16.4.2006

Mikä meteli! =)

Metsänreunassa, Vesijärven rannalla
oli tänä aamuna aivan mahdoton meteli!!
Tuntui, että alue kuhisi pikkulintuja, jotka kevätmuuttonsa jäljiltä rupattelivat toisilleen matkakuulumisia!
Tai sitten metelissä oli kyseessä paikallinen pesäpönttöjen huutokauppa,
jossa kovaäänisimmät saavat parhaat pesäpöntöt. =)

Joka puolella näkyi peippoja, punaisine rintoineen,
etsimässä mäntyjen alta ja takapihoilta jotain nokantäytettä.
Lehtipuiden paljaita latvoja kansoittivat rastaat,
tiaiset, keltasirkut ja nuo peipot...

Eli ihana meteli se oli!
Mutta hurjan kovaäänistä laulua ja lirkutusta tosiaan,
pi-i-itkästä, pitkästä aikaa!

13.4.2006

Jamie is hot!

Voih, miten läpinäkyvästi keittiömestari Jyrki Sukula
yrittää olla eleiltään ja nykyään jopa hiuksiltaan
kuin reipasotteinen ja hauska brittisuperkokki Jamie Oliver!

Älä Jyrki edes yritä.

Sympaattinen Jamie saa ruuanlaiton näyttämään helpolta ja hauskalta, jota se tietenkin on sellaiselle,
joka pitää ruuanlaitosta. Jamie itse näyttää rakastavan ruuanlaittoa!
Ruokatarvikkeet ikäänkuin taikoutuvat hänen sormissaan nöyrinä valmiiksi aterioiksi! Ja aivan varmasti hän on omalla esimerkillään ja ohjelmiensa ansiosta saanut liesien ääreen runsaasti nuoria, kokkihaaveisia sekä jo varttuneempiakin immeisiä, jotka ovat päättäneet, että minäkin kokkaan, jos se on noin hauskaa ja helppoa, kuin Jamie antaa leikiten ymmärtää. =)
Jamielle kiitokseksi mainittakoon sekin, että brittilapset syövät nykyään hänen kampanjoidensa ansiosta kouluissaan terveellisemmin. =)
Sitäpaitsi hän on suorastaan kädestäpitäen tehnyt työttömistä nuorista ravintola-alan ammattilaisia! Ja myös luonut uusia työpaikkoja alalle. =) Ihana Jamie!

Mutta ole sie Sukula toki ihan oma itsesi. Niinkuin taannoisessa, muutaman viikon takaisessa
Huuma-ohjelmassa. (Ensimmäinen ja varmaan viimeinen jakso k.o. ohjelmaformaatista, jonka koskaan olen jaksanut katsoa...) HK:n Ruokatalon luovan johtajan, J. Sukulan joka toinen sana oli (piip) ja hää suuteli niin intohimoisesti näyttelijä, laulaja, taikuri, juontaja Lorenz "Lore" Backmanin kanssa, ettei tuollaista hellyyttä miesten kesken aivan äsken ole prime-time-aikaan maikkarilta nähty. ;D

Aijai Jyrki.
Siinä romahtivat kulissit.
Jamie on Jamie... =)

PS: Hullu kokki Piemontessa-sarjassa Sukula jatkaa Jamien matkimista... =(

Äsh.

12.4.2006

Kirjeenvaihtoa

Maurelitan blogista tuli mieleeni yhtäkkiä, että minullapa oli joskus kauan sitten poikapuolinen kirjeenvaihtoystävä ranskasta.
Pojan isovanhemmat asuivat Le Mont Saint Michel-nimisellä salaperäisellä saarella.
-Vai onko se saari, joka muuttuu niemeksi kerran vuorokaudessa?
-Vai onko se niemi, joka vajoaa veden alle ja muuttuu saareksi kerran vuorokaudessa?
Miksi sitä virallisesti kutsuttaneenkaan?

