä pöly lentää silmiin ja tekee sokeaksi.
Totta kai niitä piti potkia salaa littanaksi
ja katsella kuinka se vihreä pöly leijaili ympäriinsä.

Näen yhäkin... =)
Onneksi.
Kuuro voisin olla
mutta en sokea.








.

24.8.2008

Esikoisen kaverina

.














Jaken tyttöystävän kisu oli esikoisen asunnolla
tutustumassa, ja heittäytyi hetken ihmettelyn jälkeen
jo näin tuttavalliseksi, ettei meinanut esikoista päästää
hampaitaan pesemään. ;D



.

Lauantai-iltana

.















Lauantai-iltana kullan kanssa kävelyllä
lähipikkujärven rannalla.
Hopeapaju makaa melkein vetten päällä.
Ja lehmukset tanakasti taaempana.

















Miltei joka kerta kun olen Hanin kanssa jossakin,
joku hänen laajasta suvustaan sattuu paikalle. =)
Joku, jonka nimeä en koskaan muista.
Tai joku suuresta tuttavapiiristään. =)

Niin nytkin.
No, mie vaan kuvasin
ja annoin miesten höpöttää keskenään.

Kotona sain viestimies Miihkalilta toruja
ylivalottuneista kuvista...
Juu, Miihkalilla oli vala perjantaina.



.

Keltaruusu

.















Kukkaiskielessä keltainen ruusu tarkoitti joskus ennenmuinoin
Viktoriaanisella ajalla mustasukkaisuutta tai hiipuvaa rakkautta.
Ja jos Venäjällä (Colorian.netin mukaan), poika vie keltaisia ruusuja
tyttöystävälleen, se tarkoittaa että tämä haluaa jättää hänet.

Sen sijaan meillä nykypäivänä
keltainen ruusu kuvaa iloa,
ystävyyttä ja sympatiaa.

Tummankeltainen ruusu kertoo kiinnostavuutta sekä viehkeyttä.
Hääkimpussa se merkitsee ystävyyttä.
USA:ssa se on Teksasin osavaltion symboli.

Mamani rakastaa keltaisia ruusuja ja
tämäkin ruusu on hänen puutarhastaan.
Minkä värisen ruusukimpun sinä haluaisit?
Tai millaisen kimpun antaisit jollekulle?
Montako ruusua siinä saisi olla?
Vai kenties jotain muita kukkia?



Olisiko tuosta mitään apua...? =)
Hani kuulemma antaisi miulle
(ei tiennyt etukäteen kukkaiskielestä)
kahdeksan punaista ruusua! =D










Erityinen lempiruusuni
Coloria.net/ Päivi Hintsanen

23.8.2008

Hyvä haltija

.

















Minulla oli hyvä haltija,
mutta se on kadonnut.
Olen sen suututtanut.
Pois karkottanut.
Ja nyt on liian hiljaista



-U.R.-












.

22.8.2008

Virus vai sade?

.

















Eilen kastuin ukkosmyrskyssä käväistessäni
postilaatikolla viemässä yhden kirjeuoren.
Vettä tuli niin,
että sateenvarjokin hajosi käsiin
ja joutui jo kadulla roskiin.

Ja nyt minulle on tainnut tulla flunssa.
Jompikumpi iski, virus tai vesisade ja kiusasi
minnuu koko yön. Tyhmä, kuumeinen olo,
ritisevät keuhkot, kurkkukipu ja tukkoinen nenä,
yskästä puhumattakaan.
Enkä kello viittä enempää jaksanut sängyssäni pyöriä.
Tuntuu että pystyssä on paree hengittää.

Näin sekavaa unta Viisaasta Miehestä joka istui
kanssani tyhjässä kylpytynnyrissä, siis kaikki
vaatteet päällä. =)
Seurassamme istui myös iäkäs, uurteinen
intiaani joka poltteli koko ajan hiljaisena piippua.
Heräsin välillä kai siksi yskimään.
Mutta uni jatkui hassusti taas nukahdettuani.
Viisas Mies kertoi tarinoita ja minä kuuntelin,
samoin teki intiaani, kuunteli vain.
Kunnes vedin taas intiaanin piipun savua
ilmasta keuhkoihini ja yskin itseni hereille.

