31.5.2008

Ohi on!

.














Koulu-urakka kahdelta nuoreltani nimittäin. =)
Takana on paljon päntättyä tietoa.
Satoja kokeita ja pistareita.
Lukemattomia vähäunisia öitä
ja monia kilometrejä koulun vuoksi.
Nyt se on ohi hetkeksi.
Kunnes uudet kujeet alkavat.

Kirjoitinko kujeet?
Siis uudet opinnot.
Vakavat ja arvokkaat. =)



.

30.5.2008

Naurulokki

.















Naurulokki kirkuu jo aamusta
Korkealla intonaatiolla
oikein urakalla
Poikasilleen saman opettaa
Mikä ihme sitäkin vaivaa
Parvena rantoja vaeltaa
Aamusta iltaan huutaa
Lintu niin kaunis ja sutjakka
mutta ääni korvia piinaava

Vielä ois moni tahtonut nukkua
Satakieltä mielummin kuunnella


U.R.



.

29.5.2008

Tammenlehvät

.


.










Pitäisi olla huolissaan viikonlopusta, mutta en ole.
Ainakaan vielä. =)
Pitäisi ottaa kakkupohjat sulamaan pakastimesta.
Otan kohta. Ihan justiinsa...
Pitää ostaa huomenissa kermaa ja mansikoita.
Pitää täyttää kakut ja pistää ne odottelemaan
lauantaita.

No, se hirvittää, että pitää viedä niistä
tarjottavista osa kerhohuoneen jääkaappiin...
Omaan minijääkaappiin kun ei mahdu kaikki.
Ehkä se jääkaappi pitää ensin desinfioida... =)

Olen köhinyt tänään keskustassa.
On niin kuivaa, että pöly pyörii autojen perässä
ja jalankulkijaa yskittää. Nunnukan
asioilla käytihin ja näimme Jakenkin.
Meillä oli hauska tuokio tavaratalossa. =)

Paitsi että omatuntoni kilahti, kun näimme
saman naisen jolle jo syyskuussa lupasin,
että menen hänen luokseen joskus kylään...
Kun Hanin kanssa ajellaan hänen asuin-
paikkansa suunnalla, muistan hänet,
mutta miksi en muista oikein erityisesti
häntä mennä katsomaan?
Nyt hän sai puhelinnumeroni ja mie
löydän hänen numeronsa luettelosta.
Ehkä nyt tapaamme. =)
Yritän parantaa tapani.
Pitää lupaukseni.

Miihkali vaan vietti kauniin päivän tieto-
koneensa äärellä. =)
No eipä sitten yskinyt.
Eikä tarvinnut antihistamiinia.

Posti toi pojalle ensimmäisen onnittelu-
kortin. Kummeilta. Kiitokset heille! =)
Ja heti poika kurkki Canonin sivuja
ja salamalaitetta, josta haaveilee kovin.
On kuvataikuripoika yhden etapin lähempänä
ylppärilahjahaavettaan.

Itse en voinut olla nappaamatta kuvaa
Vesijärven horisontista,
järven sinestä,
tammen katveesta.
Tammen lehdet olivat niin hennot ja ohuet.
Neitseelliset. Kuin salaatinlehdet.



.

Armas Aika ja Suvi Suloinen

.














Ja joka paikkaa
koristaa kukkanen
Niitä ihailemme
onnellisena aivastaen









Valokuva- ja Runotorstaille

28.5.2008

Nenuun käy

.













Saimme toissa päivänä avaimen alakerran kerhotiloihin
ja mentihin suurin toivein sinne Nunnukan ja Miihkalin kanssa.
Meillä oli mukanamme astioita ja sokerit ja pöytäliinoja yms...
Mutta jo ovella hymy hyytyi, kun se kerhotila oli kertakaikkiaan
kamalassa kunnossa! Siellä haisikin tosi pahalle ja Miihkalilla
kävi jokin henkeen. WC, lattiat, seinät, ovet, ikkunat ja huonekalut
olivat tosi sotkuiset. Vuosien roskat oli tungettu allaskaappiin
ja muihin kaappeihin ja vessassa oli jokin epämääräinen kookas
roskaläjä, jonka sisällöstä ei edes haluttu ottaa selvää.

Ei yksinkertaisesti viitsi eikä jaksa ruveta siivoamaan
toisten sotkuja, kun ei ole pakko.
Lisäksi se tila on jatkuvasti yleisessä WC-käytössä...
Mistä tietää vaikka joku olisi ängennyt vessaan juur kun
olisimme olleet kaffeella juhlapöydässä? Yäks...

