31.10.2007

Rinnenäkymiä ilman lunta

.














Miihkali kiipesi Hollolan Messilän laskettelurinteelle
uuden kameransa kanssa, katselemaan ja
kuvaamaan näkymiä.















Siinä tuli kunnon iltalenkki samalla.
Vähän ovat laskettelijoillekin erilaiset
näkymät kuin talvella.




Paitsi että me ei tiijetä laskettelusta.
Kukaan perheestäni ei ole koskaan
lasketellut.
Ai miksiköhän?
No kun se huvi maksaa mansikoita...




.

Uutta kameraa kokeilemassa

.


















19 vuorokautta Miihkalin syntymäpäivistä
on vieläkin muutama ruusu hengissä
parvekkeella callunien joukossa.








.

Huomenna luonto alkaa martaa

.




















Uusin Anna-lehti kertoo sanasta marras:
"Sana marras on alun perin tarkoittanut
kuoleman kielissä olevaa tai juuri kuollutta
ihmistä. Martaat ovat kansanperinteessä
voineet tarkoittaa myös kuoleman
ennusmerkkejä. Marraskuu viittaa nimenä
kuolemaan. Se on kuukausi jolloin luonto on
martaa eli melkein kuollut ja asettautuu
talviuneen. Toisaalta marraskuuta on pidetty
myös kuukautena, jolloin martaat eli
vainajat ovat liikkeellä. "
T.L.


Vanha kansahan sanoo, että ihmisiä
kuoleekin eniten juuri marraskuussa...
Minuakin
niin väsyttää...

.

30.10.2007

Maisema muuttaa muotoaan

.






























Kesä yrittää karata.
Värit ovat jo paenneet.


.

Pidä jalat kuivina

.















Kannattaa pitää tuhdit kengät
niin lätäköissä kastu eivät...
Tämä on taas tätä
niin kuraista aikaa.















Jos syöt omenan päivässä
siinä ON taikaa.
Ja onhan jalkaan ja etsitty
ne villasukat.
Ja kaappiin varattu hunajaa
c-vitamiinipurnukka
ja Carmolis-yrttitipat?
Jalat kuivina
ja pää kylmänä
pärjää päivänsä.


Vuosi sitten emme aamulla
uskoneet silmiämme.
Maisema oli NIIN valkoinen.
Nyt se on vain vetinen...

.

29.10.2007

Oli synkkä ja myrskyinen yö

.

Hirmu pimeää. Pimeänpimeää.
Sade piiskasi ikkunapeltejä, mokoma...
















...ja tiputteli tahallaan isoina pläjäyksinä vettä
pellille, kuin kuupanlorauksin saunankiukaalle,
niin että sisäisen kelloni ollessa sekaisin
se vähäinenkin yöuni siinä metelissä pakeni.


Ihan kuin tuo syksypuukin
yrittäisi ulos tuosta kuvan asettamista rajoista...
Tahtoen poksauttaa kaikki oksat viuhtomaan
näyttöpäätteen ulkopuolelle, vetäen kaiken
mahdollisen pöydältä mukanaan.
Miun kahvimukini, hiireni, hiirenjumppamattoni,
purkkapussini ja tuon laskupinoni...
-Sen se voisikin napata
ja heittää pihalle sateeseen kastumaan. =)



Olisipa mukavaa
jos ei tänään tarvitsisi mennä mihinkään,
saisin syventyä virkkaamaan,
mutta kun tarvii lähteä...




Tällaisella hetkellä
on hyvä muistella














...millaista oli ihan muutama kuukausi sitten
tuossa parvekkeella,
kun miun ihana ruusuni kukoisti.
Niistä tunnelmista syntyy hyvä, vahva,
sielua vahvistava kontrasti.



Miksi miun tekee mieli jäätelöä
aina kun näen tuon alemman ruusukuvani?
Mascarponejäätelöä ...






.

27.10.2007

Harmaan sävyjä

.























































Järvi, sadetta, usvaa, sumua, vesihöyryä.
Veden useita elementtejä näköpiirissä.





.

25.10.2007

Hämyisää ja haikeaa tunnelmaa

.

Tänään oli SE ilta, jolloin Mamin kanssa olimme
Vesa-Matti Loirin konsertissa!!!
Hymy paistaa naamallani yhä vieläkin...









