27.3.2008

Keskellä ei mitään

.













Hiljaisuuden voi joskus kuulla...




.

12 kommenttia:

  1. Kauniita Hallatar. Niin herkkiä ja kauniita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos SS! =)

    Oikeasti nuo penkit olivat aika yksinäisen näköisiä
    Kuin hylättyjä.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on yksi penkkikuva, syksyisestä puistosta. Kaivan sen jostain esille. Sen kuvan olen nimennyt Yksinäisyyden ylistykseksi.

    VastaaPoista
  4. Ohos Sooloilija! =)

    Meillä on samansuuntaisia ajatuksia
    penkeistä. =)

    On niissä jotakin viehättävääkin.
    Vaikkei kukaan niissä istuisi.

    VastaaPoista
  5. Maurelitanen! =)

    Joskus on hyvä pysähtyä
    kaiken hulinan keskellä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis penkkikuva. Hiljaisuuden voi kuulla, kyllä. Sitten astut askeleen ja lumi narahtaa :) Sekin on kuulemisen arvoista.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Rita =)

    Lumi oli tänä vuonna
    joissakin maamme kolkissa
    harvinaista herkkua.

    Jouluna sitä kaipasi.
    Kulissiksi.
    Nyt kulisseja on liikaakin. =)

    VastaaPoista
  8. Hih. Lapsina tollasis penkeis istuttiin aina siten et pylly selkänojalla ja jalat penkillä...sen korkeemmalle ei päässyt. Kun penkil oli täys rivillinen istujia jotka keikutti kallistaen taapäin siten että sai tasapainoilla vaan penkin takajalkojen varassa ni sellanen vaati yhteistyötä ja samanaikaisuutta ...se oli hauskaa. Nykysin kaiketi huligointia. Siksiköhän penkit on nykysin yksinäisii? Mukava kuva.

    VastaaPoista
  9. John

    Miten hirveä huligaani! ;D

    VastaaPoista
  10. hiljaisuuden voi kuulla
    keskellä ei mitään
    ei-kenenkään kuulevin korvin

    VastaaPoista
  11. Olematon

    Juuri noin. =)
    Sä sanoit sen paremmin. =)

    VastaaPoista


♥ Kommentoi tähän jotakin. ♥