Translate

12.3.2007

Koivu

.











































































Harakat katketakseen nauroivat,
ja kantoivat kilpaa risuja.
Ne pyrstöään vinhasti viuhtoivat
kun vaihtoivat juoruja.


Sinnepä ei, korkealle
risuiselle kesäpesälle
yltä kettu, supi eikä poikakulta.
Mut se ei huomaamatta jäänyt multa.


Sinnepä ylös sinne,
koivun hankaan, puolisolle
viedä koitti harakka oksan omenapuusta.
Mut tipahti se linnulta nauravalta suusta.


Mun vierelleni tupsahti oksa taivahalta.
Turmaa katsoi harakka lennostaan korkealta.

Ei se kauaa oksaa surrut, vaan nauroi nauruaan.
Ja kohta lensi yli, toinen oksa nokassaan.
Ja ne jatkoi kevätpuuhiaan
naurunkätkätys seuranaan.









ur