Pitkästä aikaa olikin ihan juhlaa, oikeasti pukeutua
juhlavasti, laittaa villit kutrit nutturalle ja istua
oikeassa konsertissa ja vain kuunnella ja nauttia.
Tosin tunnelma oli jotenkin haikea, kappalevalintoja
myöten. Loiri heitti hirtehisesti, ensimmäisiksi
sanoikseen lavalle saavuttuaan:
-En sattunut kuolemaan vielä eilen niin tulin
tänään vetämään keikan.

Nuo neljä muusikkoa eläytyivät joka ikiseen nuottiin
ja saivat yleisön hiiskumattoman hiljaisiksi ihan
viho viimeisiin sointuihin asti. Sitten hurjat aplodit.
Edessäni istunut mies otti häpeämättömästi -aika
siistejä- digikuvia. Mun kamera oli kiltisti olkalaukussa.
Se paikattu. Sillä mtn kuvia ois saanutkaan.
Olikin ollut tarkoitus, että Miihkali oisi ottanut
miusta ja Mamista kuvan ennen lähtöä, mutta
oli liian pimeää, sille kameralle... Miihkalin
oma kamera ei ole vielä palannut takuuhuollosta.

Värit höyryisellä lavalla vaihtelivat liilasta
punaiseen, siniseen ja kellertävään niin, että
Loirin omat kasvot olivat koko ajan vähiten
valossa ja muut muusikot enemmän valokeiloissa.
Loiri istui silmät kiinni korkealla jakkarallaan
ja eläytyi täydellisesti. Lauloi yksinäisyydestä,
ikävästä, naisenkaipuusta, erosta, elämästä...

He soittivat kipaleita mm Ivalo-levyltä.
Ja uutta ja vanhaa, tuttua ja vieraita sekaisin.
Heitä, poismenneitäkin, kuulimme paljon
Loirin suulla, huilulla ja huuliharpullakin.
-Juicea, Kirkaa ja Akia... Kunnioitukseksi.
Ja se Akin Koti-ikävä kipale sai miun kyyneleet
valloilleen niin, että kastelin ensin poskeni,
leukani ja kaulani ja vasta kaulalta uskalsin
pyyhkiä niitä pois, varovasti niiskuttaen.
Sanotaan että Sibeliustalossa on niin mahtava
akustiikka, että esiintyjät kuulevat mitä yleisössä
puhutaan. Siispä piti niiskuttaakin ihan hiljaa...

"mihin ikinä meen
se tarttuu takinliepeeseen
en pysty pakenemaan
melankoliaa..."

(Kitaransa kanssa Loirin kokoonpanossa soitti ja
ryhmän kappaleet sovitti, aikoinaan Sirkesalon
kanssa soitellut Hannu Pikkarainen.)

Mami tökkäsi miulle tukon talouspaperia, jolla
sain kuivattua naamani, leukani ja kaulani.
Nenusta puhumattakaan.
-Olenko mää liian herkkä ihminen?
Kukaan miun kanssa enää lähde mihinkään,
kun elokuvissakin mä nauran paikoissa, joissa
muut ei naura, tai itken kuin vesiputous...
Tai sitten en uskalla katsoa lainkaan,
esimerkiksi luontodokkaria jossa joku
isompi syö jonkun pienemmän... yäks.

Herra maestron laulu parani loppua kohden
ja kun he viimein tulivat kaikki kumartamaan
mie spontaanisti nousin pystyyn taputtamaan
ja tajusin sivusilmällä, ettei KUKAAN muu
näyttänyt nousseen ylös!! Miksei???
-Ja Mami kiskoi mua puseron helmasta alas.

Miksei yleisö reagoinut reippaammin?
Siitä on niin kauan, kun olen viimeksi ollut
konsertissa...
Istuivatko silloin ennenkin kaikki kuin kirkossa?
Minusta se olisi ollut esiintyjien kunnioitusta
hiukan hurrata ja vislata ja nousta seisomaan
taputtamaan...
Miun teki mieli tehdä niin!
Olisiko järkkäri tullut poistamaan miut
paikalta? ;D
Olenko aivan metsässä? Vaiko metsästä?

Taputimme heidät esiin uudelleen ja vielä kerran
he esittivät ainutlaatuista musiikkiaan.
Ja nyt en enää kehdannut nousta, mutta
ainakin taputin korkealta.
Niin korkealta, että olisin voinut ilman halki
koskettaa esiintyjiä.