Ei ois kannattanut kastella kenkiä,
t-paitaa ja jakkua...
Ja minulla olisi tänään ollut menoja.
Ne tarttee nyt vaan perua.
Ja miksi unissani on usein intiaani?
Sen Viisaan Miehen kyllä ymmärrän.
Mulle tuttu ompi hän...




23.8.2008

Mun puheääni on nyt aika kähee... =)
Jos yritän nauraa, siitä tulee vain
kähi-hihinää tai hihi-kähinää. =)



.

21.8.2008

Linna ja ruusuja

.














Tahtoi nuorikko linnan ja ruusuja
ne lupas hälle ylkä uljas
Mutta varat linnasta kesken jäi
Iski rahoihin inflaatio karvas
Talon kivisen sai mies ja tornin
yhden vaan aikaan, aika kornin
Siitä harmistui vaimo tuo
ei kehdannut palata äidin luo
Helli heleitä ruusupenkkejään
niitä hoivasi salaa kuin lapsiaan
Omia ainokaisiaan

Nukkui nuorikko tornissa yksinään
näki aamuruskot ja päivät
kuinka toiset kulkivat kiireissään
ruusut hänen penkeistään
ohi kulkeissaan pois veivät
Ruusunsakin menettäneenä
sanoi hyvästit vaimo pettyneenä
Nuorikko liiton kesken jätti
leningit matka-arkkuun mätti
Hän kauas kotiinsa palasi
piikkien repimät sormensa salasi
Lopun ikäänsä ruusuja ja
miehiäkin inhosi


U.R.



Minuuttiruno Runotorstain haasteaiheeseen.

PS:
Tornilla ja fiktioporinalla
ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa... ;D


Ja nyt jatkamaan kesken jäänyttä siivoamista. =)


.

Kesken

.












Valokuvatorstain haastesanana oli keskeneräinen.
En muista vieläkään, mitä minun on tuossa pitänyt kuvata.
Donitsilaatikkoa, kynttilälampettia vai enkeliä...
Nyt ainakin piti siivota mutta tänne taas eksyin... =)




.

Juonella on väliä

.












Auringonkukkametsä oli listannut tallennettavia suosikkiohjelmiaan.
Miun listassani olisi vain pari samaa suosikkisarjaa kuin hänellä.
Mie pidän tarinoista joissa on alku ja loppu. Elokuvista.
Romantiikasta ja jännityksestä.

Sen sijaan en katso huippumalleja, selviytyjiä, diilejä, hells kitcheniä, jne. Ugh, jos kaikki pomotkin olisivat tuollaisia...
Niistä tulee paha olo. Ainakin entiselle koulukiusatulle.

Enkä varsinkaan katso bb :tä! Ihme tirkistelyä. Minulta puuttuu tuollainen uteliaisuuus. =) Enkä ymmärrä miksi jossain perheessä tuijotetaan tuntitolkulla joidenkin muiden puuhia töllöstä, oma kämppä ja elo sekaisin ja samaan aikaan saatetaan silmälaput silmillä huudella muille, jotta
-Hankielämä
... =P
(Tuskin he talvisen hangen eläimistöstäkään mitään tietävät... =) )

En katsele enkä kuuntele viihdykkeekseni mitään, missä ohjelmaformaatin niin vaatiessa saatetaan ilkeästi joku jatkuvasti naurunalaiseksi, missä sanotaan ihmisille erittäin ilkeitä asioita,
missä kilpaillaan paremmuudesta epäillyttävin keinoin.
Maailmassa on liikaa kilpailua, muovista pinnallisuutta ja epäsopua muutenkin... Ja lisää opitaan moisista. Olen huomannut...

Ymmärrän kyllä, ihmetellen, että viihdeohjelmiksi ne on tarkoitettu. Makuja kun on niiiiiiin monia.
Mie vaan oon niin erilainen, etten niitä katsellessani viihdy! =)
Eikä mun edes tartte! =) Otan vaikka kirjan käteeni ennemmin ja laitan taustalle Mantovanin Charmainen soimaan, kuuntelen La Mer'iä, tai Serenadea, joiden tunnelmiin Mamani myötä jo lapsena kasvoin kiinni....



