Hmmmm...
En mie ole oikein hyvä äiti...
Omia murheitani murehtiessani ja unohtaessani
itse syödä, havaitsin eilen, (torstaina) etten ollut
käynyt edes kaupassa kuin lauantaina viimeksi.
Nunnukkakin katsoi jääkaappiin koulusta
tultuaan ja tokaisi:
-Minäkin muutan pois kotoa! Tääl ei ole ruokaa!
Alkoi olla aika siisti jääkaappi. Ei ruuan murenta.
No nyt taas on. Murujakin. Illalla kävin kaupassa.
(Minäkö muka käytän käänteistä sanajärjestystä?)
Kyllä mussukoille oli jotain syötävää kotikaapissakin
etteivät pelkästään kouluruualla viikkoa eläneet.
Mutta sitten eilen yhtäkkiä oli loppu laktoositon
maito, tavallinen maito, floora, leipä, (riisikakutkin),
pyykinpesuaine ja kaikki...
Toissa päivänäkään en muistanut käydä lähikaupassa
vaikka kävelin siitä ohi kotiintulomatkalla, kun
kävin katsomassa yhtä kolmiota. Meidänhän ei ole
sopivaa asustaa neliössä nyt, kun meitä on kolme...
Mutta ei se ollut meidän kolmio. Siinä ei ollut edes
parveketta. Parvekehan pitää olla, että saan haistella
ulkoilmaa ja tuulta ja kasvattaa vihreitä rehuja, jotka
joko kasvavat - tai sitten kituvat. =)
Syksy on syventynyt. Takki saa kohta olla topattu.
Ja hanskat kädessä.
Ja Miihkalilla on päivä vapaata lukiosta.
-Hänellä on nimittäin tänään kutsunnat...
Niin he kasvavat.
Moonwomanin liljat.
Huomaamatta.
Aika kulkee kuin hirvi.
Yhtäkkiä se on edessä.
.