Tosin siihen olisi ollut mahdollisuus sitten
ulkonakin, koska koko ryhmä oli tupakalla
Sibeliustalon seinustalla, ja vain muutama
fani oli kerääntynyt juttelemaan heille.
Voi miksi meillä ei ollut edes yhtä ruusua?
Mie kiskoin Mamia lähemmäs, että hän olisi
voinut henkilökohtaisesti kiittää idoliaan
konsertista, mutta Mami kiskoi itsensä ujona
pois, vaikka hän oli tätä päivää odottanut,
kuin nousevaa aurinkoa.

Mie olin kerrankin rohkea, ja menin seisomaan
metrin päähän Loirista ja sain sanottua
kiitos konsertista, ja sain ihanan,
ihan poikamaisen hymyn vastaukseksi. =)

Ai niin, ja toimitin sen ison korkkikranssin sinne
henkilökunnalle. Järkkärit katsoivat hiukka ihmeissään
kun vein sitä käsissäni, sellofaaniin pakattuna aulan poikki.
Luulivatko, että vien korkkikranssin Loirille? =)

Ruusuja hän olisi ansainnut. He kaikki...

- Kiitos Teille kaikille tästä illasta.
Toivottavasti muualla Suomessa yleisö osaa
ottaa Teidät innostuneemmin vastaan, kuin
nämä lahtelaiset jäärät...






Tätä hän ei tällä kertaa laulanut...




Edit 26.10:
Miulla on isot kassit
(ei mitkään pussit) silmieni alla
kun illalla itkin tuolla konsertissa.
Miulle itkeminen aiheuttaa
aivan luumumaiset turvonneet silmät.
Ja yleensä migreeninkin...
Nyt on vain migreenin kumua...
Ja ne ostoskassit silmien alla.

Mutta sekin oli silti onnea;
Kuunnella eilistä musiikkia paikan päällä
vaikka se olikin niin haikeaa
että mie ja moni muukin pyyhimme
kyyneliämme...
On hyvä välillä itkeä onnesta.
Surusta saa liikaa itkeä muutenkin.


Edit:
Kuuntelen usein tätä...
En juuri pidä Eppu Normaalin kipaleista
mutta tuo Loirin ja yhtyeensä esitys oli koskettava...







.

Aina ne jonnekin johtavat

.

Yhdet portaat veis ylöspäin
ja toiset toisi alaspäin
Ja yhdet
-huvin vuoks-
ei minnekään...

(Musikaalista Viulunsoittaja katolla)





















Nämä portaat tosin vievät jonnekin...




















Tälle ovelle...






Valokuvatorstain aiheena tänään Portaat

24.10.2007

Lempimukini

.






















Ja lemmestä, eikäkun mukista tuli mieleeni
kuvata oma lempimukini.

Soon kirpparilta löytynyt lumiukkomuki,
josta kaikki maistuu paremmalle kuin muista
mukeista. Soon kookas kupponen.
Se sopii käyttöön niin kesällä kuin talvella.
Jouluna kuin juhannuksenakin.
Jouluhan voi olla esillä joka päivä.

Muki kuvaa vähän minuakin:
pihalla kuin lumiukko. =)

Harmikseni kuvio alkaa suukkoni kohdalta
jo hiukan kulua pois...
Jospa jossain toinen samanlainen muki ois...?


Millainen on sinun lempimukisi?


.

Unelma Sirpa Leena

.

Tiedättehän vitsin, jossa pariskunta sai
monen tyttövauvan jälkeen jälleen
tytön, ei taaskaan poikaa ja kastoivat
lapsen nimellä Unelma Sirpa Leena? =)


Mun meiliini tuli hetki sitten postia:

"Kiitos mielenkiinnostasi hakiessasi xxx-koulutukseen.
Hakemuksia tuli useita kymmeniä, ja kurssille valittiin 12 henkilöä.
Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.

Hyvää syystalvea toivottaen, xxx"

No ei sit...
Ruttasin koko hakemuspaperin...
Se pääsee voimalaitoksen energiaksi. =)





PS:
Mutta mie sain myöhemmin postia,
että yhdelle toiselle
kurssille miut olis hyväksytty.
Tosin ilman työllistymislupausta.
Mutta onhan tämäkin jo jotain.
Ja todellista haavettani lähempänä
kuin tuo kurssi jolle minnuu ei kelpuutettu. =)



,

23.10.2007

Säätila sanelee

.



















On tullut aika
laittaa vene kumolleen...













Kerätä terassikalusteet talteen...
















Ja viedä päivänvarjot jalkoineen
talvivarastoon.