Päätettiin sitten nuorison kanssa, että pidetäänkin
ihan tässä kotona vaan ne hulinat.
Kai me mahdutaan. Sopu sijaa antaa.
Lainaamme kerhotiloista vain paria penkkiä ja pöydän
partsille. Kerhotila saa olla sotkuineen ihan rauhassa.
Viemme sitten lainaamamme huonekalut aikanaan pois
ja palautamme avaimen.

Suunnitelmien yhtäkkiä muuttuessa minulle tuli kiire.
Pesin kaikki astiat, joita tullaan lauantaina tarvitsemaan.
Muun muassa shamppanjalasit, vaikka ei meillä
kyllä ole shamppanjaa sitten tarjolla... =)
Imuroin. Siivosin kaappeja. Pesin kaikki ikkunat.
Ikkunoihin on satanut näköjään jotakin happosadetta,
kun eivät sitten kovin kirkastuneetkaan?
Muutin kaksi olo-/mun huoneen sänkyä kulmasohvaksi.
Tekaisin siihen pari tyynyä Iskun tehtaanmyymälästä
joskus ostetuista täytemateriaaleista.
Ompelin tyynyihin päälliset kangaspalapussin kankaista.
-Samalla näkee, millaista olisi, jos olisi oikeasti olohuone
jossa olisi oikeasti sohva. ;D

Yritin myös paikata liisterillä seinissä olevia remppamiesten
rempseästi auki jättämiä tapettien puskusaumoja, huonolla
menestyksellä. Edelleen puskusaumat irvistävät...
Minä irvistän takaisin. Eh...
Huh. Enhän mitenkään sit jättänyt viime tinkaan? =)
Omaankin nenuun kävi ikkunanpesun siitepöly. Niisk.
Yhä nenu ihan tukkonen. Antihistamiineista huolimatta.

Lisäksi Miihkalilla on kaksipäiväinen pääsykoe...








.

Veneitä näkyvissä

.














Hetken aikaa hiljaiset purjeet vielä näkyvät.
Ennen kuin kohta on hiukan nopeampien
veneiden aika kisailla poukamassa.
Silloin vesille ei ole pariin päivään
muilla veneillä mitään asiaa
kun F-ykköset jyräävät.




.

Kevätsinfonioita

.













Angervot ovat täydessä kukassa.
Kielot aloittelevat
-tuoksuen jo kauas-
omaa kukintaansa.
Pajulintu laulaa.
Pääskyt ovat saapuneet joka kolkkaan.
Syreenit puskevat kukkanuppujaan.
Kevät
saa pään pyörälle.








.

27.5.2008

Järven rannalla

.
















Haapana puolisoineen
katsoi kiltisti
vasemmalle
sitten oikealle
sitten taas vasemmalle.
Jotta oisi turvallista
astahdella maailmalle.


u.r.


.

26.5.2008

Sinivuokon siemeniä

.














Oletko miettinyt
minne sinivuokon kukat
ovat kadonneet
Siellä ne ovat yhä
Vierellä sirojen lehtiensä
Uudenlaisessa muodossa



















.

Valkovuokon jäähyväiset

.
















Tienpientareilla vilahtelee
yhä valkoisia vuokkoja.
Tänä keväänä olen nähnyt niitä
enemmän kuin koskaan.
Pikkuhiljaa nekin painavat
pystypäisen kukintansa alaspäin
ja alkavat nuokkumaan.
Valkoiset terälehdet tipahtelevat
tuulen ravistamana maahan
ja sekin kevätkukkanen
kokee muodonmuutoksen.




.

25.5.2008

Taito hyppysissä

.














Tänään kokeilin sitä itse. Pilkoin kuutioiksi
hyppysissäni tuoretta kurkkua salaattiin.
Ensin kurkun kolmasosa vasempaan käteen
ja oikeassa kädessä olleella juuresveitsellä tein
suorat, tasaiset viillot ensin toisinpäin kurkun
leikatusta osasta kohti kurkun kantaa, joka lepäsi
kämmenen kuppurassani. Sitten viillot toisinpäin
ja lopuksi poikittaiset viillot suoraan salaattiastian
päällä, jolloin kurkkukuutiot putosivat oikeaan
paikkaansa, ilman välietappeja.