Jos maalla asuisin, en paljon tv:tä kahtois koskaan. Muuta puuhaa riittäisi nukkumaanmenoon saakka. *ja taas tuli ikävä maalle*
Paitsi niitä leffoja katsoisin joskus talvipakkasella, jos ei olisi mitään muuta tekemistä ja kun ne nauriit olisivat kuopassa. Istuisin sohvalla shaaliin kääriytyneenä, takkatulen rätistessä....
Kahtelisin niitä ikivihreitä ja rakastettavia klassikoita. Niitä joiden katselussa tarvitaan aina nenäliinoja. Sumujen siltaa, Anna Kareninaa, Cherbourgin sateenvarjoja, tohtori Zivagoa, Tuulen viemää... Aaah.




.

Sattuvaa

.
.














Tämmöinen mainoskyltti näkyi tässä pari viikkoa sitten kadulla.
Se toi heti mieleeni mr Charmantin. =)
Osallistuukohan hän seuraaviin pressanvaaleihin?

Postissa oli jokin aika sitten myynnissä kortteja, joissa oli
julkkishahmojen kuvia ja nasevia tekstinpätkiä ikkäänkuin puhekuplina.
Mutta just Sale-kortit oli vedetty pois myynnistä.
"Niissä oli lukenut jotain epäkorrektia", kertoi postineiti.







.

20.8.2008

Kaikuu-kuu

.




















Nyt sotilaspoika-Miihkali on petipotilaana intissä.
Tokeneekohan lie perjantain valatilaisuuteen?
Pitkänpitkä flunssa vaati veronsa... =(

Ja miun kamerani on Nunnukalla, joka
opinnoissaan tarvitsee digikameraa...
Olen kuin orpopiru Kalajoen markkinoilla ilman kameraani.
Miihkalin kameraa en uskalla kuljettaa mukanani.
Vaikka olenkin saanut pojalta luvan kuvata sillä.
Vaan kun se kamera on niin arvokas, niin tarvitsisin
bodyguardin mukaani. =)

Nunnukka aikoo yöpyä oppilaitoksen viereisessä
asuntolassa uuden ystävänsä luona. Kokeilla, miltä
siinä talossa tuntuisi asua...
Siinä on kuulemma tosi matala vuokra.
-Ihmeellistä nykypäivänä.
Ja se tietää lisäpäivän ilman omaa kameraa.
Nyyh...

Täällä kaikuu ilman mattoja.
Meillä on kahteen kertaan nyt myrkytetty ötököitä
ja eilen pesin kaikki loputkin lattiamatot, mitkä
helteillä jäivät pesemäti. Ettei missään enää
olisi niitä riivatun turkiskuoriaisia yms...
Osa matoista roikkuu yhä kuivumassa. On
liian kosteaa että kuivuisivat kunnolla.
Vasta parin viikon päästä saan pestä lattiat
lattialistojenkin kohdilta, jonne myrkkyä on
ruiskutettu. Nyt voi pestä muualta. Sillai varovasti.
Nihkeesti. Nääs, kun pinta on irvistelevää laminaattia...

Kuva on toissavuotinen mutta aika ajankohtainen...
Näin tänään eräällä parkkipaikalla miehen, joka popsi
ruusunkiulukoita. Epähedelmiä. Ruusun kukkapohjia.
Mahtoivat olla saasteisia. Voittikohan niissä lyijy
vai c-vitamiini? Saikohan hän vatsansa sekaisin?






.

Onko vielä kesä?

.




















On se.
Kesää se on vielä.
Muttei enää uskalla
heittää talviturkkia.
Joku saattaisi kummissansa kurkkia...



-U.R.-





.

19.8.2008

Poikaset

.
.





















On onnellista
nähdä omat poikasensa
tyytyväisinä.
Silmissään tyyneys ja lempeä lämpö.
Oli syy mikä tahansa.