Kirjoittelimme englanniksi. =)

Poika lopetti kirjoittelunsa kanssani,
kun totesi että kirjoitan "surkealla englanninkielellä!" =))))

Hihih!

Mutta tuo paikka on kiehtonut minua siitä asti, kun poika lähetteli postikortteja saarelta... =)
Tosin hänhän ei paljon itsestään kertonut, muutakuin että on harvinaisen epäkohtelias ranskalainen nuorimies! ;D
Ja ratsasti siis isovanhempien asuinpaikalla...

En kyllä muista, ehdinkö lähettää hänelle valokuvani... =)
-Voihan olla että torjuva (kirje)käytös olikin loppujen lopuksi
minut monelta sydänsurulta säästänyt,
tarkoin harkittu, monsiöörin charmantti ele! ;D

1.4.2006

Dyykkarina

Yritinpä *punastus* tänään kalusteliikkeen roskalaatikosta raahata Hanin autoon ruskeaa nahkatuoliakin, kun hää käväisi ja otti mut mukaansa kauppakierrokselle, ja mää livahdin kalusteliikkeen roskalavalle tutkimaan... Tuoli oli hieno vaaleanruskea, mutta kissankynsimä, ja eihän se mahtunut autoon sisälle...

Onneksi!
Kaikki olisivat pärskineet kissantuolia...

Oli noloa raahata se tuoli parkkipaikalta kalusteliikkeen sisäpihan roskalavalle takaisin, kun viellä eräästä pakettiautosta yksi nainen seurasi puuhiani.

-Ensin mää tein töitä, että sain tuolin hivutettua korkeiden laitojen takaa... (no justiin ite yltyin edes katsomaan lavan reunoilta mitä siellä on!) Tuolin jaloista kääntelemällä ja hauiksia käyttelemällä ja kampeamalla sain vivuttua tuolin ensin lavan reunalle ja siitä pääni päälle, jollalailla kannoin sen Hanin Sierran luo levveesti tuolin alta virnistellen.
Hani hyppäsi ulos autostaan ja kysyi mihin ihmeeseen olen sitä hökötystä kuskaamassa. Noh, avasihan hän sitten taka-oven ja yritimme tunkea tuolia siitä. Eipä tuo mahtunut...
Sitten takakontti auki ja uusi yritys. Samalla paljastui tuolin selkäpuoli, josta kissankynnet olivat kiskoneet täytemateriaalia, kuin kikkaraista nuudelia ulos tuolista... ;D
-Mutta silti tahdoin sen tuolin. Mutta pakko oli uskoa, että ei mahdu...

Itse jouduin viemään tuolin takasin...
Kumarrus takakontin luukun alle, ja tuolin vieritys takaisin pään päälle ja matkaan, liukkaalla jäisellä tiellä kohti roskalavaa. Ja nainen kahteli koko ajan.
Roskalavan luona paino yhtäkkiä pääni päällä keveni, kun Hani olikin tullut perässäni roskalavalle, ja nakkasi tuolin sinne kauas lavalle...

-Siellä olis ollut sininen sohvakalusto ja viininpunainen sohvakalusto...

Miksi muuten huonekaluliikkeestä heitetään ne ihmisten vanhat, vaihdossa tulleet huonekalut roskiin??? Miksei niitä viedä vaikkapa jonnekin missä joku voisi ne ostaa pienellä summalla?? Uskomattoman hienoja runkopatjoja, puutuoleja, sohvia yms olen nähnyt siellä roskalavalla.
Ihan harmittaa, kun hyvää tavaraa heitetään hukkaan...


Pitäisi olla peräkärry...
Kerran viikossa tekisi pelastuskierroksen huonekaluliikkeen jätelavalle...
Hyppäisi sinne lavaan ja heittäisi ehjät tai korjaamiskelpoiset pois sateen armoilta...
Perustaisi vaikkapa opiskelijoille huonekaluvaraston, josta saisivat huonekaluja koteihinsa...