Pilkkoessani tuli mieleeni kaksi naista, joiden olen
nähnyt niin tekevän. Oma äitini ja nainen josta
joskus muinoin piti tulla anoppini.
Heillä on taito pilkkoa esimerkiksi sipuli, omena,
kurkku ja tomaatti omissa käsissään, ilman
leikkuulautaa, suoraan sinne missä paloja tarvitaan.
He ovat sukupolvea, joka on tottunut pitämään
kaiken käsissään. Ja hallitsemaan hyvin sen
mitä kulloinkin käsissään pitelevät.

He luottavat omaan itseensä ja veitsikäteensä
niin paljon, etteivät pelkää haavoja. Eivätkä
he haavoja saakaan. Veitsi on niin tuttu niissä
sormissa. Sen liikkeet ovat nopeita ja hyvin
tarkoin hallittuja.
Sipuli muuttuu kokonaisesta pieniksi paloiksi
pannulle. Viimeistä murua myöten. Ja se
kurkku, tomaatti ja omena kuutioina salaattiin.
Ja kurkun kanta omaan suuhun.

Ei turhaa tiskiä, ei mitään hukkapaloja.
Vain juuresveitsi ja taito hyppysissä.
Toisin kuin minun sukupolveni. Meillä
on keittiö sekaisin ja aina se tuikitärkeä
leikkuulauta on juuri pesussa. Ja siinä
ajassa, kun vasta pesemme sitä lautaa,
ovat nuo ahkerat, taitavat kädet jo sormissaan
leikanneet kaikki kuutiot, siivonneet, pesseet
veitsen, kätensä ja kuivanneetkin kaiken.









Kuvassa ripaus Maman puutarhan jouluruusua.

.

Missä, missä ötökät?

.














Kaikki kukat suorastaan huutavat
lentäviä ötököitä
pöllyttelemään
niiden siitepölyjä.














Mutta niitä lentelijöitä
on näkyvissä hyvin vähän...
Yhä liian kylmää?
Vai ötökkäkatoko?





.

23.5.2008

Sinessä silmä lepää

.















Sininen väri rauhoittaa
On se sitten taivaansini
Merensini
Sininen esine
Luonnon sinisyys
Tai rakkaiden silmien sävy
Joihinkin sinisyyksiin uppoaa





.

Sitä en unohda koskaan

.















Vähävaraisuus on melkeinpä periytyvää sorttia
eli jo lapsuudessani olimme aika rahattomia. Silloin
tällöin kun oli riittävästi rahaa, teki mieli herkutella.
Vaikka vain pelkillä ranskalaisilla perunoilla.
Ei niitä ollut muistaakseni pakaste-esikäsiteltynä
lähikaupassa myytävänä, vaan ne himottavat ranskikset
olivat niitä lähigrillin rasvakeittimessä tiristettyjä.

Olin ehkä 8-vuotias, tottunut kaupassakävijä.
Mami antoi tehtäväkseni hakea kolme annosta
noita harvinaisia herkkuja.
-Etkä sitten anna niiden laittaa niihin ketsuppia
sekaan! varoitti Mami.
Lupasin etten anna laittaa ketsuppia ja pyrähdin
pyörälläni grillikioskille. Siellä myyjä otti tilauksen
vastaan ja keitteli annokset, ja kyseli, tulisiko niihin
kenties mausteita?
Kun en heti vastannut, myyjä kyseli pää ulkona
kioskin luukusta:
-Ketsuppia? Sinappia?
-Ei ketsuppia, vastasin, ja hetken mielijohteesta lisäsin:
-Sinappia vaan.

Enkä tajua vielä tänä päivänäkään, mikä ihme miut
sai sanomaan niin! Myyjä tietty rutisteli purkista
sinappia kaikkiin kolmeen ranskalaisannokseen ja
paketoi ne muovihaarukan kera paketteihin ja paketit
muovipussiin ja mie poljin äkkiä kotiin, tietäen, että
oli tullut tehtyä kauhea moka.
Kotona avasin niiskuttaen oven ja yritin selittää, että
nyt ne varmaan on pilalla, kun se myyjä laittoi niihin
kuitenkin sinappia.