Silloin sykähdyttää sydäntä
olla äiti.





-Una Reinman-









Pakinaperjantain aiheesta hieman muokattuna...
Kuva Maman mökiltä. =)


18.8.2008

Pisarointia

.















Jake-esikoinen ilahdutti eilen tuomalla
näytille ihanan tyttöystävänsä. =)

Viidettä viikkoa flunssainen
sotilaspoika Miihkali, lähtee illalla
lomiltaan takaisin kasarmille.
Ja Nunnukka on päivät opiskelemassa.

On vaikeaa taas tottua arkeen
ilman edes Hanin läsnäoloa.
Nyt saan taas olla yksin.
Mutta onneksi osaan iloita
pienistäkin asioista.
Niin kuin nyt noista vesipisaroista
arkistokuvan kasvin lehdillä.
Hellyyttäviä. =)


Voisin ehkä hakea sellaisen
palovaroittimenkin, kun tässä
talossa on niin rauhatonta
että talon roskalaatikotkin
talon kellarissa, on
yritetty sytyttää palamaan... =(
Pitäisiköhän ostaa samalla
köysitikkaat parvekkeelle?




Meillä haisee muuten yhä savulle.
Varsinkin kun laittaa mikroaaltouunin käyntiin...


.
.

17.8.2008

Tuolien valloittajat

.











Elämänlangan koukeroiset kärhöt
tavoittelevat puutarhakalusteita
Kietoutuvat niiden ympärille
Luovat taidokkaita punontoja
sinne tänne
Ihan rauhassa
Koska kellään ei ole aikaa
eikä halua
niissä tuoleissa istua





-Una Reinman-




.

16.8.2008

Pelasta jotain roskiksesta

.
.













Tuohon edelliseen postaukseen lisätäkseni:
Esim juuri tuo Patina, SPR:n kierrätyskeskus ja UFF ovat kyllä alkuperäisinä ideoina ja aatteina ihan ok, mutta joskus näissä second hand kierrätystavaramyymälöissä ne hinnat ovatkin sitten kohonneet pilviin.

Jos ensin joku lahjoittaa keräykseen vaikka takin
niin näissä myymälöissä sen saman takin hinta onkin sitten
-yx kax- 40 e...
Käytettyjen huonekalujen hinnat hipovat jossakin miltei uusien hintoja, eikä niitä ole edes yritetty puhdistaa tms...
Joten tuo oli harvinaista että kahdella eurolla sai tarkoin rajattuja hyllyjä hyväksikäyttäen täyttää muovikassin...




Kun huonekaluliikkeissä on tarjous, jossa kerrotaan jotta
"Viemme vanhat kalusteesi pois, ostaessasi meiltä uudet",
niin ne vanhat, monen mielestä vielä ihan hyvät kalusteet, heitetään kalusteliikkeen takapihalla oleviin roskalavoihin tai jätepuristimiin.

Monta kertaa itse noiden jätelavojen laidalla norkoilleena olen nähnyt miten niissä on paljon paremman näköisiä huonekaluja tai patjoja kuin vaikkapa meillä kotona.
Joskus siellä seassa on uusiakin tuotteita joissa on ollut vain pikku vika. Mutta jätepuristimen alta on vaikeaa pelastaa kaunista koivutuolia, josta puuttuu vain yksi poikkipinna...

Eli nuo hyvätkin huonekalut menevät kaatopaikalle rakennusjätteisiin tai peräti maatumaan...
Ei kovin ekologista eikä kestävää kehitystä.
Miksi niitä kalusteita ei viedä kierrätyskeskuksiin??????
Tai kerätä vaikkapa suuriin, keskustojen tyhjillään nököttäviin entisiin huonekalumyymälöihin, (liiketoiminnan siirryttyä yhä suurempiin tiloihin syrjemmälle keskustasta,)
niin että vähävaraiset sekä muuten vaan ekologisesti ajattelevat
saisivat noutaa kalusteita pikkurahalla, ja antaa niille uuden kodin?
Tai huonekalujen entisöijät harjoittelisivat niiden avulla tärkeää työtään ja myisivät ne sitten entisöintikulujen hinnalla eteenpäin?

