Keltasirkun poikanen piipahti olohuoneen
puolella visertelemässä eilen. Miihkali sai sen
kuvattua, kun se luottavaisesti katseli meitä
aikansa pikkupippurinkokoisilla silmillään.
Hetken, kun se istui parvekkeen kynnyksellä
olohuoneessa, ja katseli silmiin, tuntui että
jos ojennan käteni niin se tulee siihen istumaan.
En tohtinut kokeilla. Ja miettiessäni tuo
mahdollinen hetki meni ohi ja lintu siirtyi
parvekkeelle tiirailemaan maisemia ja siitä
se kohta lennähti matkaan jonnekin pois...
Tulikohan sille äitiä ikävä?
Lapsena miun hommaani syksyisin, oli
seisoskella torilla myymässä puutarhamme
ja kasvimaamme antimia. Sain pulut ja varpuset
istumaan kämmenelläni, kun ne tulivat syömään
vaikkapa herneitä ja ihmiset kerääntyivät
ympärilleni kahtomaan lintuja.
-Taisivat sitten ostaakin jotain tyttöpoloiselta
koska aina oli korit tyhjinä kun menin takaisin
kotiin. =)
PS:
Tarkennetaan nyt, että siis muutama lintu tuli syömään
kädestäni. Ei koko torin linnusto! ;D
.