-SINAPPIA!, kiljaisi Mami, ja ihmetteli, eikö hän ollut
sanonut, ettei niihin saisi laittaa mitään mausteita???
-Ne vetistyvät eivätkä ole enää niin rapeita.
Ja miksi taivaan tähden SINAPPIA!?
Koskas me ollaan sinappia laitettu ranskalaisiin???
Ei koskaan. Mutta kun sitä ei oltu erikseen kielletty...
Mami tyrkkäsi ranskalaispussukan miulle ja tokaisi
että saan nyt ihan itse syödä ne, kun tuolla lailla
sotkin koko jutun.
Eihän niitä tietenkään saattanut kukaan syödä.
Yäk. Kirpeitä. Kamalan näköisiäkin olivat.
Roskiin menivät, eikä se silloin tosiaan naurattanut.

Nyt sille voi jo hekotella.
Mun nuorisokin välillä muistelee, kuinka heidän
äitinsä tilasi ranskalaisia sinapilla.
Kysyvät, tahtoisinko kenties ranskalaisiini sinappia,
kun meillä sattuu ranskiksia olemaan...
Ja sukujuhlissa viimeistään tuo nolo tapaus vedetään
taas esiin ja sille nauretaan vedet silmissä. =)

Oppiiko virheistään?
No. Ainakaan en enää koskaan ole sitä samaa virhettä
tehnyt. Pyytänyt ranskalaisia sinapilla. Suorastaan
lausun -sinappi- sanankin hyvin varovaisesti. =)









Pakinaperjantaihin

Lempikukka

.

Myosotis sylvatica


.













Lemmikki lempeä kukka.
Jokaisesta nuppurykelmästä
se ihan vihoviimeisinkin avautuu.
Aikanaan.
Lemmikki on Maman puutarhan
etuoikeutettu silmänilo.

Kukkaiskielessä lemmikki
tarkoittaa:
Olen rakkaudessa uskollinen.
Kukkaa kutsutaan myös
Älä unohda minua - kukaksi.



.

22.5.2008

Aarteita

.













Silmäniloja ja suuria aarteita,
voivat olla vaikkapa
kanankokoinen oviluukku.
Jutussani on siis kananmentävä aukko. =)
















Kukkapenkin löytö...













Tai niin ikään mullasta tupsahtanut
jäänne menneiltä vuosilta.

Melkein kuulee haitarin soiton ja
näkee sielunsa silmin tanssilavalle
kerääntyvät ihmiset...
Silloinkin on takuulla ollut kesä
kun tuo korkki on avattu.





.

Kaksi

.



















Kaksi kukkaa erilaista
Täydentävät toisiaan
Joku ihastuu pieneen
joku kukkaan suurempaan









Valokuva- ja runotorstaihin

21.5.2008

Nukkuvat omenankukat

.














Omenapuiden kukkanuput
nukkuvat omenankukat
kääriytyneinä vaaleisiin
pehmohuovan riekaleisiin
Nukkuvat niiden suojissa vielä
Silmujaan unisesti raotellen
Odotellen kevään käskyä
Auringon silmäniskua
Oikeaa hetkeä aueta



-Una Reinman-
.

Vaaleanpunaisia unelmia

.













On ollut niin viileää,
että tulppaanien kukatkin
säilyvät kuin itsestään.
Kauneudestaan saa nauttia
tavallista pidempään.























.

20.5.2008

Henkäyspäivä

.
















Päivä Maman puutarhaparatiisissa
saa voimaan heti paremmin.
Siellä käynti on onnea. =)
Siellä unohtaa murheensa
ja hengittää voimakkaammin.
Vapaammin keuhkoin,
kuin kaupungissa.


Kaupungissa hengitän
kuin hyperventiloisin jatkuvasti.




.

19.5.2008

Kuka sanoi, että tulee lämmin kevät?

.



















Ollaan reilusti
kuun puolessa välissä
Sää on koleankylmää
Ulkona tarvitsisi toppatakin
Jos vaan kehtaisin
sen päälleni laittaisin
Kuka rontti ennusti
lämmintä kevättä?
Näpit jäässä pyörälenkin jäljiltä
en ole samaa mieltä



una reinman




.

Mä oon äiti

.










On muuten ihana
se mainos, jossa pikkutyttö
ja pikkupoika laittavat leikisti ruokaa...
Niin sielukas ilme sillä pojalla.
-Ens kerralla mä oon äiti... =)







Kuva täältä

.

Toukomaanantai

.













Maanantait tuntuvat toisinaan
kuin maailma ois ihan vinossa
Mieli kallellaan
aivan toiseen suuntaan
Kuin uisi vellovalla merellä
Vaan eiköhän porskuteta
Etsitään saari tai ranta
annetaan tuulen kuivatella
Ja maailma on taas suorassa



.