Niin kauan, kun hyvää tavaraa heitetään roskalavoihin, mie kurkistelen niihin ja yritän pelastaa jotakin, vaikkapa vain laudankappaleen. Sen saman ovat oppineet lapsenikin ja pojat esmerkiksi ovat jo ihan pieninä tuoneet pikkusiskolleen roskapussinvientikäynnillään silloisen asuinpaikan roskakatoksesta mm: ihan hyvän, pientä laittoa vailla olevan nukkekodin. =)


Mitä sinä olet pelastanut roskiksesta? =)
Pelasta vaan. Ei se ole noloa.

Mie olen jatkanut joidenkin tavaroiden
kierrätystä ja pelastanut roskista vaikka mitä.



PS: 19.8.2008
Hanin roskakatoksessa oli rullalla 160 cm leveän
sängyn pohjalaudoitus. Nyt se laudoitus on minulla.
Aioin tehdä laudoista jotakin... =)
Hyviä lautoja saa hukkaan heittää! =)
Kiitos Hanille kun roudasi laudat miulle. =)

PS: 20.8.208
Ninan ansiosta sain roskiin menossa olleita
puisia viinilaatikoita kuusi kappaletta. =)
Harmillisesti muutkin kuin me Ninan kanssa,
olivat kiinnostuneita noista laatikoista... =)


.

Viikon varrelta

.


Viikkoon on mahtunut monenlaista.
Huippuhetkiä on ollut päästä ulos syömään
Hanin kanssa, kun esimerkiksi















Manhattan steak house kutsui meitä luokseen herkuttelemaan.
Pihvitalo on nimensä veroinen. Sinä päivänä ei tarvinut
mitään muuta ruokaa. =)

Moisen tuhlauksen vastapainoksi piipahdimme
Patinaan, josta sai kerätä kankaita, kenkiä ja astioita
muovikassillisen kahdella eurolla.
Hurahdin oikeisiin korkkareihin, jollaisia miulla ei ole
koskaan ennen ollutkaan. =)
Miltein käyttämättömiin ja tosi korkeisiin... =)
-Salaisena toiveena tietenkin, että joskus pääsisi
jonnekin jossa sellaisia kenkiä tarvittaisiin... =)
Mutta hinta ei siis ollut päätä huippaava.

Löysin myös herkkää kangasta vaikkapa huiviin.
Lopun muovipussista täytin mukeilla, lautasilla ja
juomalaseilla ja selitin kotona Nunnukalle, että onhan
mun alettava keräämään hänelle ja Miihkalille jo
astioita ja muuta tavaraa, kun, jos te...
Mutta Nunnukka ei halunnut kuulla vaan tokaisi:
-Joo, joo! Mä muutan pois vuoden päästä!

Enhän mie nyt niin sitä tarkoittanut. Meinasin
että ajoissa kannattaa kerätä taloustavaroita.
Ettei tuu yllätyksenä, kuin esikoisen muutto.
Hänelläkin onneksi oli jotain jo valmiina.
Sitä mie nytkin tarkoitin. Valmistautumista.
En tarkoittanut hoputtaa...
-Tosin paria päivää myöhemmin tyttö itse
etsi talousastioiden kuvia kuvastosta ja
mietti ääneen, jotta mitähän hän sitten
tarvitsisi omaan kotiinsa
... =P


Yhtenä päivänä etsin t-paitakankaita
lähikangaskaupasta ja näin siellä erään
julkimo-näyttelijänaisen ostamassa verhoja. =)
Ihan sivusilmällä näytti yhtä kauniilta
kuin tv-sarjassa. =)
Olin olevinani, kuin en huomaisikaan.
On takuulla rasittavaa kun ihmiset
ängeksivät lähelle ja pyytelevät nimmareita
tai ruikuttavat päästä julkimoiden kanssa
samaan valokuvaan tms, tms... =D
Voi, rauha julkimoille arjessaan suotakoon.