Tosin, eihän sitä tiedä
vaikka tämäkin syksy loppuisi
vasta tammikuussa.

Joten:
hötkyilemmekö liian aikaisin? =)







.

Pala metsää parvekkeella

.





,










Kulhossa sammalta, puolukan varsia
ja oikeita villejä metsän kanervia.
Jos muistat suojasäällä kastella
silloin tällöin asetelmaa,
se kestää kevääseen saakka.











.T

Tai voit koota kanaverkosta
ja sammalesta pehmosydämen
piristämään arkea.





,

22.10.2007

Muurahaisena maailmalla

.




















Lyhyydessä on omat hyvätkin puolensa.
Saa hauskoja perspektiivejä kuvatessaan
vaikkapa taloja... =)























.

Kuvajaisia

.














Veden aaltoilu piirsi kuvajaisia kiviin.
Ja aurinko heijasti takaisin vedenpinnasta.
Häikäisten kuvaajaa.






.

Vielä sulana

.



















Ihan hetki sitten olin tässä
ja kuvasin marmorimaista jäätä.
Ja kohta se jää palaa taas.
Elämän kiertokulkua, jolle me
emme voi mitään...





.

21.10.2007

Ihan pian

.












Kohta on taas tämä aika.
Oletko valmis? =)













Kuva Canon valokuvakilpailun satoa...

Hetken vielä

.















Ulkona on enää +1 aste ja
yöksi luvattu jopa -6 astetta pakkasta.
Vielä lauantaina kelloköynnöksen liilaksi
muuttunut kukka ihastutti suloisuudellaan.
Kuinkahan se pärjää ensi yön?





















Tuolla se parvekkeen nurkassa yksin
joutuu kylmät yöt kokemaan.

Ja entäs he kaikki asunnottomat elävät
olennot? Kuinka he lämmittelevät?









.

Rajattomuutta?

.






















Kaikella on rajansa.
Joillakin asioilla täytyy olla rajat.
Niin kuin lapsilla.
Rajat ovat rakkautta.
Rakkaus ei joskus tunne rajoja...





.

Lapset tuovat ylpeyttä ääneen

.




















Tuo möykky järven toisella puolen
metsän takana ja oikeasti vielä
valtatienkin eteläisellä puolella
on Oululaisen leipomo viljasiiloineen.
Siis nykyisin yksi Fazer-leipomoista.
Miten lie alunperin sen nimeksi
näin etelä-Suomessa saatettiin
antaa Oululainen? =)

Leipomon kohdalla tuoksuu
ihanasti leivälle. Se tuoksu
tunkeutuu jopa autoon, ohi ajellessa.

Kuulu näyttelijä Oskari Katajisto
on kertonut, että hän "meinasi
lapsena kuolla eräänä päivänä
nälkään" äitinsä lähdettyä töihin
(tms) tämän sanottua että "ota sitten
kaapista sitä Oululaisen leipää."
Pikku-Oskari tavasi leipäpussista
nälän yllätettyä Gululainen,
(siltä se teksti miustaki yhä näyttää)
eikä siis uskaltanut ottaa yhtään
leipää siitä pussista.
Äidin palattua kotiin pikku-Oskari kertoi
että hänellä oli kamala nälkä, kun
"eihän kaapissa ollut Oululaisen leipää
oli vain Gululaista"... =)
Voi ressua!

Olen ollut joskus lähettityttönä
paikassa, jossa Oskarin mukava, ja
pojastaan- syystäkin- ylpeä äiti
oli töissä. =)
Joskus yhä törmäämme jossain ja
hän ensimmäiseksi muistelee meillä
joskus, kauan sitten maalla lapsuudenkotona
olleita dalmatiankoiria ihailua äänessään... =)
Toiseksi hän kysyy, edelleen ihailua äänessään,
olenko nähnyt hänen poikansa näytelmiä.
Niitä en valitettavasti ole vieläkään
livenä nähnyt. Teeveestä tosin jotain
Oskarin esityksiä kyllä...

-Niin, suo anteeksi Oskari kun tällai
sinuttelen. Äitisi vaan teki siut niin
tutuksi aikanaan, vuoden verran
samassa työpaikassa oltuamme. =)





BTW:
Mun omista ylpeydenaiheista ja tv:stä
tuli mieleeni;
Onkos joku kenties heittämässä pois
vanhaa pientä telkkaria?
Esikoinen tarvisi pleikkarille telkan...


.

Syystuntemuksia

.



.