18.5.2008

Sadepäivä tiedossa

.














Kunpa nämä kylmät yöt ja halla, eivät tuhoaisi
marja- ja hedelmäsatoja... Se olisi suuri surku,
jos niin kävisi.

Miunkaan parvekkeellani ei ole tapahtunut kasvu-
pyrähdyksiä eikä edistyksiä kylmän ajanjakson
saavuttua.
Ruukut pitäisi raahata sisätiloihin kylmää pakoon
mutta meillä on niin ahdasta, ettemme itse mahtuisi
tänne, jos raijaan vielä parvekeruukutkin sisään. =)
Olkoon ruukut ulkona.

Toivotaan vaan parasta.
Sekä koristekasveille että ennen kaikkea luonnon
antimille.
Syksyn sadonkorjuulle...

Ja koska tänään on viileä ja sateinen sää, on sopiva
ruoka ilman muuta jokin lämmittävä keitto, johon
voi kätkeä lämmittäviä yrttejä ja mausteita.
Taidanpa kaivaa villasukat esiin uudelleen.
Lämpöä sisäisesti ja ulkoisesti.




.

17.5.2008

Tule hyvä kakku

.




















Pitää olla hiljaa
Kakku on uunissa
Muuten se ei kohoa
Korkeutta saavuta
Ei pöytää komista
Jo ois juhlat pilalla

-Una Reinman-













On jo korkea aika
oleskella siinä tilassa
jota keittiöksi kutsutaan
Saada jotain aikaan
Rakkautta leipoa

Jotain joka juhlistaa
nuorisoni juhlapäivää
Jotta parin viikon päästä
voidaan herkutella
isolla porukalla








Kovin usein ei saa käydä noin... =)






Pakinaperjantain aiheena Tila

16.5.2008

Mitä olisi elämä ilman nettiä?

.









Sähköpostiosoitteissani on kolmisenkymmentä
nimeä jotka ovat blogistaniasta löytyneitä ystäviä.
Teitä on siis paljon. Ja olette tärkeitä. =)
Loput nimet ovat vanhoja tuttuja, ja osa jopa
muualta netin kautta löytyneitä tuttavuuksia.
Mitä tekisinkään ilman nettiyhteyttä!
Tämä on todella tärkeä linkki maailmaan.

Meillä Internet-liittymä, on ollut olemassa
vasta nelisen vuotta.
Nyt emme voisi olla ilman sitä.




.

15.5.2008

Valinnanvapautta

.













Sooloilija kertoi Elämää ja elokuvaa-blogissaan
elokuvateatterikokemuksiaan.

Osittain samoista syistä kuin hän, en miekään halua
mennä elokuvateatteriin katsomaan leffoja.
Aina siellä kuitenkin on joitakin häiriötekijöitä...

Mieluummin odotan, että elokuva tulee televisiosta
tai vuokraleffana ja saan katsoa sen kotona.
Tai Hanin kainalossa.
Saan itkeä jos itkettää ja nauraa jos naurattaa.
Yleensä elokuvateatterissa mie nauran kummiskin
sellaisissa paikoissa, missä muut eivät. =)
Tai sitten itken ripsivärit poskilleni.


.

Oikeuksia

.














Oikeus lapsuuteen
Leikkiin
Turvalliseen aikuiseen
Kotiin
Turvalliseen yöuneen
Ravintoon
Terveelliseen elämään
Pitäisi olla
Jokaisella lapsella



ur



"3. artikla.
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään,
vapauteen ja henkilökohtaiseen
turvallisuuteen."



-YK:n ihmisoikeuksien julistus-
Aiheena Valokuva- ja Runotorstaissa tänään.



.

Oisko syötävää laastaria?

.










Mikä vaivaa mun vatsaa?
Se ei huoli kuin kaurapuuroa
bulgaarianjogurttia ja keitettyä perunaa?
Löytyisikö luonnosta yrttiä parantavaa?
Syötävää laastaria?





.

14.5.2008

Tuoksuvat

.

"... tuomien, valkoiset kukkaset.
Terttuinsa peitos on puu.
Lehdossa laulanta soi satakielien.
Hiljaiseen yöhön, luo loisteensa kuu..."

-Venäläinen kansansävelmä





















Tänä vuonna kevät ON edellä viimevuotista.
Tänä vuonna Helluntaikin oli edellä viimevuotista,
kun vertaa vajaa vuosi sitten postaamaani...



.

Mieli palaa menneisiin

.



