Ja taas eräänä muuna päivänä kävimme Hanin kera
ABC:llä kahvilla ja kassa tilttasi juur kohdallamme.
Olen aina silloin ihan varma, että epäonni seuraa
minua ja se on just mun karmani, joka tilttasi koneen.
Mutta kahvi oli hyvää. ABC:llä se vaihtuu niin usein.
Jonkin verran miunkin vatsa kahvia vielä sietää.
Kannattaakin katsoa, missä juo kahvinsa...

* Ei sun kannata
juoda kahvia
Mäkkärillä jossa kahvinjuoja on vähemmistöä...

Käytihin me muuallakin Hanin kustantamana syömässä
ja on se aina juhlaa, kun saa istua valmiiseen pöytään.
Nyt arki taas alkakoon.
Ei saa totuttautua
liian hellään hoivaan.









* Sävel Maj Karman Ukkosta mukaillen... =)

15.8.2008

Eräänä päivänä ja tänään

.
















Kävimme kurkistamassa paikallisessa
Kotieläinpihassa, onko siellä nyt yhtään frettiä
paikalla. Jostakin syystä mie olen ollut aina
ihastunut siihen elikkoon.

Oli tavallisia maatalon elukoita, joista en
viitsinyt kuvia ottaa.
-Vaikka tiedänkin, että jopa sika on jonkun
mielestä varsin ihmeteltävä otus, lehmästä
puhumattakaan. ;D
Maalaistalon kasvattina kaikki ne olivat tuttuja.
Varpuset parveilivat lörpötellen kaikkien eläinten
ruokakipoilla syömässä, isoina parvina.

Pieneläinten puolella oli pieni keltainen
käärme, kaksi cinchillaa, undulaatteja, deguja
yms mutta ei ollunna yhtään frettiä...
















Nuo pihan kukka-asetelmat vanhoissa tarvekaluissa
olivat viehkoja. Tuollaisia Mamikin aikoinaan laitteli
lapsuudenkodin pihalle. Kukkia hevoskärryissä jne...


Ainoa ihmetys Kotieläinpihassa oli kanalaan
rakennettu teline, josta roikkui tutteja?
Ei kehdattu keltään kysyä, ovatko ne
kenties lasten vasiten sinne jättämiä tutteja?
Me kun Hanin kanssa emme juur höpöttele
muiden ihmisten kanssa. Kävelemme vaan käsi
kädessä ja teemme omia päätelmiämme. =)


Ja tänään on tavallaan Hanin viimonen lomapäivä.
Ja Nunnukan ensimmäisen opiskeluviikon viimeinen
päivä, johon hän lähti eilen kirpparilta löytämäni
vihreä takki päällään, tuo vihreäsilmäinen tyttäreni,
ihan tyytyväisenä.





.

14.8.2008

Sylissäni olisi vielä tilaa

.

Silloin kun meillä oli suurempi asunto,
mietin sijaiskotilapsien ottamista.
Halusin hartaasti tarjota turvasatamia rannalle jääneille.
Rakastaa heitä, jotka olivat jääneet vaille rakkautta.
Siipirikkoja. Itsensä satuttaneita.

Pelkkä hoitolapsienkin perhepäiväkoti
työnä kävi useasti mielessäni.
Lasten kanssa olisin saanut olla oma
hupsu itseni. Kokata. Laulaa. Lukea.
Askarrella kanssaan kaikkea.
Pöytäni ympärillä olisi ollut ihanan
paljon ruokailijoita...

En kuitenkaan rohjennut.
Mietin, riittäisinkö heille?

Olisiko pelkkä rakkaus riittänyt?


.

Kodikkuus on perusturvaa

.




















Elokuun Glorian koti-lehdessä on Kaj Kalinin
kolumni kodikkuudesta. Se on hänen mukaansa perusturvaa.
Niin se on... Kalin kirjoittaa:

"Edustava koti on yleensä tyylikäs mutta onkohan se kodikas?
Myytävä asunto voi löytää ostajansa helpommin avaraksi stailattuna. Tyylikäs koti tuntuu hyvin pukeutuneelta. Kotoisa koti lekottelee pelkässä kylpytakissa. Kun koti on lokoisimmillaan, se on myös yksityisimmillään. On kuin omaa sydäntään asuisi."

