-Soikohan kellään muulla koskaan sisimmässä jokin laulu? Sen ikäänkuin kuulee sisäisesti...=)
Vai olenko vaan "vähän" outo...?
Sitä on pakko hyräillä mukana... Joskus se kipale kumpuaa jostain muistosta, mielleyhtymästä, tai jää soimaan koko päiväksi jokin aamulla kuultu pätkä... Heh!
Maman kanssa olen törmännyt tuohon ilmiöön...
-Toinen alkaa vaikka puuhaillessaan jotain yhtäkkiä hyräilemään... "Soiks sullakin toi? Mullakin on soinu se koko päivän"... Ja vaan taas me kaksi tiedetään mitä toinen tarkoittaa. Yksi henkilö joskus kauan sitten totesikin; "Kun teil on noi omat jutut"... ;D
Joskus jokin kipale ei anna rauhaa, vaan se on saatava kuulla, kun se kummittelee mielessä.
Niinkuin tässä eräänä iltana halusin ihan ehdottomasti kuulla Enyan Only Time-kappaleen...
Onneksi virtuaalifrendini löysi sen minulle (kiitoshaliruttaus siitä viellä kerran!!) ja nyt olen löytänyt muitakin Enyan viihdyttäviä esityksiä ja ihastunut ikihyviksi... Olen hiukan myöhässä "löytänyt" heidät.
Mutta eikös se sanotakkin, että parempi myöhään... ;D
Nyt sielussa soi Enya...
Minulla on radio äärimmäisen harvoin päällä. En kaipaa ylimääräistä taustahälyä. (Tosin siis nykyään peitän pianon soittoharjoituksia soitelemalla cd-levyjäni matalalla volyymilla niin, että se hämää pimputteluärsytysääniä...) Mutta se ei tarkoita sitä, etten pitäisi musiikista. Pidän. Tietynlaisesta. Mutta en pidä radiokanavien mainoksista yms höpötyksistä.
Tai...
Tietty niissäkin on viihdyttävät hetkensä:
Yksi päivä istuskelin hörppimässä kahvia, kun Nunnukan radiosta korviini kävi:
"Onks herralla sokeritauti, vai miks sull on niin makee perä" tai jotain sellaista, ja meinasin kahviini tukehtua, kun hekottelin tuota radiomainoksen naiskommenttia.
PS: 1
Onkohan ex-pomoni kenties kuullut tuon?
Hänellä oli noista se toinen noista... >;D