Jos ei saa yöllä unta
voi aina katsella
menneiden kesien kuvia






-Una Reinman-

11.5.2008

Ei karvaisia lemmikkejä

.


Elegia kysyi yhdessä postauksessaan
voiko miehelle olla allerginen?

Tuli siitä mieleeni, miten lapset kärttivät
pieninä meille sisäkissaa, koiraa, yms.
Mutta kun selitin että he ovat niin allergisia
ettei me voida ottaa meille mitään karvaista lemmikkiä
tokaisi Nunnukka, (silloin 6v), asioita hiukan mietittyään
-Otetaan kalju mies! Sitten siekin saisit kaverin!





.

10.5.2008

Kauniita ajatuksia

...sunnuntaille.


















Hyvää viikonloppua ja äitien juhlapäivää,
miten sitä taas vietättekään. =)






.

On jo se aika

.
















Kevät on jo niin pitkällä
että tuomet kukkivat kaupungilla.
Ovat vaihtaneet juhla-asun ylleen.
Ovat muuntautuneet kesään.
Muistuttavat morsiamia.

Tuota puuta oli ihan pakko kuvata
koska siinä oli tuollainen kiehtova
mutkaoksa, jossa ihan varmasti
mie oisin penskana istuskellut
ja haaveillut.
Vienyt vihkon ja kynän mukanani
puun oksalle, nojaillut runkoon,
hupsuja runoja rustaillut,
jalkojani heilutellut...





.

9.5.2008

Nuorimmainen kokeilee siipiään

.





















Kolmen voimani kuopus, Nunnukka, lähti lähikaupunkiin
pääsykokeisiin. Eilen hän oli kyllä vielä aivan epätoivon
partaalla, tyttö-ressukka!

Kas, kun hänen piti koulun jälkeen käydä ostamassa
pääsykokeissa tarvittava A3:n piirustuslehtiö, ja
otattaa kopiot todistuksistaan jo koulussa.
No, hän muisti vasta koulusta päästyään ne todistukset.
Hän soitti miulle harmissaan muistamattomuudestaan.
Kanslisti ei olisi enää paikalla vaikka hän kääntyisi
takaisin kouluun. Vaihtoehtoina oli käydä otattamassa
kopiot joko kirjastossa, postissa tai kopioliikkeessä.
Mietittiin siinä, että hän voisi ensin käydä ostamassa
lehtiön ja sitten mennä kopioliikkeeseen. Se paikka
voisi olla halvempi kopioille, kuin ne kaksi muuta.
Niin kuin olikin. =)

Jonkin ajan kuluttua tuli tekstiviesti:
-Tiimarin lehtiöt: 5 e ruikku, 6,80 e paksu.
Tekstitin takaisin:
-Ota paksu.

Kohta soi puhelin,
-Kotibussi meni jo. Nyt pitäis odotella puoli tuntia.
Mitä mä tekisin?
Kehotin menemään vaikka ostamaan jätskin.
Ja niinpä hän tekikin.

Kotvan kuluttua, kun sen seuraavan bussin
olisi pitänyt olla kotia lähellä, tuli taas tekstiviesti:
- Voi ei! Mä unohdin sen lehtiön sinne kauppaan!
Meen takaisin tällä samalla bussilla. Soitanko
sinne että ottavat talteen sen lehtiön?
Ja mie siihen jotta,
-Joo, soita äkkiä!

Mutta kohta tyttö soittaa itkuisena,
-Kaupasta sanottiin, ettei sitä lehtiötä enää
ollut siellä! Se oli lähtenyt kävelemään!
Tyttö kertoi laittaneensa lehtiön sen jätski-
kaupan pakkauspöydälle siksi aikaa, kun
pakkasi takkia reppuun ja lompakkoa, ja
toisessa kädessä oli se jätski. Bussissa jätskin
syötyään hän äkkäsi, ettei lehtiö ollutkaan mukana...


Hän oli jo jäänyt pois bussista ja kävelemässä
kotiin. Meillä nuo eurot ovat todella tiukassa,
ja tyttöparan maailma ihan mureni, kun
rahat olivat menneet hukkaan ja lehtiötäkään
ei nyt olisi. Eikä enempää rahaa...
Mutta totesin, että kotona olisi pari kappaletta
A3:n lehtiön sivuja, että hän saisi ne, eikä saisi
enää itkeä lehtiön takia.