Ja jatkaa:
"Asuinsijojen kaipaaminen, löytäminen, rakentaminen ja sisustaminen ovat lasten ohella ihmisen ainoa keino voida tietää, miltä tulevaisuus näyttää ja tuntuu.
"Oman lapsuudenkodin varhaisimmat ja parhaimmat muistikuvat ovat yleensä olemukseltaan turvallisen pesämäisiä."



Ja sellaista kotia sitä jää sitten etsimään.
Lopun elämää.
Tuolla miehellä on mun luonto.
Allekirjoitan nuo hänen mietteensä mielelläni. =)



.

Lacrosse

.














Lahdessa paraikaa pelattavaa Lacrossea
eli haavipalloa otellaan EM-tasolla, mutta
eipä kaupunki eikä maakuntalehti tästäkään
kansainvälisestä tapahtumasta ole juuri
pukahtanut.

(Kuten ei esim Historic Rallystakaan,
paitsi viimeisenä päivänä.)


Paljon monenlaisia mahdollisuuksia jää
käyttämättä, jos paikallismedia keskittyy
vain tiettyihin lajeihin...

Me Hanin kanssa olemme käyneet parina
päivänä kurkistelemassa eri kentillä peliä,
eikä siellä ole ollut kuin kourallinen katselijoita...
Nekin melkeimpä pelaajien omia kannustajajoukkoja.
Eikä Hani lakkaa ihmettelemästä, miten ihmeessä
haavin kanssa voi heittää palloa... =)





.

13.8.2008

Yllätyslähetys

.

















Postiljooni oli toissapäivänä jättänyt asioilla ollessani
lapun, ettei suurikokoinen lähetys mahtunut postiluukusta
ja että se olisi noudettavissa postista.

Kipitin eilen postiin hakemaan aamupäivällä lähetystä
mutta kortissa lukikin että se olisi postissa vasta
klo 15 jälkeen. Se oli kuulema lajittelukeskuksessa.
Höh.

Unohdin paketin eilen illemmalla ja muistin vasta
tänään puoli kuuden maissa illalla ja eikun äkkiä
Hanin avulla postiin, josta sain vihdoin tuon salaperäisen
paketin. Se oli Juulialta, joka miun piti treffata jo viime
kuussa mutta treffit peruuntuivat.

Hän päätti sitten lähettää tuliaisensa miulle postitse.
Voi sentäs!
Paketissa oli kaikkea kivaa! Kiroileva Siili-kortti on
ihan ensimmäiseni! Ja runokirja toinen laatuaan! =)
Ja pieni suklaakirja oli aivan ehdottoman hurmaava!
Kiitos hirmusti Juulia! Olit sadepäivän valontuoja!

*miettii, mitä itse voisi lähettää
vastalahjaksi*






"Hyvä aviomies kohtaa
aviokriisin lujalla otteella
-suklaalevystä ja kukkakimpusta."

-Suklaaholisti-
Mietteitä suklaan ystävälle-kirjasta =)
.



Nyt menen jo unille, mutta otan
Unelmia-runokirjasen mukaani.
Kauniita unosia kaikille.




.

Taivasta ja talonkattoja

.














Kaikkea voi ihailla.

















Kaikkea ei tarvitse omistaa.
















Ei edes koskettaa...
Vain kaukaa katsella.






.

12.8.2008

Se oli vain unta

.















Näin omituista unta.
Istuin lentokoneessa.
Katselin ikkunasta hämärää,
valoläikkien reunustamaa
rantaviivaa
kaukana alhaalla.
Taivaanranta oli yhä vaaleana.
Tuntemani,
ystävänäni pitämäni ihminen
jutteli jossain.
Tunsin hänen äänensä,
hän puhui vierustoverilleen.
Näin hänen kuvajaisensa edempänä,
hänen ikkunalasistaan.
Hän näki jotenkin minut,
sen heijastuksen kautta.
Selvästi silmämme kohtasivat.
Hän vaikeni,
veti ilmeettömästi luukun
ikkunansa eteen.
Minä heräsin...