Eilisiä kuvakulmia rantatieltä.




















Kaksi yksinäistä penkkiä mennen...
Ja tullen...
Tai sitten toisinpäin.














.

Pylväs vie ajatukset kauas

.





















Kotimaisemassa on jotain tuttua
ja jotain ihan muualta lainattua.





.

21.10.

.




















.

20.10.2007

Ujo lady

.




















Maman luona kaktukset ovat aloittaneet
valtaisan kukkimisensa. =)
Ikkunalaudan ujo naispatsaskin on
saanut yhden kukan kainaloonsa,
kuin eksoottiseksi koristeeksi. =)






.

19.10.2007

Perjantai-illan hämäränhyssyä

.

















Maailma hämärtyy aiemmin
kuin viime viikolla. =)



Ihana Tommyruno oli saapunut meiliini:

"Tänä hämmennyksestä hämmennykseen
ajelehtivana yönä
en löydä vieraita mantereita,
en kesytä villejä eläimiä,
en laske uhman kruunu päässäni
verkkojani myrskyyn

Niin kuin lempeät laineet
koskettavat rannan arkaa otsaa,
niin minä toivon
että joku minuakin

Että olisin
hiljainen ranta
johon laine varoen saapuu"

-Tommy Tabermann-





-Kaunista. =)





PS: Asiasta seinään:
Mie tahdon tuollaisen linnun...;D
Tai jäätä pelkäävän kissan... =)



.

Perjantaireissu

.













Tänään matkani
vie läpi maalaismaisemien.
Niitä hartaana katselen.
Bussin ikkunasta.










Meillä alkaapi syyslomaviikko.
Ihan kotosalla, tutuissa nurkissa tosin...














Nunnukan paras ystävä esimerkiksi
ei vietä syyslomaa ihan kotonurkissa...
Kuva Nunnukan moniosaisesta kortista ystävälle
jossa Nunnukka itse alakulmassa oikealla.
Ystävä on jo lämpöisessä.
Perillä lomareissulla. =)









.
.

18.10.2007

Halla-aamu

.














Kohta ne alkavat
Nämä hallaiset aamut
ja ovat arkea.
Oikeastaan tämä aika
on huisin hienoa...








.

Saastepizzaa

.


Valokuvatorstain haaste oli saaste.
Tämän allaolevan auton bongasimme
viime maaliskuussa.
Auton ovi oli raollaan.
Ulkopuolella luki suurin kirjaimin
PIZZALÄHETTI.











Kuva suurentuu klikkamalla...



Tilaisitko sie pizzan tältä kuskilta?





.

Uudelleenmuokkausta

.













Syksy lymyää jo parvekkeella
Callunan muodossa
se ottaa sieltä oman paikkansa








.

17.10.2007

Huuruiset kaislat

.













Luonto odottaa
Ihan hiljaa










Tee itsetuntotesti.
Miun vastaus:

"Itsetuntosi on alakanttiin...
... mutta riittävä. Tee jotain, jossa on vaikeaa
epäonnistua. Vessan pesemisestäkin voi saada
hienoja onnistumisen kokemuksia."

OK... ;D







.

16.10.2007

Kello käy

.



















Olin odottanut ja pelännyt ettei
kelloköynnökseni, Cobaea scandens,
ehdi tehdä yhtään kukkaa kylmän
hyytämistä pehmonupuistaan.
Toisten kelloköynnökset kukkivat
jo kesä-heinäkuussa. Mutta tämän
aloittelijan köynnös oli hidas...





















Tänään se vihdoinkin
avasi ensimmäisen kukkansa.
Jos nyt pakkaset saapuvat, kukka
jää myös ainoaksi avoimeksi kelloksi...


Harmi kun köynnös on niin tiukasti
parvekkeen seinissä kiinni, ettei sitä
voi siirtää sisätiloihin.
-Viihtyisikö se sisällä?




Edit:
Ihmettelin kauppareissullani, mitä
bongariporukka tiirailee kaukoputkilla
lähellä Sibeliustaloa. En kehdannut mennä
kysymään.
Kurkistin äsken BirdLife Suomen sivuilta,
jotta Töyhtökiuruahan he olivat pällistelleet... =)

.E

















Lisäys 17.10.2007:
Kukan väri oli yöllä muuttunut hennon liilaksi. =)
Se ei siis ollutkaan eilen vielä ihan valmis...



Alla 20.10.2007 kuvattuna täydessä värissään. =)





.









Label: Kelloköynnös