Taisin tosin siinä vaiheessa aluksi hihkaista että
-Miten sä tollai unohtelet kaiken!
Sitten rauhoituin itse ja yritin rauhoittaa häntä.
Kun hän vihdoin saapui kotiovelle niiskuttaen
yhä, koetin halien rauhoitella, että ei se mitään.
-Pese nyt naamasi ja niistä nenu, etkä enää
sure sitä lehtiötä. Ehkä opit jotain nyt tästä?
Ehkä sen, että kannattaa pitää huolta tavaroistaan.

Vähitellen, illan mittaan, tyttö tointui.
Lakkasi syyttelemästä itseään. Niin miekin. =)
Sattuuhan noita vahinkoja. Kaikille.
Ei vaan ollut varaa enää lähteä
uudelleen lehtiökaupoille, tai muuten ei olisi ollut
tytölle tälle päivälle bussirahaa reissuun.
Hän keskittyi tekemään kirjallista ennakkotehtävää,
joka sekin oli pikkuriikkisen viimetipassa.
Hajamielisyys on kyllä varmaan ihan miulta
itseltäni periytynyt. Onneksi se askarreltava
ennakkotehtävä oli jo tehtynä. =)

Ehkäpä päivän vastustapahtumat antoivat
hänelle adrenaliinia kirjoittaa kunnon tajunnan
virtaa tarinaan. Ainakin miun mielestäni tytär
kirjoitti hyvän mielipidekirjoituksen.






*********************************


Toivotin hänelle äsken kovasti onnea lähtiessään.
Tarkistettiin vielä ovella että mukana on rahaa
kartta, paperit, kyniä, värejä, siveltimiä,
ennakkotehtävät ja kännykkä...

Nyt mää pidän peukkuja tytölle.
Toivottavasti hän ei eksy vieraassa kaupungissa...
Toivottavasti ei jännitä liikaa...
Osaa antaa luovuutensa loistaa...



kaukohali lapselleni





.

8.5.2008

Pitsiverhon takaa

.














Verhon takaa ikkunasta
näkyy pala taivasta
Veden pinnalla kajona
kuultaa saiho laivasta
iltaruskoon
hassuttelemaan
matkaavasta

Vielä kuuluu musiikkia
ja remakkata naurua
Olisinpa minä mukana
Edes tiskaripiikana







-Una Reinman-






Runo- ja
Valokuvatorstaille
.

7.5.2008

Ylioppilas valmistuu

.

Postiljooni toi ohikulkiessaan ihanan kuoren,
jossa saapuivat tosi pikaisena postituksena
tilaamani ihanat kortintekijä Magin kutsukortit. =D
Kiitos niistä ja bonuksista hirmuisesti taiteilijalle!
En mie itse ois noin hienoja osannut tehdä!
Kurkistakaapas kaikki miten herttaisia kortteja
Magin iloisilla sivuilla on. =)
Hän on oikea hyvänmielen korttitaikuri. =)







Abiturientti sai tänään ylioppilaslakin.
Siis kaupasta. =)
Ja kengätkin kävimme ostamassa pojalle,
jolla ei koskaan vielä olekaan ollut mustia
nahkaisia pikkukenkiä. =)
Vanhojen tansseihin hän lainasi isoveljen
kenkiä, jolla niin ikään ne ovat ensimmäiset.
Ja ainokaiset.
Ei olla tarvittu heille koskaan ennen kunnon
kenkiä, tässä köyhällistöelämässämme...

Puvut pojilla nyt ovat,
molemmilla ihan omat. ;D
Ei voi enää lainata toiselta,
kun ovat molemmat
yhtaikaa
samoissa juhlissa. =)

Nyt on siis varattu kerhohuone juhliin,
on lakki, on puku, on kengät, on sinisiä
lautasliinoja, on Mamin vanha valkoinen
kahviastiasto, kutsukortit on jo kirjoitettu
ja huomenna ne lähtevät postiin...

Mami lupasi tehdä juhliin voileipäkakun.
Mie ostin hillosydänpipariaineksia tänään.
Kakkupohjat syntyvät sitten, kun saan
inspiksen...
Kyllä se tästä.
Aikaa on vielä.




*Ja jo nyt mun lyö Bum Bum Bum...*


.

Uiskentelevia mattoja

.












Viikonloppuna Hanin kanssa rantoja kävellessämme
huomasimme kolme vanhaa mattoa lilluvan rantavedessä.
Mie halusin nostaa ne matot rantakivien päälle.