U.R.
.

Hyvä tyttö

.
Osallistun tällä Pakinaperjantain haasteen:



















Ja samalla onnittelen tänään
syntymäpäiväänsä viettävää Vinttiä. =)
Olkoon päiväsi onnellinen. =)




.

10.8.2008

Mamma mia

.




















Toinen asia, joka on must ja in joka tuutissa, jakaen intohimoja puolesta ja vastaan, on abba. Musiikkina, musikaalina, leffana ja ihastuksen sekä harmituksen kiljahduksina. Mie en koskaan ennenkään ole piitannut tuosta yhtyeestä enkä sen tehtailemasta musaputkesta. En syö edes abba-silliä. ;D Mikään noissa neljässä kirjaimessa ei hetkauta. Edelleenkään.

Tosin näyttelijätrioa Colin Firth, Meryl Streep, sekä Pierce Brosnan katsoo ja kuuntelee aina mielellään. Ja Kreikan kiehtovat sinivalkoiset näkymätkin kyllä ovat ilo silmälle.
-Kuten elokuvassa Kapteeni Corellin mandoliini.
Ehkä väkisinkin näen tuon mammamia-musikaalileffankin joskus.
Jos en nukahda kesken katsomisen. Makuja kun on niin monia. =)












Miun eloani hetkauttaa sen sijaan se, että Nunnukka-tyttäreni lähtee huomenna tutustumaan uuteen oppilaitokseensa.
Insinööriopiskelija-Jakella jatkuu kotvan kuluttua toinen vuosi omalla opintiellään ja kuvataikurini Miihkali, armeijan vihreissä, ja on jo melkein parantunut kuukauden kestäneestä flunssastaan.















Mie voin viettää viimeistä lomaviikkoaan
nauttivan Hanin kanssa aikaani, ihan kahdestaan,
downshifting- sekä flowtyylillä.
Hmmmm...
Se on erittäin mukavaa, sellainen mamma mia-olotila! =)








Kuvissani Lanun aukiota, jonka allas toisinaan hieman kuohuu.
Aukion näkee myös ESS:n nettikameralla ja yhden kaupunkimme
hassuista lasikuitulemmyistäkin, zoomaamalla...

9.8.2008

Punainen kattaus

.




















Celia kertoi nasevasti siitä, kuinka oli syönyt ensimmäiset ja hänen mukaansa myös viimeiset ravut hiljattain. =)
Minusta tuntuu, ja Celian kirjoitus antoi siihen lisävahvistusta, että minä en tule koskaan kyseistä kannibaali- (kyllä vaan, niin se rapuruttokin tarttuu) raadonsyöjäsaksiniekkaa popsimaan.
Miun puolestani se otus saa edelleen vaeltaa missä haluaa.

Olen aina ihmetellyt kovin tuota rapukouhotusta. Status kai sekin jollain lailla. Kyllähän nyt rapujuhlat pitää järjestää joka tönössä. On eri asia, onko niiden pyydyksiinkään edes muistettu hankkia lupaa, kun se ravustus on niin muotia ja mertoja saa halpahallista parilla eurolla. Jee; syödään yhdessä kuivaa paahtista, jossa pari murua ravunlihaa, kaulalappu kaulassa, laulaen ruottalaisia juomalauluja... =)
-Ja jo pelkkä ajatus minkä tahansa elävältä kiehuvaan veteen heittämisestä... =(
Mutta huvinsa olkoon kullakin.

Te, jotka ajattelette laillani, syökää kalaa. Se on terveellistä.
Sitäkin voi tarjota punaisella kattauksella puutarhassa ja sisätiloissa.
Ihan tavallisella veitsellä ja haarukalla. llman hassuja kaulalappuja ja sormien huuhdontakippoja joka ruokailijalle. Siististi. Vaikka pottumuussin ja raikkaiden elonkorjuuvihannesten kera. Soon kunnon ruokaa. Juomaksi riittää vesi. Ei tarvita snapsia, jotta ruoka pysyisi vatsassa. =)



.