Ne olivat kunnon kotikutoisia, paksuja ja vahvoja.
Kuin mummopuoleni mattopuilla kutomia.
Mutta Hani kielsi koskemasta niihin.
-Anna olla ne siellä.
Ja mä uskoin...

Matot kuitenkin jäivät vaivaamaan minua ja eilen
kävin katsomassa, ovatko matot yhä tallella.
Eivät olleet. Se suuri tuuli ja myrsky veivät ne
jonnekin toiselle rannalle...
Tai järven pohjalle.

Pahus. Ne olivat niin hyvää tekoa....
Toivottavasti joku muu nosti ne pois liotuksesta.
Pesi mäntysuovalla ja juuriharjalla, nosti
tuuleen kuivumaan ja sai niistä mukavat matot.




.

Elämänlankoja

.











Tällaista pilkistelee parvekkeella.
Elämänlankaa. Haurasta ja toisaalta
sitkeää. Kaikkeen tarraavaa,
hetken kukkivaa. Kuin itse elämä...




Blogilista näyttää olevan sekaisin. =)
Eilen kurkistin, että miulla olisi blogini
avainsanoina pienlennokit ja askartelu.
Tänään kurkin huvikseni, koko ajan vaihtuvia
avainsanoja, muun muassa näitä näytti
miulla olevan:

* arkielämää
* marinointi
* muut
* pöytälaatikkoaktivismi

* chili
* moottoripyörä
* ruoanlaitto
* ruoka
* ruokaohjeet
* viini
* paheet

* sosiaalisuuden
* töissä
* ulkomaalaiset
* ulkomailla
* vuodatus

* elämää
* etsintä
* juhliminen
* kesäheila
* opiskelu
* pohdiskelu
* sinkku
* syysmasis


Heheee. =) Just.
Tuntuu arpovan avainsanoja huvikseen. ;D
No, ehkä Blogilistan
uudistukselle ei nyt juuri heti kannata
tehdä itse mitään. Odotellaan vaan...

Eikös ne Sampopankin sivutkin jo
ole kunnossa, niin varmaankin listakin
pian on ookoo. =D



edit klo: 11.52:
Nyt näkyy oikeat avainsanat:


.

6.5.2008

Jotain uutta...

.
















Minulla ei ole kahdeksaan vuoteen ollut
omaa kulkuneuvoa. Muuta kuin jalat.
Ja yhteinen polkupyörä tyttären kanssa.
Mutta jos se on yhteinen, se ei ole oma.
Varsinkin kun sitä pyörää on niin kolaroitu...
Nyt miulla on oma polkupyörä. Ihan
tavallinen. Peruspyörä.

Jotain uutta ja omaa.
Ei aina toisten vanhoja juttuja...
Tai ei se vielä ole oma.
Vasta sitten voin sanoa sitä omaksi,
kun viimeinenkin osamaksuerä
on suoritettu.
Se on nyt siis osittain oma,
koska eka erä vasta on maksettuna.
Pyörästä puuttuu vain lukko...

Tämä köyhimys on aika onnellinen.
*Silittää uuden pyörän satulaa olohuoneessa*


















Edit:
Hani ja pojat sanoo, ja näenhän sen itsekin,
että etuhaarukan hitsauksessa on reikiä.
Pyörä pitäis palauttaa takaisin ja vaihtaa...
Reklamaatiota on jo tehty. Kuvia lähetetty...
Palautus sovittu.
Pyörä pois haettu...



PS:
Nyyh...
Ei miulla sitten vielä olekaan kulkuneuvoa...

*Huokaus*




.

Olipas...

.














Olipas eilen tosi hurja tuuli.
Nyt on helpompi hengitellä
kun siitepölyt saivat kyytiä.
Heiluivat nuo rentukat eli
sammakonkukatkin eilen
niin, ettei niistä juur kuvaa
ehtinyt näpätä.















Tässä lisää, vaikka en itse
pidäkään keltaisista kukista.
Ne keräävät liikaa ötököitä
kimppuunsa, niin kuin ylemmästä
kuvastakin jo huomaa...















Järvi kuohahteli
eilen aamusta
ensin näin kesysti,
kauppareissuni aikana.
Illan aallonvelloiluista ja
tyrskyistä en tohtinut
mennä edes kuvaa nappaamaan.
Pysyin visusti sisätiloissa.
En taida olla mikään
myrskybongari.



Onko tämä sitä samaa tuulta,
joka maailmalla on aiheuttanut
paljon tuhoa ja katastrofeja...?




.